Allekirjoitatko tämän artikkelin: Vauvan itku ei nukkuvaa miestä hetkauta

miehellä muutenkin paremmat unenlahjat. Itse herään helposti.

toisinaan herää, mutta useimmin nukkuu kuulematta mitään. Meillä tosin vauva itkee aika hiljaa, jos itkee yöllä. Aivan sekaisin kyllä mies on yöllä, toisinaan hyssyttelee minua puoliunessa, että shh shh, nukus nyt. Kerran luulin hänenkin heränneen itkuun ja nousevan katsomaan, joten jatkoin itse sen takia nukkumista, hetken kuluttua heräsin ja kysyin, että mikä tilanne (tarkoitin, että itkikö vauva kauan, nukkuuko nyt rauhallisesti), mies vastasi puoliunessa 3-1 ja käänsi kylkeä.

Lasten isä nukkuu muutenkin kuin tukki. Nukahtaa istualteen, vaikka matontamppaustelineelle.



Esikoinen heräsi puolen tunnin välein yöt päivät. Menin kerran suihkuun, ja ukko oli nukahtanut. Havahduin jumalattomaan vauvan rääkynään. Mies nukkui autuaana, vaikka pinnasänky oli aivan vieressä!



Mutta on sellaisiakin miehiä, jotka ikäänkuin ottavat äidin roolin: tunnen pari tapausta, joissa mies herää vauvan itkuun ja nostaa vauvan äidin tissille, vaihtaa vaipan jne. Äiskä koisaa :). Ja pari miestä, jotka ovat aina heränneet öisin naisen tueksi, imetystä seuraamaan jne.

Miksi se on noloa? Eikö ole normaalia että joskus vain toinen herää?

maitoa lämmitämään. Mutta vastuu jäi minulle, miehen piti herätä aikaisin töihin. Miksi olisi joka inaukseen pitäny herätä.

Mutta heräsi kuitenkin. Tulpat korvissa ja vierashuoneessa sain univelkoja otettua takaisin.



Tuttavapiirissä on kyllä kaksi pariskuntaa, joissa molemmissa mies ei kerta kaikkiaan vaan reagoinut. Ei varmaankaan pahan pahuuttaan - ei vaan kerta kaikkiaan herännyt. Outoa silti! Kävi vähän sääliksi niitä äitejä.

lapset olleet ihan pieniä. No meillä ei kumpikaan lapsista ole itkenyt kauheesti öisin ja olen heräänyt kun "nälkätuhinat" alko.



Mut nyt mies herää yhtä lailla kun minäkin.

toisinaan herää, mutta useimmin nukkuu kuulematta mitään. Meillä tosin vauva itkee aika hiljaa, jos itkee yöllä. Aivan sekaisin kyllä mies on yöllä, toisinaan hyssyttelee minua puoliunessa, että shh shh, nukus nyt. Kerran luulin hänenkin heränneen itkuun ja nousevan katsomaan, joten jatkoin itse sen takia nukkumista, hetken kuluttua heräsin ja kysyin, että mikä tilanne (tarkoitin, että itkikö vauva kauan, nukkuuko nyt rauhallisesti), mies vastasi puoliunessa 3-1 ja käänsi kylkeä.

Siis ei tuo mie vaan kuule mitään tai herää mihinkään! Kyselee aamulla, oliko helppo vai vaikea yö - ja ihan vilpittömästi, ei vaan herää.



Jossain vaiheessa olin vähän väsynyt ja koetin saada miestä jakamaan yöheräilyjen taakkaa. Ei siitä kuitenkaan mitään tullut, kun ensin saa herättää miehen ja odottaa että se tulee tolkkuihinsa (on ihan puusta pudonnut herätessään kesken unien), kertoa, mitä tarvitsee tehdä, neuvoa, miten tehdään ja patistella tekemään. Helpompi hoitaa itse.

että pystyy nukkumaan jos vauva itkee, mä en.

Keskimmäisen kohdalla en.



Eli miehellä on hyyyyyyviiiin valikoiva kuulo.

Keskimmäinen oli koliikkivauva, jonka kanssa mies valvoi lähes yhtä paljon kuin mä. Hänen itkuunsa mies heräsi heti. Esikoisen ja kuopuksen itkuun ei heränny juuri koskaan, jos kotona oltiin.

Kun lapsemme ovat vauvoina itkeneet kunnolla, on mies herännyt aina. Patistin miehen kuitenkin yleensä takaisin unten maille, koska meillä oli diili: minä hoidin yösyötöt (imetysaikoina) ja sain sitten nukkua aamulla niin pitkään, kun huvitti. Mies nousi hoitamaan isommat lapset seitsemän aikoihin. Hyvin toimi. usein mies veti sitten päikkärit vauvan kanssa aamupäivisin.

Mies herää välittömästi mihin tahansa hiirenrapsaukseen porstuassa, mutta vauva saa itkeä tauotta vieressä, eikä miehen kuorsaus katkea hetkeksikään ;)

Ja sitten taas jos en ole paikalla/muuten toimintakyvytön, niin silloin kyllä herää joka rapsahdukseen.

Mutta muistan kyllä tämän pienimmän kanssa, kuinka joskus hyssyttelin pää punaisena karjuvaa vauvaa meidän sängyssämme, jossa NUKKUI täyttä päätä mies ja vauvan kaksi veljeä. Kenelläkään ei tuntunut uni häiriintyvän hetkeksikään.