Lue keskustelun säännöt.
Tuttu sai vauvan eikä pidä yhteyttä
19.08.2010 |
Tuttuni sai talvella vauvan. Onnittelin, lähetin kortin ja kaksi kertaa soittelin.
En ole vieläkään nähnyt tätä vauvaa,
tuntuu masentavalta.
Tuttuni kehui puhelimessa kuinka hänellä on verkostoa siellä päin.
Onhan se hyvä, mutta eipä ajatellut mua kuinka yksin olen lapseni kanssa.
Suoraan sanoen jotkut ihmiset ajaa toisen lähelle
itsetuhoajatuksia omalla käytöksellään...
Mulla ei ole ketään, ei yhtään ketään...
Kommentit (8)
Ei varmaan ajattele tosiaan silleen kuin haluaisin... tänne en voi kutsua koska mulla on niin
paha kaaos, muutoin tietysti kutsuisin.
Matka ei ole kuin puoli tuntia, samassa kaupungissa ollaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tänne en voi kutsua koska mulla on niin
paha kaaos, muutoin tietysti kutsuisin.
mä en ainakaan mene kavereille tekemään tupatarkastusta, vaan seurustelemaan! Ei oo koskaan sotkut haitannu!
Kyllä hän ymmärtää itsekkin nyt lapsen saaneena että kodissa voi vallita kaaos. Ja voithan toki tehdä hänen luokseen yllätysvisiitin. En usko että hän pahastuisi, jos teidän välillänne ei ole sattunut kummempaa.. Mutta on se niin harmi, kun ystävyys on toisen varassa eikä toinen näe ollenkaan vaivaa suhteen vuoksi.
No, kaveri. Ollaan aikaisemmin tapailtu välillä.
Ja tosiaan, jos olis pikku kaaos, asia olis eri, mutta täällä on tosi paljon tavaraa enkä jaksa laittaa niitä mihinkään eikä ole säilytyspaikkojakaan. Häpeän siis asuntoani.
Ehkä joskus sitten.
Ehkä tässä joskus soitan sille kaverille.
Tuli vaan mieleen että hänellä on varmaan omat piirit ja musta ei ole väliä kun hän kerran pärjää..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse muistan hyvin pyörineeni aikanani ympyrää esikoisen ja oman napani ympärillä. Ei tullut edes mieleen, että joku kaveri voisi kaivata yhteydenottoa. Jos joku kaveri olisi _itse_ soittanut ja sanonut, että tarvitsee minua, olisin viivana ollut paikalla.
Liekö hormonit vai mitkä, mutta kyllä vauva-aikana minun maailmani pyöri tiukasti oman perheen ympärillä. Tottakai kavereiden voinnilla oli väliä, mutta enpä oma-aloitteisesti niitä kysellyt.
Ota siis ap puhelin käteen ja ota yhteyttä kaveriisi, ja kerro, että tarvitset häntä!
No, kaveri. Ollaan aikaisemmin tapailtu välillä.
Ja tosiaan, jos olis pikku kaaos, asia olis eri, mutta täällä on tosi paljon tavaraa enkä jaksa laittaa niitä mihinkään eikä ole säilytyspaikkojakaan. Häpeän siis asuntoani.
Ehkä joskus sitten.
Ehkä tässä joskus soitan sille kaverille.
Tuli vaan mieleen että hänellä on varmaan omat piirit ja musta ei ole väliä kun hän kerran pärjää..
Ei varmaankaan ole. Täytynee tässä syksyllä soitella vielä sille. Harmittaa kun pari vuotta sitten se ehdotteli jossain museossa käymistä, mutta en lähtenyt. Olis pitänyt ite tajuta kuinka tärkeää olis ollu vaan tavata.
Ymmärrän kyllä että vauva vie kaiken ajan ja huomion,mutta mua harmittaa kun on tunne että se on unohtanut mut kun hän sano että on hällä verkostoa.
No, mä oon täysin yksin ja tietysti silloin tämäkin asia korostuu.
Ei ehkä tule ajatelleeksi että oikeasti haluat tavata jos et suoraan ehdota.