Lue keskustelun säännöt.
Parsiuhdeongelmista, neuvokaa viisaammat...
18.08.2010 |
Kirjoitin tuossa jo aiemmin aloituksen parisuhteemme surkeasta tilanteesta, mutta koska se ei oikein innostanut ketään vastaamaan, yritän nyt kysyä toisella tavalla neuvoa.
Tilanne siis on sellainen, että minun ja mieheni välit ovat pitkään olleet etäiset ja kireät. Läheisyyttä ei ole eikä ainakaan minun osaltani minkäänlaista haluakaan siihen suuntaan. Ärsytämme toisiamme koko ajan enemmän, joskus tuntuu että inhoamme toisiamme, olemme usein asioista eri mieltä, lähinnä ei-konkreettisista asioista (esim. lasten kasvatuksesta)
Tästä huolimatta meillä arki sujuu hyvin, arkiasiat saadaan sovittua ja hoidettua, kotityötkin jaettua yleensä ilman ongelmia. Mies on osallistuva isä ja on paljon lasten kanssa, tekee ruokaa jne.
Vaikka me aikuiset olemmekin jotenkin "ajautuneet hukkaan" toisiltamme, emme haluaisi erota ja rikkoa perhettä, erityisesti lasten vuoksi. Tästä olemme sentään samaa mieltä. Olen miettinyt pääni puhki miten tästä eteenpäin selvitään. Keskustelu ei tässä tilanteessa tunnu meillä sujuvan, kaikki yritykset ovat päätyneet syyttelyyn ja entistä pahempaan riitaan, joka laannuttuaan vaietaan kuoliaaksi. Mihinkään ulkopuolisen avun hakemiseen mies ei ehdottomasti suostu. Jotenkin tuntuu, että pitäisi "saada pää auki" ennen kuin keskustelu alkaisi sujua, ehkä se läheisyyskin pääsisi sitten palautumaan...
Mitä luulette, onko täysin tuhoontuomittu ajatus lähteä rakentamaan sitä yhteyttä ja läheisyyttä uudelleen jonkin konkreettisen haasteen avulla. Meidän parisuhteemme on aina (10 vuoden ajan) ollut parhaimmillaan, kun meillä on ollut jotakin yhteistä tekemistä perheen/kodin hyväksi. Kun on suunniteltu ja toteutettu remonttia, laitettu asuntovaunua ja reissattu sillä, laitettu kotipihaa kuntoon tms. Jos epäonnistuvien keskusteluyritysten sijasta alettaisiinkiin tehdä jotakin (mitä?) yhdessä, päätettäisiin yhdessä unohtaa kaunat ja vain mennä eteenpäin. Voisiko siinä olla toivoa paremmasta?
Neuvokaa nyt naista alamäessä!
Kommentit (13)
jotakin yhteistä harrastamista, kenties jotakin jossa ratkotaan pulmia tai on muuten haastavaa. Jotakin jossa voisitte käyttää yhteistyötä.... En nyt just keksi mitä mutta joku viisaampi varmaan keksii.
-tai hei, ostakaa autonromu ja korjatkaa sitä! Auton moottori voisi olla teidän parisuhteen sydän joka pitää saada ehjäksi:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mulla ei ole kokemusta asiasta, mutta jos susta tuntuu siltä, niin kokeilkaa vaan jotain yhteistä projektia. Mutta mun mielestä teidän pitäisi kyllä jotenkin oppia puhumaan toistenne kanssa. Sopisiko vaikka kirjeiden kirjoittaminen toisillenne?
Yhteinen tekeminen varmasti lahentaa ja joskus yhdessa tehdessa ja touhutessa on helpompi puhua niista vaikeistakin asioista parisuhteessa ihan "huomaamatta".
Jos tuntuu tuossa tilanteessa vaikealle aloittaa mitaan uutta oikeaa "projektia", niin voisitteko aloittaa vaikka yhteisen harrastuksen? Jotain mika kiinnostaisi teita molempia edes vahasen.. tanssia, kasitoita/puutoita, kielen opiskelu (ja sen jalkeen matka kyseiseen maahan), taide, musiikki...
Alkaa nyt kuitenkaan tehko mitaan hatikoityja paatoksia ja erotko (kuten ette ole nakojaan tekemassakaan), koska perusasiat suhteessa ovat ok. Pitkassa parisuhteessa se laheisyys tuppaa joskus haviamaan ja sita taytyy aktiivisesti kaivaa taas esille.
