Onko n. 4-vuotias lapsesi joutunut vaihtamaan päiväkotia?

lennossa päiväkotia kiusaamisen vuoksi, tyttö oli täyttänyt tammikuussa 3, kun maaliskuussa avattiin uusi päiväkoti. Kunnalta yksityiseen oli tuo siirto.



En voinut enää katsoa, kuinka lastani annettiin vetää hiuksista, tuolit vedettiin alta, hypittiin selänpäällä (hyvin pienikokoinen), tönittiin liukumäestä alas. Ja kaiken takana oli yksi pirullinen "voimapoika", n. vuoden vanhempi. Minulle riitti kun tuli mustelmia, ja hoitajien mielestä kaikki oli minun pääni sisällä ja kehottivat hakeutua hoitoon. Siltikin, vaikka näin monesti mitä tapahtui ja hoitajat katsoivat suoraa tätä poikaa mitä tekee tytölleni, vika on minun päässäni. Yritin puhua pojan äidin kanssa, tuloksetta, koska hän kuului kaupungin "eliittiin", eikä tahtonut kohdata minkäänmoisia ongelmia, mitä hänen pojallaan mahdollisesti on.



Eräs hoitaja (ei edes lapsen omahoitaja) oli sitten äidilleni haukkunut kerran, kun mummin piti lasta hakea hoidosta lastani 1,5 tuntia! Mitenkä vika on lapsen, että häntä kiusataan. Äitini on hoitanut lapsia lähes koko elämänsä, eikä koskaan törmännyt tällaiseen.



Kävin ennen päiväkodin vaihtoa keskustelua päivähoidon johtajan (sijaisen kylläkin) ja päiväkodin johtajan kanssa. Kukaan päiväkodin henkilökunnasta ei ollut läsnä. Olivat kertoneet näille vain oman tarinansa. Ei nämä kaksi naista muuta tehneet kuin pahoittelivat tilannetta, ja sitä, että hoitaja on paasannut lapsen kuullen äidilleni lapsestani. Jälkeenpäin kuulin tästä hoitajasta sitten hänen entiseltä työkaveriltaan asioita, joista en ollut ollenkaan iloinen. Sääli käy tämän hoitajan lapsia. mutta jos esimieskin on voimaton tämän edessä, ja uskoo ennemmin hoitajaa, kuin vanhempia...



Viimeisessä palaverissa, jossa oli lapsen omahoitaja, päiväkodin johtaja, minä, sekä lapsen tulevan päiväkodin johtaja ja äitini (syystä, että sai itse kertoa miten lasta oli haukuttu jne..) kaikki kunnan työntekijät vain pyörittelivät päätään, mutta tämä joka lapsestani aina puhui paskaa loisti poissaolollaan. Ei häntä tarvinnut paikalle kutsua.



Hän oli mielestään ollut oikeassa diaknoosia minulle tehdessään. Viimeiset sanat, mitkä häneltä kuulin on "jos en ole tyytyväinen heidän tarjoamaan hoitoon on minun hankittava itse lapselleni toiset hoitajat". Niin teinkin. Muttei kunnalla ollut tähän tarjota minkäänmoista muuta vaihtoehtoa, ei edes päiväkodin vaihtoa, tai edes ryhmän vaihtoa tälle isommalle pojalle. Nämä olivat vielä pienten ryhmässä, kun isompien ryhmä oli täynnä.



Mutta mitenkä kävi lapsen uudessa päiväkodissa? Lapsia oli alkuun vain viisi, hoidon loppuessa (10 kk jälkeen) muuton myötä kolmisenkymmentä. Ei kiusaamisia, ei syylisetetty minua mielipuoleksi, lapsi ei nähnyt painajaisia, kuinka hiuksista revitään tai tönitään alas mäkeä. Lapsi sopeutui oikein hyvin, hoitajat tykkäsivät hänestä ja hän tykkäsi hoitajista. Oli päiväkodin "ilopilleri". Meillä ei ollut minkäänmoisia sopeutumisongelmia, ehkäpä pohjalla juuri se, että lapsi pääsi kiusaajasta eroon.



Valitettavasti tuossakin päiväkodissa hoitajat odottivat liikoja 4-vuotiailta. Ja lapset saivat sitten loppupeleissä suoriutua hyvin pitälti itsenäisesti. Jopa välipalaa mm. lettuja syötiin suoraan pöydältä, ei edes talouspaperin päältä. Toki oli jotain pientä kärhämää välillä, muttei sentään mustelmia tai muitakaan fyysisiä vammoja.



Kävin kyllä juttelemassa tuosta, koska aloin itsekin uskomaan 3kk:n paasaamisen jälkeen, että vika on todellakin minussa. Eräs sosiaalityöntekijä kuitenkin osoitti luuloni vääräksi.



Meillä päiväkodin vaihtaminen omatoimisesti oli paras ratkaisu. Yhden kerran tyttö kävi katsomassa uutta päiväkotia, mutta sen jälkeen aloitti jo täyden päivän ilman ongelmia.

mutta menee kyllä ohi. Karmeaahan se on kaikille.

hyvä puoli muutoksessa oli se että päiväkodissa oli naapurustosta tuttuja lapsia joista yksi oli samassa päiväkodissa ennen vaihtoa. Päiväkoti avautui samana päivänä kuin tytöllä alkoi siellä hoito, eli meillä myös suuri muutos kerralla.



Päiväkoti ei onneksi ole kovin suuri, mutta sen verran suuri kuitenkin että kolmessa ryhmässä on lapsia, tämä siis muutos 25-paikkaisesta päiväkodista hieman suurempaan.



Itseäni jännitti muutos tytön puolesta kovastikin, varsinkin kun tyttö on ollut pienempänä erittäinkin hitaasti lämpenevä. Mutta tyttö yllätti ja sopeutui kerralla. Edelliseen päiväkotiin sopeutuminen kesti kuukausia.

ikää oli 4,5-v.

Olihan se aika iso muutos lapselle. Meni kyllä joitain kuukausia, ennen kuin lapsi sai uudet kaverit ja rupesi taas viihtymään. Kyseessä oli muutenkin vähän ujo ja hitaastilämpenevä lapsi.



Tämä samainen lapsi aloitti nyt koulun ja jälleen vaihtui kaikki kaverit (ei tuntenut ketään entuudestaan). Mutta nyt kun on ikää jo enemmän, niin kappas vain, poika sai ensimmäisen kaverin jo ekana päivänä.

Ensimmäiseen meni 1,5-vuotiaana ja siellä oli myös vieras kieli (asuimme ulkomailla). Se sopeutuminen vei viikon, pari, ensimmäiset kaksi päivää meni itkien.



Myöhemmin aloitukset 2,5 ja 4,5 -vuotiaana menivät ihan heittämällä, mutta lapsi onkin luonteeltaan varsin "epätunteellinen" ja itsenäinen, supersosiaalinen höpöttäjä.

Olen ollut yllättynytkin oman lapsen voimakkaasta reaktiosta, hän kun on todella sosiaalinen ja reipas, omatoiminen yksilö. Aiempaan päiväkotiin sopeutuminen meni hetkessä, mutta lapsi olikin silloin 1,5-vuotia. Nyt lienee kyse siitä, että KAIKKI voimakkaat tunnesiteet hyviin ystäviin ja lämpimään hoitohenkilökuntaan katkesivat kerrasta. No, toivottavasti ei kestä kauan.



ap