Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut ihmiset ovat niin megaärsyttäviä?Heti ensinäkemältä tietää ettei tule toimeen, ov
21.08.2010 |
Yleensä tulen ihan hyvin tai ainakin tarpeeksi hyvin toimeen ihmisten kanssa, olivat he sitten minkälaisia vaan. Saa olla hassu, outo, mielisairas, normaali, puhelias, ujo tms. niin lähes aina kuitenkin henkilön kanssa on mahdollista tulla ihan hyvin toimeen eikä mikään pahemmin ärsytä. Työt/opiskelutehtävät hoituvat yms.
Mutta sitten joskus tulee vastaan sellainen henkilö, jota vaan ei voi alusta lähtien sietää. Kaikki tuntuu ärsyttävän ja pinna palaa pienestäkin hetkestä jonka tuollaisen kanssa joutuu viettämään.
Pariin vuoteen en ollut tällaiseen törmännyt, ja nyt pitää kolmisen viikkoa väsätä yhteistä projektia tuollaisen kanssa. Tulen kotiin hermot päreenä, ja aamulla inhottaa ajatus lähdöstä kun tiedän että pitää taas tehdä yhteistyötä tuon henkilön kanssa.
Näissä ärsyttävissä henkilöissä ärsyttääkin sitten ihan kaikki, ulkonäkö, meikkaustyyli, puhetyyli, eleet, ilmeet, arvot jne. jne.
Mistäköhän tämä johtuu? Onko vika kenties feromoneissa vai jossain muussa "tiedostamattomassa" asiassa jolle ei vaan voi mitään?
Kommentit (36)
Joistakin ihmisistä kyllä tulee jo ensikohtaamisella sellainen tunne, että tuo ei ole kiva tyyppi, mutta en nyt varsinaisesti megaärsyttäväksi kuvailisi ketään edes kohtuullisen normaalia ja asiallista ihmistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.08.2010 klo 13:22"]
ymmärrän ap täysin. Mulla on ihan sama tilanne, joudun työskentelemään projektissa ihmisen kanssa, jonka kanssa eivät vain kemiat kohtaa. En ole KOSKAAN kokenut vastaavaa. Koen jatkuvasti morkkista siitä, että en siedä tätä ihmistä.
Jotain outoa tässä tyypissä silti on, useampi ihminen on tullut avautumaan minulle siitä etteivät kestä tätä samaa ihmistä.
Tunnen itseni todella huonoksi ihmiseksi siksi, että ihan tavallinen ihminen voi saada minut ärsyyntymään pelkällä olemassaolollaan.
En tiedä kertooko tämä nyt sitten enemmän minusta vai vain siitä, että nämä muut kommentoijat vain eivät ole ehtineet elämänsä aikana kohdata sellaista ihmistä jota eivät vain pysty sietämään. Jotain kummallista tässä on silti.
Toisaalta, onhan ihmisiä, joiden kanssa muodostuu heti ensitapaamiselta "sielunkumppanuus"...
[/quote]
Eli olet ilmeilläsi antanut ymmärtää että et siedä tätä henkilöä ja saanut heti perseennuolijoita muista jotka tulevat selittämään miten hekään eivät halua olla zzzz.n kanssa. Puhdasta kiusaamista käytöksesi ja syynä yleensä kateus.
Minusta ei pidä sellaset ronskit, duunarityyppiset kovaääniset naiset. En tiiä miksi. Jostain syystä yritän aina sitten jotenkin miellyttää heitä, joka saa heidät ärsyyntymään minusta vielä enemmän. En ole mikään hiirulainen itsekään, mutta ilmeisesti minussa on "jotakin" perustavanlaatusesti ärsyttävää tuollaisen hlön silmissä.
löytää tuohon ap:n kysymykseen vastauksen.
Minä olen sitä mieltä että se on enemmän ap:n omasta sisäisestä maailmasta kysymys kuin siitä toisesta henkilöstä.
