Etävanhempi hylkää lapsen.. Vertaistukea?

Ymmärrän isiä jotka pitävät etäisyyttä eron jälkeen lapsiin jos äiti hankaloitta tapaamisia tai JOS ITSE on erosta masentunut tai lasten tapaaminen lisää ikävää, jota tuntee jo muutenkin kun ei näe näitä.

Parasta mitä lähivanhempi voi tehdä on laittaa lapsi toiselle aina kuin mahdollista, siinä vahvistuu etän ja lapsen suhde, lähi saa enemmän vapaa-aikaa. Lähivanhemman ei tarvitse olla yhteydessä toiseen edes, meillä tapaamiset soitellaan lapsen kautta ja toimii. Eksä ei halua puhua minun kanssa 7 v eron jälkeen, mutta lasten tapaamiset toimivat, nyt kun itse en ole masentunut.

sille ajalle mikä on lasten ja isän tapaamisesta sovittu. Koska voihan isä unohtaa tai tulla joku muu meno. Joten äiti ei siis voi sille ajalle varata esim. lääkäriaikaa?

PS. kukaan ei usko että olet oikea sossu, mutta kiva leikkihän tämä kuitenkin on :)

ÄIDIN VALITUSTA,NAPINAA JA PARJAAMISTA. heti,kun iskä munaa jonkun tapaamisen,alkaa sellainen narina ja valitus,että eipä se meistä paljon innosta uutta tapaamista sopimaan,varsinkaan jos ei itse ole varma aikataulusta. lapsi on toki tärkein,mutta ei vain äidin määräämillä säännöillä,valituksella ja naputuksella,vaan YHTEISTYÖLLÄ. se,että antaa exälleen anteeksi,jos ei ole onnistunut tapaaminen/tule ollenkaan, on teille suurimmalle osalle vieras käsite. menkää naiset itseenne, ja miettikää syitä.katsokaa peiliin. MIKSI isä ei halua tavata lastaan? t: se "paha" sossutäti

sellaista syytä, minkä nojalla tapaaminen jäisi väliin. Mutta jos isä on ap:n kuvaaman kaltainen luuseri ja täydellinen nahjus, ei ole mikään ihme, että siinä äidillä vähän hermo kiristyy. Eikä ollenkaan äidin itsensä vuoksi, vaan siksi, että äiti on se, joka lohduttaa kaipuutaan itkevää lasta ja yrittää vakuuttaa lapselle, että tämä on arvokas ja tärkeä, vaikka isä ei välitäkään.

Ja tällaiselle luuserilleko ei saisi asiasta sanoa?!?! Pitäisi vaan silitellä päätä ja hymistellä, että kiva kun jaksat edes kerran vuodessa käydä moikkaamassa?!?

Ja mitä toi tarkoittaa: "ei ole itse varma aikataulusta"? Mikään ei mene lapsen tapaamisen edelle, ja aikataulut sovitetaan sen mukaan!!!

ÄIDIN VALITUSTA,NAPINAA JA PARJAAMISTA. heti,kun iskä munaa jonkun tapaamisen,alkaa sellainen narina ja valitus,että eipä se meistä paljon innosta uutta tapaamista sopimaan,varsinkaan jos ei itse ole varma aikataulusta.

lapsi on toki tärkein,mutta ei vain äidin määräämillä säännöillä,valituksella ja naputuksella,vaan YHTEISTYÖLLÄ. se,että antaa exälleen anteeksi,jos ei ole onnistunut tapaaminen/tule ollenkaan, on teille suurimmalle osalle vieras käsite.

menkää naiset itseenne, ja miettikää syitä.katsokaa peiliin. MIKSI isä ei halua tavata lastaan?

t: se "paha" sossutäti

No, täytyy sanoa että odotin AV:lta hieman erilaisia vastauksia, tukea jne, mutta aina ei asiat mene niin kuin toivoo tai odottaa.

AVlla valitettavasti iso osa kirjoittajista haluaa vain syyttää ongelmatilanteestaan kertovaa ihan kaikesta, mitä sitten ikinä tapahtuukaan... Tyyliin mies hakkasi sinut sairaalakuntoon, syytä itseäsi, mitäs taas nalkutit. Huokaus. Saattaa peilata AV-kirjoittajien omaa elämäntilannetta tai sitten haluavat vain jakaa oman elämänsä kärsimystä ja katkeruutta meille muillekkin ettei liian hyvin menisi... Älä välitä!

