Lue keskustelun säännöt.
Lapsen kouluvalmiudet eskarin näkökulmasta
19.08.2010 |
Ovatko eskarin lausunnot pitäneet paikkansa?
Meillä sain kuulla, että lapseni joutuu tehdä kovasti töitä, että ilmeisesti ei vedä vertoja todella taitaville ja varhain opetetuille tyttölapsille, jokta piirtävät hienosti ja lukevat hienosti ja ovat erittäin varhain kehittyneitä kaikissa suhteissa. Itse en halunnut koskaan valmentaa moiseen, vaan ihmettelimme rauhassa varhaislapsuuden kaikkea, luontoa ja ympräistöä. en ostellut tehtäväkirjoja enkä lukemista opettavia pelejä ym. vastaavaa.
No, totta on, että lapseni teki lukemisen suhteen töitä 2 ensimmäistä kouluvuotta. Kiitettäviä arvosanoja saa kuitenkin kun viimein innostui lukemisesta, sekä matematiikassa on aina saanut vain erinomaisia.
Eli sanoisin että eskari oli väärässä. Lapsestani ei tullut luokan heikointa oppilasta, joka hidastaa muiden oppimista, vaan on erittäin älykäs , myös opettajansa mielestä.
Kommentit (5)
mahdollisimman varhain. Koulun alussa pitäis olla mahdollisimman taitava kaikessa.Pitää osata lukea, kirjoittaa, laskea ja muutenkin pärjätä yksin. Siis eräiden mielestä onneksi suurin osa ihmisistä edelleen jalat maassa ja järki päässä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mahdollisimman varhain. Koulun alussa pitäis olla mahdollisimman taitava kaikessa.Pitää osata lukea, kirjoittaa, laskea ja muutenkin pärjätä yksin. Siis eräiden mielestä onneksi suurin osa ihmisistä edelleen jalat maassa ja järki päässä :D
Niin kai useimpia aletaan valmentaa todella aikaisin ja lapsuus lyhenee hurjaa vauhtia. tottakai suorittaminen ja vaatimukset lyhentävät sitä.
Itse haluan että saavat mennä lasten tahtiin, omaan tahtiin.
vaarana on se, että saavat alussa koulussa huonommat odotukset koulumenestyksen suhteen, kun en harjoita lukemista vaan ihmettelyä ja ajattelua ja kyselemistä. saavat tehdä ihan mitä lystäävät.
Meidän lapset ainakin nauttii, kun saa oppia asioita. Ennen kouluikää voi rauhassa tukea lapsen omia vahvuuksia ja edistää hellästi niitä heikkouksiakin. Meillä poika on liikunnallisesti taitava, mutta keskittymiskyvyn parantamiseen ollaan keskitytty vuosia: kannustettu tekemään palapelejä, piirustuksia jne. alusta loppuun. Askarreltukin on jouluisin ja pääsiäisenä, vaikka poika ei tykkäis askarrella yhtään. Joulupukille on silti kiva lähettää taidokkaasti tehty piirustus ja iskälle suunnitella lahja (kehittää myös luovuutta).
Tyttö taas on keskittymiskykyinen, näppärä käsistään, mutta auttamattoman huono kaikessa liikunnallisessa kehityksessä. Siitä huolimatta ollaan kokeiltu eri lajeja ja yritetty löytää se hänelle sopiva elämäntavaksi jäävä harrastus: uiminen ja tanssi.
Musiikista tykkää molemmat lapset, sekä tietokoneesta, joten näitäkin ollaan hyödynnetty varhaisessa kotikasvatuksessa. Päiväkodin omahoitajan kanssa vaihdettu mielipiteitä mihin kannattaa kiinnittää huomiota.
Eipä jännitä nyt koulu yhtään. Vastaisuudessakin aion lapsiani tukea ja kannustaa. Varmaan ei ole ollut "liian lyhyt" lapsuus kummallakaan. Eikä mitään suorittamistakaan sen kummemmin. Tottakai osaan lapsilta vaatia täyttä panosta, jos ollaan niin sovittu. Samaa hekin vaativat minulta ja se on reilua.
Omat vanhempani kasvattivat minut kuusi vuotiaaksi kotona. Olin ainoa lapsi. Koulussa minua kiusattiin: en osannut sosiaalisia taitoja, ollut kovinkaan ajanmukainen ja sen lisäksi en osannut lukea tai kirjoittaa. Kiusaaminen loppui kuudennella luokalla ja toipuminen siitä jatkuu edelleen. Sen muistan ensimmäisistä vuosista, että oppiminen oli todella vaikeaa ja suorituspaineet kamalat, vaikka äiti auttoi kotitehtävissä kotona. Mieluummin olisin ottanut sen lyhyemmän lapsuuden ja jotenkin edes varautunut koulunkäyntiin etukäteen.
Siksi omia lapsiani kasvatankin taitoni mukaan jo ennen koulua koulua varten. Enkä näe siinä mitään pahaa. Oppiminen on liitetty kotona normaaleihin tavallisiin asioihin: voi luetella satukirjan kannen kirjaimet, kirjoittaa itse synttärionnittelut vaarille (=kopioida äidin kirjoittama teksti lyijykynällä kortille ja allekirjoittaa se).
"harjoittamista" ja treenaamista vanhempien tai muidenkaan taholta. Meidän ihmettelevät ja ajatelevet lapset ovat ihan itse keksineet kiinnostua kirjaimista ja oppineet lukemaan ennen eskari-ikää ihan itsekseen. Monella muullakin näin. En tiedä ketään alle kouluikäistä, joka olisi "opetettu" lukemaan. Ne jotka lukevat, ovat ihan itse taidon hoksanneet. Joitain ekaluokkalaisia on sitten jouduttu oikein opettamaankin, ennen kuin ovat oppineet.
Mutta jokainen tahdillaan, eivät hitaammin kehittyvät välttämättä yhtään sen huonommin koulussa menesty, kuten teidänkin tapauksenne todistaa. Lähinnä vain halusin sanoa, etteivät ne nopeatkaan välttämättä mitään tehotreenauksen tuotteita ole, vaan ihan samanlainen lapsuus heilläkin on voinut olla.
mahdollisimman varhain. Koulun alussa pitäis olla mahdollisimman taitava kaikessa.Pitää osata lukea, kirjoittaa, laskea ja muutenkin pärjätä yksin. Siis eräiden mielestä onneksi suurin osa ihmisistä edelleen jalat maassa ja järki päässä :D
Niin kai useimpia aletaan valmentaa todella aikaisin ja lapsuus lyhenee hurjaa vauhtia. tottakai suorittaminen ja vaatimukset lyhentävät sitä. Itse haluan että saavat mennä lasten tahtiin, omaan tahtiin. vaarana on se, että saavat alussa koulussa huonommat odotukset koulumenestyksen suhteen, kun en harjoita lukemista vaan ihmettelyä ja ajattelua ja kyselemistä. saavat tehdä ihan mitä lystäävät.
Ja mitä piirtämiseen tulee niin se on yksilöllinen taito. Toiset osaavat ja toiset eivät opi koskaan ...sama asia laulamisen suhteen. So what? Onneksi meidän ei kaikkien tarvi olla parhaita koska muutoin olisi sille korkeimmalle pallille liikaa tunkua :D ikävää jos teillä päin kouluvalmiutta mitataan tuollaisilla määreillä :(