Ehkä olet ap aiemmin elämässäsi, ehkä pikkulapsena, tavannut ihmisiä jotka ovat loukanneet sinua henkisesti tai fyysisesti. Ja muistiisi on syvälle "ohjelmoitunut" tieto, että tuon näköisiä/oloisia ihmisiä pitää välttää.
joka katsoo meikäläistä nenänvartta pitkin heti ensi hetkestä asti. Siitä tiedän, ettei jatkossakaan tulla toimeen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisessa ihmisessä eniten ärsyttää se, mitä itsessään pitää ärsyttävänä. Ihminen voi olla tosi hyvä tyyppi ja muuta, mutta koska ne samat ärsyttävyydet ovat jo tunkeneet läpi, et enää halua tehdä parempaa tuttavuutta hänen kanssaan.
Ajattelet varmasti että ei mene näin, mutta itse sitä harvoin tiedostaakaan.
joka katsoo meikäläistä nenänvartta pitkin heti ensi hetkestä asti. Siitä tiedän, ettei jatkossakaan tulla toimeen
Eli et ignooraa / ärsyynny takaisin, vaan olet täysin korrekti ja yhteistyökykyinen, vaikka ajattelisit mitä. Työelämässä tällainen taito on pakko hallita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinänsä se on ihan normaalia, vaikka onkin myös inhottava/ärsyttävä tunne.
Ei kaikkien kanssa voi millään kemiat kohdata! Silti jokaisen kanssa pitää jotenkuten yrittää tulla toimeen.
minä ainakin yritän kovasti tulla toimeen, enkä ole inhottava toiselle vaikka hän ärsyttäisikin. Työt tehdään tästä ärsytyksestä huolimatta.
Minua vaan ihmetyttää tuo että mistä johtuu se kova ärsytys, sillä suurin osa ihmisistä on mielestäni ihan ok, vaikka jokaisesta jotain ärsyttävää varmasti löytyykin. Joistakin ihmisistä löytyy jopa paljonkin ärsyttäviä piirteitä, mutta silti voin tehdä iloisena heidän kanssaan töitä. Näiden megaärsyttävien kanssa vaan on niin tuskaista olla, onneksi heitä ei kovin usein tule vastaan, muuten olisi verenpaine ennätyslukemissa jatkuvasti.
T:ap
Sinänsä se on ihan normaalia, vaikka onkin myös inhottava/ärsyttävä tunne.
Ei kaikkien kanssa voi millään kemiat kohdata! Silti jokaisen kanssa pitää jotenkuten yrittää tulla toimeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että onko tunne molemminpuolinen. Minullakin on vastaavia kokemuksia kuin ap:lla, ja en voi tietää ajatteleeko tällainen ällöämäni ihminen minustakin heti samalla tavalla. Se olisi kiinnostavaa. Muttei ihan kehtaa kysyä "hei, olet olemukseltasi tosi vastenmielinen ja toivoisin että kertoisit herättikö minun näkemiseni sinussa myös syvää vastenmielisyyttä?"
joka katsoo meikäläistä nenänvartta pitkin heti ensi hetkestä asti. Siitä tiedän, ettei jatkossakaan tulla toimeen
Joskus nämä tyypit vieläpä kääntävät kelkkansa, kun tajuavat, että olenkin tutustumisen arvoinen ihminen. Yleensä tähän tajuamiseen liittyy joku pinnallinen arvo, joka minulla yllättäen onkin. Vaikea heihin on silloin suhtautua positiivisesti...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olisi tosiaan kiva tietää. Voinhan minä olla ihan yhtä ärsyttävä sen toisen mielestä
t:ap
että onko tunne molemminpuolinen. Minullakin on vastaavia kokemuksia kuin ap:lla, ja en voi tietää ajatteleeko tällainen ällöämäni ihminen minustakin heti samalla tavalla. Se olisi kiinnostavaa. Muttei ihan kehtaa kysyä "hei, olet olemukseltasi tosi vastenmielinen ja toivoisin että kertoisit herättikö minun näkemiseni sinussa myös syvää vastenmielisyyttä?"