Mutta mutta. Minulle tuli tosi paha olo lapsesi takia. Onneton isän rotjake kun ei halua pitää yhteyttä lapseensa. Ja sinua ei voi nyt kyllä mistään syyttää, lapsen isä se tässä on syypää. Ihme kauan ja ahkerasti olet yrittänyt pitää tilannetta jotenkin kuosissa, ilman että mies on tullut paljoakaan vastaan. Ja vielä pidät puolueettomana suhdetta miehen äitiin yllä, olet aika super-ex! : )

Valitettavasti et voi paljonkaan asialle. Miestä ei voi pakottaa tapaamaan lastaan. Onneksi lapsellasi on sinut!!

Tyypilliseen tapaan mies varmaan yrittää korjata laiminlyöntejään joskus eläkeiässä ja sitten on, yllätys yllätys, ihan liian myöhäistä, lapsi ei voi antaa anteeksi ja unohtaa...

lapsen etu on, että tapaamiset olisivat säännöllisiä. Kumma juttu ettei tätä suurin osa täällä tajua.

et voi tehdä oikein mitään. Korkeintaan voit yrittää jäljittää isän nykyistä sijaintia esim. väestörekisterin kautta, mutta et voi pakottaa häntä tapaamaan lasta.



Ystäväni isä lähti, kun tyttö oli 2 v ja sisarensa 3, 6 ja 10 v. Eikä mitään yhteydenpitoa. Sitten kun oli 30-v. isä tuli ykskaksi synnintuntoon, ja alkoi tapailla tyttäristä vanhinta. Soitti myös ystävälleni. Ystäväni ainoa lause oli: "Kas kun ei sua aikaisemmin ole kiinnostanut perheesi, niin ei kiinnosta leikkiä perhettä enää minuakaan." Ja löi luurin korvaan.



Et oikein voi mitään. Tapaamisoikeudessa on kyse isän oikeudesta tavata lasta, ei lapsen oikeudesta tai isän velvollisuudesta. Sääli raukkis-isien lapsiparkoja.

siinä mielessä meillä oli eri tilanne että lapsella ja isällään ei ole koskaan ollut läheisiä välejä eikä lapsi edes tiedä enää isänsä olemassaolosta,oli sen verran pieni kun näki tämän viimeksi.

Erosimme (mies häipyi) juuri ennen lapsen syntymää.Alussa mies näki vauvaa n. kerran viikossa tai pari kertaa kuukaudessa. Koitin saada noita tapaamisia säännöllisiksi ja ehdotelin jos näkisi lasta edes kerran/pari viikossa mutta ei miestä tainnut tarpeeksi kiinnostaa. Ilmoitti että minun pitäisi tuoda vauva hänen luokseen eikä voinut tulla tätä hakemaan tai tulla tapaamaan lasta luokseni. Mies asui erittäin hämärissä paikoissa, muutti kokoajan paikasta toiseen, kommuuneissa yms epämääräisten ihmisten luona ja sinne olisi pitänyt vauva itse lähteä vauvaa viemään jotta mies olisi suostunut tätä näkemään. Toinen vaihtoehto olisi ollut mennä vauvan kanssa Helsingin puistoihin niinä aikoina kun mies saattui siellä hengailemaan kavereidensa kanssa. Ensimmäisen vuoden jaksoin yrittää houkutella miestä tapaamaan lastaan mutta sitten luovutin. Välillä sain miehen jopa tulemaan tapaamaan lasta kun sovittiin, mutta sitten hän vain alkoi jättää tulematta eikä ilmoittanut mitään. Ei koskaan soittanut tms kysyäkseen mitä lapselle kuuluu. Viimeksi näin miehen n.vuosi sitten kun uusittiin lastenvalvojalla elatusmaksusopimus, mutta lasta mies ei ole nähnyt kohta pariin vuoteen. Eikä sopimuksesta huolimatta maksa elatusmaksuja vaan saan ne nyt kelalta ja he perivät ne mieheltä. Lapsi on nyt kolmevuotias eikä tiedä isästään mitään, en ole alkanut valokuviakaan tms esitellä kun miestä ei kiinnosta lapsensa olemassaolo. Niin, ja mies asuu meistä 20min bussimatkan päässä joten välimatkakaan ei voi olla esteenä tapaamisille. Ei kai vaan kiinnosta.

