Onko muilla 6v lapsilla tällasta? Jatkuva kaverihätä.

jo 15 minuuttia ilman kaveria on tappavan tylsää. Meillä asian tekee vielä hankalaksi, että ns helppoa seuraa ei ole kovinkaan usein, vaan ne on kaikki sellaisia äitien kanssa sovittavia ja kuskattavia. Ei todellakaan jaksa.

Vielä mä kestän jos meille vaan ilmaantuu lapsia ovelle, mutta jos varta vasten soittaa ja kutsuu niin sitten pitäisi olla edes jotenkuten siivoustaso ja jotain tarjoomuksentynkääkin.

Samanlaista vonkumista ollut meidänkin kaikilla lapsilla. Milloin mangutaan kavereille, milloin telkkaria, milloin karkkia ja milloin pelejä...SINÄ määrität vielä rajat tuon ikäiselle. Mitä vanhemmaksi lapset tulevat, sitä vaikeampaa on pitää määrittelemistään rajoistaan kiinni ja kohdata lapsen kiukku ja raivo.

Sovitte myös kuinka pitkä vähintään on joka ilta ns. "oman tekemisen hetki", jolloin lapsen on ihan kokonaan itsekseen keksittävä mitä tekee ja tehtävä sitä myös ihan itsekseen, eikä esim. tv:n seuraamisen ohessa. "Oman tekemisen hetki" voisi olla esim. 15min ja jos lapsi haluaa vaikka vaan murjottaa sen ajan niin ok. Pidemmän päälle tuo päivittäin toistuva aika ruokkii lapsen luovuutta ja auttaa lasta jäsentämään omaa tekemistään ja sitä, minkä tekemisestä hän milloinkin pitää. Tärkeää on itse tekemisen päivittäisyys ja vähintään se 15min tai alussa jollekin sopii vaikka 10 min.

meillä ekaluokkalainen tekee läksyt ja syö välipalansa, sen jälkeen on kavereiden kanssa kunnes tulee kotiin iltahommiin.viikolla kaksi kertaa tanssia 1baletti ja nykytanssi-pitää molemmista. mielestäni on todella hyvä että on kavereita ja on sosiaalinen,eikä istu naama kiinni töllössä tai tietsikalla kuten isänsä. tänä päivänä lapset syrjäytyy koulumaailmassa hyvin helpolla joten kaverisuhteita kannattaa ja pitää tukea-niitä tuskin voi olla liikaa missään elämän vaiheessa.KOTI ON KUITENKIN KULLAN KALLIS

ei musta siinä mistään vedätyksestä ole kyse, vaan ihan normaalista sosiaalistumisesta.



Meillä on se hyvä puoli, että kaikki kaverit asuu suht lähellä, pyöräilee paikasta toiseen.

mutta joo, kaveria mangutaan ja ikävöidään, mutta johtuu siitä, että niitä ei ole.



Tarhassa on, mutta ei vapaa-ajalla, ellei isompi sisarus ota messiin.

luokkakavereihin ja heidän vanhempiinsa.

Meilläkin koulun jälkeen on kiva tavata kavereita ja jos ei kotona olisi sisaruksia, niin varmaan aika pitkästynyt olisi. Itse kasvoin maalla, eikä ollut kavereita, joten itselle vähän raskasta, mutta mielestäni normaalia. Tosin meillä kaverit naapurissa.