tapaamisenne alkoi nenänvarttapitkin katsomisella. Se on joidenkin tyyli, eivätkä välttämättä tee sitä pahalla vaan ihan vahingossa. Ota uusi tuttavuus haasteena. Megaärsyttävä sana on muuten todella juntti ilmaisu.
joka katsoo meikäläistä nenänvartta pitkin heti ensi hetkestä asti. Siitä tiedän, ettei jatkossakaan tulla toimeen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harvoin, hyvin harvoin tulee vastaan ihminen jota ei voi sietää ollenkaan, ei mitään hänen tapojaan, eleitään, pieniä naurahduksiaan yms yms. Mulla on tällä hetkellä asiakkaana sellainen ihminen. Ja asiakkaita päivittäin monia, mutta tämä yksi on ihmisenä aivan kertakaikkisen kamala. Suhtaudun häneen aivan yhtä ystävällisesti kuin kaikkiin muihinkin, ja toki teen kaikkeni ettei vastenmielisyys näy hänelle asti. Työkaverini, jolle olen asiasta puhunut, kute myös pomoni, ovat onneksi sanoneet ettei olemuksestani voisi mitenkään lukea sitä miten karsea tämä tyyppi mielestäni on. onneksi näin, olen nimittäin koko ajan pelännyt ammatillisuuteni puolesta.
En ihan allekirjoita väitettä että aina jos jostakin ei tykkää, siinä ihmisessä tökkää ne omat huonot piirteet. En ihan käsitä sitä, eikä se kyllä tässä tapauksessa ainakaan pidä paikkaansa.
Tämä on onneksi ensimmäinen ihminen koko ikäni aikana, josta en löydä mitään hyvää sanottavaa ja joka on suoraan sanottuna aivan kertakaikkisen vastenmielinen ihminen omasta mielestäni.
Yleensä ne, jotka väittävät olevansa hyviä ihmistuntijoita ja tietävänsä ensinäkemältä millainen toinen on, ovat juuri niitä ennakkoluuloisimpia. Vaatii aikaa ja avoimia silmiä ja korvia tutustua toiseen. Itsekin nuorena ärsyynnyin herkästi, jos toinen ei heti tuntunut juuri minunlaiseltani tyypiltä, mutta kokemus on opettanut, että ensivaikutelma voi kääntyä aivan päinvastaiseksi. Jos kuitenkin ensitapaamisella päättää, että tuo tyyppi on ärsyttävä, eikä anna itselleen mahdollisuutta tutustua toiseen, niin välit pysyvät takuulla huonoina.
Aina henkilökemiat eivät kohtaa vaikka toiselle antaisi mahdollisuuden, mutta työelämässä on joustettava. Vapaalla saat valita kaverisi, töissä täytyy pinnistellä sen eteen, että tulisi toimeen.
ollenkaan viestejäni? Tiedän kaiken tuon mitä kirjoitit, ja kyllä siihen ärsyttäväänkin tyyppiin tutustuu kun pitää vaikka töitä yhdessä tehdä, ja silti se ärsyttää. Ja edelleenkin pakolliset työt yms. hoidan näidenkin kanssa parhaani mukaan. Enkä väitä olevani hyvä ihmistuntija tms. Enkä ärsyynny herkästi vaan kestän ihan hyvin todella erilaisia ihmisiä.
Ja edelleenkin lähes kaikki ihmiset ovat ihan mukavia tai ainakin työoloissa siedettäviä, näitä ärsyttäviä on todella harvassa. Minä en tässä ketjussa halunnut tietää miten tulla sellaisen kanssa toimeen, sen osaan jo, vaan minua lähinnä kiinnostaa mistä tämä ilmiö johtuu.