ÄIDIN VALITUSTA,NAPINAA JA PARJAAMISTA. heti,kun iskä munaa jonkun tapaamisen,alkaa sellainen narina ja valitus,että eipä se meistä paljon innosta uutta tapaamista sopimaan,varsinkaan jos ei itse ole varma aikataulusta.

lapsi on toki tärkein,mutta ei vain äidin määräämillä säännöillä,valituksella ja naputuksella,vaan YHTEISTYÖLLÄ. se,että antaa exälleen anteeksi,jos ei ole onnistunut tapaaminen/tule ollenkaan, on teille suurimmalle osalle vieras käsite.

menkää naiset itseenne, ja miettikää syitä.katsokaa peiliin. MIKSI isä ei halua tavata lastaan?

t: se "paha" sossutäti

Mitäs sitten kerron sille lapselle joka kolmannen kerran tälle syksyä itkee lohduttomasti kun isä ei tullutkaan vaikka niin oli sovittu!! Ei meillä ainkaan niitä sääntöjä ole laadittu mun takia, vaan lapsen takia... Ettei lapsen tarvitsisi aina pettyä ja itkeä isän perään.

Lapsenko pitää vain viikosta toiseen kestää se ettei isästä kuulu mitään ja mun kaikessa hiljaisuudessa ilman mitään huomautsta isälle lohduttaa lasta??

Miten sitten selitän lapselle, että ei äiti voi sanoa isille että sulla on ikävä ja sua harmittaa ettei isi tullut. Isi voi suuttua ja sitten isi ei tule enää ollenkaan... Ihme logiikka sinullakin...

ohistelen: sossuvirkailijat valmistuvat joko yliopistosta tai AMK:sta. Jos tuollaisella kirjoitusvirhemäärällä on saanut lopputyönkin tehtyä, niin heikoissa kantimissa on maamme koulutustaso...

Vaikutat ihanalta äidiltä ja superkivalta ex-ltä. En tiedä mitä tehdä tilanteessasi. Olen todella pahoillani etenkin lapsesi puolesta. Hän ei ole ainut samassa tilanteessa oleva, valitettavasti. Ehkä vertaistuki helpottais ainakin omaa oloasi.



Turhaa täällä parjataan ap:tä, hän on tehnyt voitavansa. Ex-mies on luuseri joka ei kanna vastuutaan. Erittäin vaikea toimia tollasen tyypin kanssa.

Aivan tolkutonta puolustella näitä itsekkäitä ja avuttomia miehiä. Jos minulta (äitinä) koitettaisiin vänkäämällä ja mäkättämällä viedä lapsi pois ja tapaamisoikeuksia, en todellakaan luovuttaisi ja hylkäisi lastani siksi etten tulisi toimeen lapsen isän kanssa. MIKÄÄN EI OLE TARPEEKSI HYVÄ SYY HYLÄTÄ OMAA LASTANSA! EI MIKÄÄN! Syyllinen löytyy vain ja ainoastaan ihmisestä, joka tekee päätöksen olla olematta lapsensa elämässä. Enkä sano että toinen osapuoli olisi aina täydellinen. Mutta lastansa kukaan tervejärkinen ei hylkää minkään asian takia.



Siinä asiassa perää, ettei isää voi pakottaa tapaamisiin minkään viranomaisen voimin, jos hän ei itse halua. Tilanne on vain hyväksyttävä. Valitettavasti yhteiskuntamme ei rankaise lapsen hylkäämisestä mitenkään. Äidin tehtävä on silti koittaa mahd. neutraalisti ajatella mikä on parhain päätös lapsen kannalta. Isälle ei pidä antaa mahdollisuutta kiusata lapsen välityksellä tai sekoittaa äidin+lapsien elämää vastuuttomuudellaan ja kyvyttmyydellään.



Ja sossu voisi tosiaan tehdä ennemmin sitä työtänsä kuin kirjoitella typeriä neuvojaan netissä kesken työpäivän. Alanvaihtoa suosittelen myös minä. Noh..Siperia opettaa Sinuakin.

Itselläni on myös yksinhuoltajuus ja toisin kuin ap:llä tapaamisista sovittu kirjallisesti lastenvalvojan luona. Kyse on kuitenkin isän oikeudesta tavata lapsiaan, ei sen enemmästä. Oli alkuun kova paikka huomata ettei lasten isä kokenut tapaamista velvollisuudekseen, tapasi lapsiaan miten sattui, piti lupauksensa miten huvitti. Aikaa myöden olen jotenkin siihen tottunut, ei kannata käyttää yhtään ylimääräistä energiaa asian suremiseen tai tapaamisten järjestämiseen, yrität vain löytää muita keinoja jaksaa arjessa. Jos lapset isää ei kiinnosta et voi aikuista ihmistä pakottaa, valitettavasti näin. Vastaat vain omasta vanhemmuudestasi.