Hyvaa jatkoa teille!
jos molemmat siihen sitoutuu ja se on molemmille mieleistä. Ja kunhan se konkreettinen projekti ei ole ole uusi vauva.
Keskustelutuokio jonkun ulkopuolisen kanssa olisi kyllä hyvä juttu. Toivottavasti miehesikin sen ymmärtäisi. Se ulkopuolinen kun osaa puhaltaa pelin poikki siinä vaiheessa,kun mennään asiattomuuksiin tai epäolennaisiin asioihin. Monesti sitä pitää niin tiukasti omasta näkemyksestään kiinni, vaikka asioilla on yleensä monta puolta.
Tsemppiä teille! Toivottavasti solmut aukeavat.
Mutta mun mielestä teidän pitäisi kyllä jotenkin oppia puhumaan toistenne kanssa. Sopisiko vaikka kirjeiden kirjoittaminen toisillenne?
Meillä on sellainen ongelma, että minä ratkaisisin kaikki asiat ouhumalla, mies taas on käytännön ihminen. Osittain kyse on siitä, että mies ei vain "osaa" puhua, eikä ole kotoakaan sellaista mallia oppinut. Miehen mielestä minä taas puhun liikaa ja vatvon asioita kohtuuttomasti verbaalisesti. Kirjevaihtoehdossa on tullut aivan samat ongelmat esiin.
Nyt kuitenkin tilanne on sen verran tulehtunut, että ennen enempiä keskusteluyrityksiä haluaisin löytää jonkun tavan "avata tie" eteenpäin.
Kiitos kuitenkin neuvosta.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhteinen tekeminen varmasti lahentaa ja joskus yhdessa tehdessa ja touhutessa on helpompi puhua niista vaikeistakin asioista parisuhteessa ihan "huomaamatta". Jos tuntuu tuossa tilanteessa vaikealle aloittaa mitaan uutta oikeaa "projektia", niin voisitteko aloittaa vaikka yhteisen harrastuksen? Jotain mika kiinnostaisi teita molempia edes vahasen.. tanssia, kasitoita/puutoita, kielen opiskelu (ja sen jalkeen matka kyseiseen maahan), taide, musiikki... Alkaa nyt kuitenkaan tehko mitaan hatikoityja paatoksia ja erotko (kuten ette ole nakojaan tekemassakaan), koska perusasiat suhteessa ovat ok. Pitkassa parisuhteessa se laheisyys tuppaa joskus haviamaan ja sita taytyy aktiivisesti kaivaa taas esille. Hyvaa jatkoa teille!
Luulen, että ero ei tosiaan auttaisi mitään. emmehän me toisistamme kuitenkaan pääsisi eroon, koska on yhteiset lapset. ja lapset siinä vain kärsisivät.
Täytyy yrittää jotakin, onhan se parempi kuin ei mitään.
ap
Ja kunhan se konkreettinen projekti ei ole ole uusi vauva.
Neljä lasta piisaa meille!
t. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos mies ei suostu tulemaan mukaan.
Sinä voit mennä yksinkin hakemaan ulkopuolista apua jos mies ei suostu tulemaan mukaan.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja siksi teidän on pakotettava toisenne toistenne läheisiksi, kuten tutustuessanne. Se on sitten liima joka auttaa olemaan yhdessä ja toinen ei vituta. Tahdon asia.
Jos molemmat tahdomme, niin kyllä se keino jotenkin löytyy...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
suhteen toimimaan? Vai onko niin, että miehen mielestä kaikki on kunnossa ja sinä yksin olet tyytymätön?
Jos mies ei ole valmis tekemään mitään "ylimääräistä" suhteen eteen, tilanne on vähän huono. Yksin et saa kaikkea korjattua, vaikka mitä yrittäisit. Itsekin sanoit, että et halua läheisyyttä.
Yhteinen projekti voi olla ihan kokeilemisen arvoinen, jos olet varma, että mieskin siihen sitoutuu. Muutenhan siitä tulee riesa ja hajottava tekijä.
Mulla on hyviä kokemuksia pariterapiasta, sillä se pelasti meidän liiton. Mun mies oli onneksi niin fiksu, että lähti sinne mielellään. Mä harasin vastaan.
Lyhyemmin: voiko vaikeuksissa olevan parisuhteen pelastaa etsimällä jonkin konkreettisen yhteisen projektin, johon paneutua? Voiko sitä kautta päästä avaamaan henkisiä solmuja?
ap