T:ap
Yleensä ne, jotka väittävät olevansa hyviä ihmistuntijoita ja tietävänsä ensinäkemältä millainen toinen on, ovat juuri niitä ennakkoluuloisimpia. Vaatii aikaa ja avoimia silmiä ja korvia tutustua toiseen. Itsekin nuorena ärsyynnyin herkästi, jos toinen ei heti tuntunut juuri minunlaiseltani tyypiltä, mutta kokemus on opettanut, että ensivaikutelma voi kääntyä aivan päinvastaiseksi. Jos kuitenkin ensitapaamisella päättää, että tuo tyyppi on ärsyttävä, eikä anna itselleen mahdollisuutta tutustua toiseen, niin välit pysyvät takuulla huonoina.
Aina henkilökemiat eivät kohtaa vaikka toiselle antaisi mahdollisuuden, mutta työelämässä on joustettava. Vapaalla saat valita kaverisi, töissä täytyy pinnistellä sen eteen, että tulisi toimeen.
Yleensä ne, jotka väittävät olevansa hyviä ihmistuntijoita ja tietävänsä ensinäkemältä millainen toinen on, ovat juuri niitä ennakkoluuloisimpia. Vaatii aikaa ja avoimia silmiä ja korvia tutustua toiseen. Itsekin nuorena ärsyynnyin herkästi, jos toinen ei heti tuntunut juuri minunlaiseltani tyypiltä, mutta kokemus on opettanut, että ensivaikutelma voi kääntyä aivan päinvastaiseksi. Jos kuitenkin ensitapaamisella päättää, että tuo tyyppi on ärsyttävä, eikä anna itselleen mahdollisuutta tutustua toiseen, niin välit pysyvät takuulla huonoina.
Aina henkilökemiat eivät kohtaa vaikka toiselle antaisi mahdollisuuden, mutta työelämässä on joustettava. Vapaalla saat valita kaverisi, töissä täytyy pinnistellä sen eteen, että tulisi toimeen.
Ja olen vasta 23 v - huomannut saman.
Harvoin, hyvin harvoin tulee vastaan ihminen jota ei voi sietää ollenkaan, ei mitään hänen tapojaan, eleitään, pieniä naurahduksiaan yms yms. Mulla on tällä hetkellä asiakkaana sellainen ihminen. Ja asiakkaita päivittäin monia, mutta tämä yksi on ihmisenä aivan kertakaikkisen kamala. Suhtaudun häneen aivan yhtä ystävällisesti kuin kaikkiin muihinkin, ja toki teen kaikkeni ettei vastenmielisyys näy hänelle asti. Työkaverini, jolle olen asiasta puhunut, kute myös pomoni, ovat onneksi sanoneet ettei olemuksestani voisi mitenkään lukea sitä miten karsea tämä tyyppi mielestäni on. onneksi näin, olen nimittäin koko ajan pelännyt ammatillisuuteni puolesta.
En ihan allekirjoita väitettä että aina jos jostakin ei tykkää, siinä ihmisessä tökkää ne omat huonot piirteet. En ihan käsitä sitä, eikä se kyllä tässä tapauksessa ainakaan pidä paikkaansa.
Tämä on onneksi ensimmäinen ihminen koko ikäni aikana, josta en löydä mitään hyvää sanottavaa ja joka on suoraan sanottuna aivan kertakaikkisen vastenmielinen ihminen omasta mielestäni.
Jotenkin on niin epäammattimaista, että suhtaudut noin tunteella asiakkaaseesi. Asiakas on asiakas, ja sun tehtäväsi on hoitaa työsi ystävällisesti ja huolella, pitäähän sun ei tarvitse heistä kenestäkään.
ja pidän sitä niinikään hänen omana ongelmanaan.