Täällä kans äiti ja lapsi täysin samassa tilanteessa. Minäkin olen (täsmälleen kuten sinäkin) antanut isän tulla meille, syödä täällä tai antanut hänelle ja lapselle rahaa, jottai voisivat mennä tekemään jotakin mielekästä jos haluavat. Tukenut ja omalta osaltani tehnyt mahd helpoksi tapaamiset. KAIKEN TÄMÄN OLEN TEHNYT LAPSENI VUOKSI,joka niin valtavasti isäänsä rakastaa ja kaipaa. Isä on lapselle valtavan hyvä ja ihana isä (silloin kun suvaitsee lasta tavata). On kamalan rankkaa olla lapselle tukena kun ikävä isää kohtaan on suuri, ja silti olla lupailematta pilvilinnoja isän suhteen, jottei pettymys olisi taas niin valtava. En tiedä mikä tässä olisi LAPSELLE paras ratkaisu. Kieltääkö tapaamiset sitten ihan kokonaan, jotta lapsen "kiusaaminen" loppuisi, vai mitä hittoa tässä pitäisi tehdä.

hei!

olemme lasteni kanssa kokeneet aivan saman.

Erottuamme lasten isän kanssa oli yhteishuoltajuus.

Kun muutimme Pohjanmaalle Hämeestä; ja lasten isä löysi uuden kumppanin; alkoi isä vaivihkaa muutella sovittuja tapaamisia, uusi naisystävä vastailla posteihin exän puolesta, minusta tehtiin jopa perättömiä ilmiantoja viranomaisille.

Nyt tilanne on se; ettei isä enää välitä lapsistaan..ei soita eikä halua tavata heitä koska "hänellä ei ole enää aikaa".

Surullistahan tämä on.On kuitenkin kyse kahden viattoman ihmisen alkutaipaleesta täällä maailmassa.->Kun oma isä näin hylkää ainukaisensa, ei siitä voi syntyä kuin surua myös aikuisuudessa.

>Kun kaikkensa äitinä ja ex-puolisona on tehnyt, niin muuta ei enää voi kuin tukea lapsiaan.



Toivon teille (meille) kaikille kovasti voimia ja uskallusta puhua asiasta; uhkailuistakin huolimatta.

Lotta Envall

että ei siitä pakottamalla tule yhtään mitään. useimmiten menee välit lopuksi kokonaan. te naiset voisitte joskus ajatella asioita lapsen isän kantilta,mitä hän tuntee ja kokee.useat haluaisivatkin tavata lapsiaan,mutta kun siitä tehdään ns. show kaikkinen kirjallisine sopimuksineen ja sanktioineen,niin menee maku koko hommaan,ja on helpompi antaa asian olla. t: se lapsisos.työntekijä

että usein síitä sopimuksesta aletaan puhumaan siinä vaiheessa kun tapaamiset eivät ilman sopimusta onnistu.

Asian on helppon antaa olla kun ei ole mitään kirjallista.

Kannattaa suhtautua varauksella näihin kaikenlaisiin "olen kanssasi niin samaa mieltä" kirjoituksiin netissä ja ilman nettiä, sillä itse tiedän yhdenkin naisen, joka tietoisesti omalla käytöksellään aiheutti lasten isän katoamisen lasten elämästä. Hän vedättää niin viranomaisia kuin kaikkia muitakin ihan 100-0. Olkaa siis todellakin varovaisia!!! Tukea voi tarjota henkilö, joka todellisuudessa onkin jotain aivan muuta kuin mitä esittää.Ja nauttii kärsimyksestänne!

Nyt vain odottelet ottaako yhteyttä ja annat tavata sen ajan mitä on tavannut aikaisemmin.

Minä olin myös pari vuotta sellaisessa tilanteessa että isä lupasi tulla mutta ei tullutkaan. Tosin en ottanut yhteyttä lastenvalvojaan koska tiesin että se tähän auttaisi. Lapset olivat kovilla ja aika pian lopetin kertomisen isän lupauksista. Yritin vain selittää että kyllä isi rakastaa teitä vaikka ei ikinä tulekaan. Poika suri aikansa, yli 10 vuotta, isättömyyttä mutta alkaa nyt pikkuhiljaa olla taas kasassa, tyttö ei ottanut asiaa niin pahasti. Suhteen korjaaminen ei enää onnistunut vaikka isä sitä yritti ja minä olin myönteinen. Nämä nuoret sanoivat minulle että ihan kuin iskä olisi näyttänyt puun takaa fingeriä ja nauranut nuo 10 vuotta, asui samassa kaupungissakin.