Lue keskustelun säännöt.
Miten voin olla vihaamatta lankoni vaimoa?
20.08.2010 |
Miehen veljen vaimo jätti perheensä toisen miehen takia. Syyksi ilmoitti langolleni sen, että lanko on laiska, eikä ole tarpeeksi virkeä ja energinen isä lapsille. Ei mitään muuta. Ei ennakkovaroituksia, ei mitään. Avioeropaperit tuli postissa täysin yllättäen langolle, mitään suurempia riitoja ei ollut ollut eikä mitään puhetta erosta.
Langon vaimo lähti samantein menemään, asuu nyt jo uudessa kämpässään (ja tieto erosta tuli 1,5kk sitten langolleni). Facebookissa iloisesti tilittää, kuinka nyt voi aloittaa ihanan elämän ja kaikki on erinomaisesti.
Lapset ovat aivan hajalla, jätti neljä lasta isälle (15v, 13v, 8v ja 5v). Kysyvät miksi ja voiko äiti tulla takaisin, eikä lanko osaa sanoa mitään lohdutukseksi.
Näen tuota vaimoa aika usein, työskentelee samoilla nurkilla. Viha nousee ainakin, jos näen sen. Tuhosi lasten elämän toisen miehen takia.
Kommentit (5)
Jos mies ei ole tarpeeksi virkeä isä, kannattaa lähteä itse ja jättää lapset isälle.
Sovelletaan: jos oma ylipaino harmittaa, kannattaa ottaa itseään niskasta kiinni ja alkaa syödä enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaikka ainahan ero on lapsille kurjaa ja heitä käy sääliksi
Jostain syystä ymmärrän hyvin lankosi ex-vaimoa. Laiskan miehensä vuoksi, hän on varmaan joutunut panostamaan lapsiinsa 110%:sti´. Väsymys ja vitutus antoi voimaa lähteä.. osasivatko lapsetkaan arvostaa äitinsä panosta, kun äiti ei heitä mukaansa halunnut..
Jostain syystä ymmärrän hyvin lankosi ex-vaimoa. Laiskan miehensä vuoksi, hän on varmaan joutunut panostamaan lapsiinsa 110%:sti´. Väsymys ja vitutus antoi voimaa lähteä.. osasivatko lapsetkaan arvostaa äitinsä panosta, kun äiti ei heitä mukaansa halunnut..
Niin, kyllä se 5v. varmaan oli niin kiittämätön että sai mitä ansaitsi! Ja toivottavasti se juuri kakkosluokan aloittanutkin nyt vastaisuudessa vähän miettii miten käyttäytyy! Samaten murrosikäisten on syytä mennä itseensä, jos heillä ei olisi ollut murrosiän kuohut meneillään niin ehkä äiti ei olisi heitä hylännyt, vai mitä?
Oikeasti, mitä jos joskus, edes yhden kerran, voitaisiin vain hyväksyä tosiasiat. Ei etsitä syyllistä toisista, ei käsketä katsoa peiliin. Ei osoitella sormella ja sanota että synnitön heittäköön ensimmäisen kiven ja takuulla muissakin on vika jos toinenkin. Yleensä todennäköisin ratkaisu on se oikea, niin tässäkin. Tuo ex-vaimo ja ex-äiti on itsekäs paska, piste. Ihan riippumatta siitä, tästä ja tuosta.
Surullisia eroja, mutta yh:kin voi kasvattaa lapset onnellisiksi kriisien jälkeen.