Lue keskustelun säännöt.
Onko työkaverin kuolema hyväksyttävä syy vaihtaa työpaikkaa?
17.08.2010 |
Lähitiimiini kuului 3 naista minun lisäkseni. Keväällä yksi naisista kuoli sairauden johdosta. Hänellä ei ollut lainkaan perhettä - ei miestä, eikä lapsia. Hänelle työ ja työkaverit olivat perhettä. Hän kävi töissä viimeisille viikoille asti. Niin pitkään kuin vain kykeni liikkumaan.
"Liisan" kuoleman jälkeen työpaikan ilmapiiri on muuttunut täysin ja heleä nauru on vaihtunut väsyneisiin katseisiin ja sairaslomiin.
Joka kerta kun istun oman työpöytäni ääreen ja katson vieressäni olevaa tyhjää paikkaa, nousee pala kurkkuuni. Minua ahdistaa joka hetki työpaikallani.
Muut 2 naista ovat minua vanhempia. Toinen on alkanut puhua varhaiseläkkeestä ja toinen on keväästä lähtien tehnyt viikon pyrähdyksiä työpaikalle ja muutoin ollut sairaslomalla.
Mun niin tekisi mieli hakea muualle. Tämä vaan on ollut minun eka vakituinen työsuhteeni. On toki pari vakituista ollut, mutta molemmat todellisuudessa sellaista väliaikaisduunia kesälomalla. Muutoin olen tehnyt pätkätöitä 18- vuotiaasta lähtien eli yli 10 vuoden ajan. Tästä 4- vuotta olen tehnyt täysin oman alani duunia. Pelkään että työhakemukseni näyttää jo nyt liian rikkonaiselta, miten selitän seuraavaa paikkaa hakiessa miksi jätän nykyisen ns erittäin hyvän työn.
Työ itsessään on sellaista mitä rakastan ja olen saanut enemmän vastuuta kuin koulutuksellani ja kokemuksellani olisin ansainnut. Ei ole siis välttämättä helppoa työllistyä vastaavan tasoiseen työhön uudestaan.
Mitä sinä työnantajana ajattelisit jos selittäisin haastattelussa tämän saman?
Kommentit (15)
vanhan työpaikan tilannetta ja ilmapiiriä. Aina voi sanoa syyksi haluavansa uusia haasteita tms. Edellisen työpaikan mollaaminen millään tavalla ei koskaan kannata työhaastattelussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
enkä varmaan palkkaisi sinua, älä nyt ihmeessä mene kertomaan, että mieli on järkkynyt ja suru puserossa niin paha, ettet kestä sitä.
tukea tilanteeseen? Esim. työterveyshuollon kautta voisi järjestyö keskustelu apua tms. Kuulostaa siltä, että koko työyhteisö ei ole toipunut yhden ihmisen menetyksestä.
olet keskenkasvuinen ihmisenä etkä pysty tarttumaan kovinkaan haasteellisiin tehtäviin. Ihmisen elämään kuuluu surua ja murhettakin ja ne on osattava käsitellä jotta pystyy jatkamaan elämäänsä tasapainoisesti eteenpäin. Totta kai työkaverin kuolema vaikuttaa, sen PITÄÄKIN vaikuttaa, sillä aika outoa olisi jos kertoisit että työkaveri kuoli mutta ei se mitään, business as usual... Suru, alakulo ja alavire ovat nekin ihmisen elämään kuuluvia asioita ja ne pitää osata käsitellä loppuun asti eikä paeta paikalta heti kun niihin sattuu törmäämään.
sen kokemista surutyöksi. Elä se läpi. Olet ahdistunut elämän rajallisudesta, se ei katoa, vaikka vaihdat työpaikkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitten jos sut jonnekin valitaan, niin sittenhän vasta pitää päättää, lähdetkö vai jäätkö. Ei tyhjän päälle kannata lähteä kuitenkaan.
Äläkä tilitä vanhan työpaikan asioita haastattelussa, kerro omasta osaamisestasi jne.
Te elätte läpi tuon sairastamisen ja kuoleman vaiheita. Kyllä se siitä ohi menee.
"Pahimassa" tapauksessa saat uudet työkaverit ja sitten te voitte rakentaa taas uutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka työterveyshuollon tai seurakunnan kautta johonkin sururyhmään.
Pyydä työnantajalta apua työpisteiden järjestämiseen niin, ettei tyhjä paikka ole muistuttamassa.
Surutyöhön voi tarvita tukea, sen kanssa oppii kuitenkin elämään.