Sillä, että ap:n mielestä jotkut ihmiset ovat "ärsyttäviä" ei oikeasti ole mitään tekemistä minkään muun kuin ap:n oman sielunmaiseman kanssa. Ärsyyntyminen johtuu hänen omasta kokemusmaailmastaan ja muistoistaan, ei ärsyttävästä ihmisestä itsestään.
Jos itse ajattelen, että tietty ihminen on oikeasti todella vastenmielinen, siihen on aina olemassa joku konkreettinen syy. Kyse on vaikkapa huonosta hygieniasta, epäluotettavuuteen vihjaavasta olemuksesta tai yksinkertaisesti epäkunnioittavasta ja loukkaavasta käytöksestä. Tuntuu aika ihmeelliseltä alkaa teilaamaan ihmistä vieläpä uskoen, että vika on oikeasti hänessä, vain jonkun epämääräisen - esim. se meikkaustyyli - vuoksi. Mielestäni antaa aika ikävän kuvan kirjoittajasta/kokijasta itsestään. Ikävän ja jotenkin analysointikyvyttömän.
Lukekaa ap:n viestit ajatuksella, ennen kuin kommentoitte. Joillakin tosin oli ihan hyviä pointteja, mutta asiat voi vaan esittää hiukkasen rakentavammalla, ei hyökkäävällä tavalla.
Noh, mulla on elämässäni pari-kolme tällaista "megaärsyttävää" ihmistä. Ja tunne on herännyt heti ekalla kerralla kun näihin ihmisiin olen törmännyt ja ihmisestä on muodostunut se ensimmäinen käsitys. Se on ihmeellistä, enkä syytä heitä itseään, sillä syy on varmasti minussa itsessä ja meidän yhteisissä kemioissa, eli: persoonallisuuspiirteet, elämäntyyli, tavat (mm. kohteliaisuus), arvot, eleet, huumorintaju... jne. eivät vaan kohtaa. Näitä syitä ei vaan tule ajatelleeksi tietoisesti, mutta näistä kai se johtuu. Sitä odottaa ja toivoo toiselta ihmiseltä tiettyä käytöstä, joka kumpuaa omaan mieleen rakennetusta tiedostamattomasta ajatuksesta siitä, mikä on juuri oman tyylisemme ihminen/kaveri, ja kun tämä ajatus (skeema) ei kohtaa todellisuuden kanssa, tulee näitä tunteita, joita ap ihmettelee.
Nämä "ärsyttävät" ihmiset eivät kuitenkaan ole mitenkään pahoja, tai muuten epäkelpoja sosiaalisesti, sillä heillä (ainakin mun tuntemilla) on tahoillaan paljon ystäviä ja kavereita, jotka haluavat viettää aikaa kyseisen ihmisen kanssa. Eli; heidän skeemansa kohtaavat, yksinkertaista :)
Eikä kyse ole siitäkään, että se joka kokee jonkun ihmisen ärsyttävä, olisi jotenkin parempi ihmisenä (tai vastaavasti huonompi), näille ajatuksille kun ei vaan voi mitään. Aikuismaista käytöstä on se, että niiden "ärsyttävien" kanssa, joiden kanssa on pakko (opiskelujen tai työn puitteissa) olla tekemisissä, ollaan ystävällisiä ja pyritään kohtelemaan heitä kuten muitakin. Ei siis anneta omien tunteiden vaikuttaa ammattimaiseen käytökseen. Ja näinhän ap onkin toiminut, toisin kuin joku ketjussa väitti.
Ja hyvähän olisi oman jaksamisen kannalta, jos kykenisi omista tunteista välittämättä, etsimään kyseisestä henkilöstä jotain positiivista. Ehkä tämän ominaisuuden avulla jaksaisi henkilöä paremmin, ja ehkä sen ominaisuuden ympärille voisi pikku hiljaa lähteä keräämään hänestä muita hyviä asioita. Varsinkin jos joutuu olemaan paljon tekemisissä ja päivittäin, joka sitten saattaa "syödä miestä" niin sanoakseni.