Hae uutta työpaikkaa, mutta älä missään nimessä kerro murheitasi työhaastattelussa. Vaikka kokemasi suru on aito, eikä se tee sinusta mitenkään heikompaa ihmistä, on asian kertomisessa aina se vaara että uusi työnantaja kokee sinun palkkaamisesi riskinä, esim mahdollisia sairauslomia ajatellen.
Mielestäni kokemasi on ihan tarpeeksi hyvä syy vaihtaa työpaikkaa, vaihtavathan ihmiset töitä vaihtelunhalunkin vuoksi eikä siinä ole mitään vikaa.
Voimia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihme ettei työterveyslääkärinne ole jo tajunnut tilannetta ja puuttunut siihen. Työterveydestä pitäisi ehdttomasti reagoida tuollaiseen, voimakkaasti vaikuttavaan muutokseen työpaikalla ja tarjota tiimille mahdollisuutta käsitellä asiaa ammatilaisen kanssa.
Sinulle itsellesikin on paljon tärkeämpää käydä asia läpi ja päästä siitä yli, kuin vaintaa työpaikkaa. Käsittelemättömänä asia jää painamaan, ja voi estää sen täyden elämänilon läpi pääsyn arkeen loppuelämäksesi.
Tämä on koko tiimin yhteinen asia, älkää paetko.
Kauanko olet nyt tässä työsuhteessa ollut? Jos jo pari kolme vuotta niin onhan sun muutenkin jo aika katsella ympärillesi ja etsiä uusia haasteita.
Toki surutyö kuuluu asiaan ja missään tapauksessa sitä ei pidä rekrytilanteessa selittää uuden työpaikan ihmisille, mutta ei sun silti tarvitse tuolla vanhassa paikassa ajatella mitään loppuelämää viettäväsi. Ala ihmeessä muutenkin katsella ympärillesi ja etsiä urakehitystä.Mut etsi se seuraava työpaikka ensin ja irtisanoudu vasta sitten vanhasta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun kerran työ on sellaista mistä pidät ja vielä vakityötä!
Oletteko koskaan saaneet minkäänlaista "kriisiapua" "Liisan" poismenon johdosta työpaikallanne, vai jatkettiinko hommia hänen jälkeensä kuin ei mitään olisi koskaan tapahtunutkaan?
Kuulostaa siltä, että "Liisan" merkitys koko työyhteisölle on ollut todella iso. Ainakin se on vaikuttanut teidän tiimiinne merkittävän negatiivisesti.
Oletko koskaan puhunut asiasta ja omista tuntemuksistasi toisten tiimiläisten kanssa?
Minusta sinun ei missään nimessä kannata vaihtaa työpaikkaa, jos asiasi nykyisessä paikassasi on noin hyvä kaikinpuolin.
Puhu ennemmin nykyisen työnantajasi kanssa, jos pääsisit työterveyshuollon kautta juttelemaan asiasta ammattilaiselle. Se helpottaisi varmaan paineitasi ja pystyisit taas keskittymään arkirutiineihin omassa työtehtävissäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esimies ei ole fyysisesti kanssamme samassa toimipisteessä vaan ihan eri kaupungissa. Hän ei koskaan erityisemmin tullut "Liisan" kanssa toimeen ja siksi ei näytä nyt ymmärtävän tiimimme ahdinkoa. Häntä stressaa se, että hän on jo menettänyt yhden työntekijän, toinen on sairaslomalla jatkuvasti, kolmas tekee pakollisen osuuden, muttei mitään ylimääräistä ja sitten olen minä. Minulle sysää nyt kaiken ylimääräisen mitä ei muut hoida ja sekin tässä painaa Liisan lisäksi mieltä.
Tulin töihin yritykseen reilu 2v sitten. Halusin tästä työpaikasta paljon pidempiaikaisemman ja ehdottomasti en haluaisi poltta siltoja takanani. Sekin hirvittää, että jos nyt löydän uuden työn ja joskus sieltä lähtisin, niin en tiedä suosittelisiko nykyinen esimieheni minua sitten, jos nyt lähden Liisan takia. Hän kun ei elä täällä tämän surun keskellä, niin hän ei vaan käsitä.
Yleensä haastattelussa on kysytty miksi haluan vaihtaa työpaikkaa.
Ehkä teen kärpäsestä härkäsen ja pohdin asioita liikaa. Ehkä laitan pari hakemusta vetämään ja annan asioiden edetä omalla painollaan.
Multa ei ole mielestäni juurikaan kyselty, että miksi haluat viahtaa työpaikkaa. Kyllähän kaikki tietää, että fiksu ihminen ei pahaa sanaa entisestä työpaikasta sano vaan pelkästään jotiain ympäripyöreetä.