Kysymys kaikille rikkaille ja ihmisille joilla on elämässä kaikki todella hyvin

että koen kyllä ansaitsevani kaiken sen hyvän, mitä minulla on. Useimpien elämäni hyvien asioiden eteen olen joutunut näkemään tosi paljon vaivaa, ja harva ihana juttu on mulle tupsahtanut kuin manulle illallinen. Esim. terveyteni, psyykkinen onnellisuuteni, ammattini, ammattitaitoni, varallisuuteni ja vaikkapa kaunis kotini ja kiva vaatekaappini ovat aktiivisen ponnistelun hedelmiä.

joka olisi kokenut oikeita vastoinkäymisiä (esim. perheenjäsenen kuolema) ja uskoisi karman lakiin.



Mutta se siitä. Itse olen kokenut ikäviä asioita, mutta tällä hetkellä elämäni on ihanaa ja helppoa. Totta kai pelkään, että lisää vastoinkäymisiä on tiedossa tulevaisuudessa, mutta yritän olla ajattelematta sitä. Sattumaahan täällä kaikki on -ehkä pahemmilta kolhuilta säästytäänkin, ja sitten olisi mennyt hyvät hermoilut aivan hukkaan. :o)

En ole nelikymmenvuotisen elämäni aikana kokenut ihmeellisiä vastoinkäymisiä. Pahin on ollut, etten ole löytänyt pysyvää työtä. Mikä sekään ei ole kovin paha...



Olemme hyvin toimeentulevia, sama mies ja onnellinen liitto 20v, terveet lapset, joita ei vuotta kauempaa ole tehty.

Pelkään sitä, että menetän lapseni tai mieheni. Minua huolestuttaa, jos menetän tämän toimeentulon, koska elämä on helppoa eikä mistään tarvitse nipistää. Mutta se ei ole pelkoa, se on toivoa, ettei näin kävisi.

Niin-näissä vaikkapa idän uskonnoissa on paljon julmuutta.Esim.minun migreenini paheni synnytyksen jälkeen,kun kuukautiskiertoni asettui normaaliksi ja ne alkoivat tulla joka kuukausi.Sitä ennen ne tulivat harvakseltaa ja siksi migreeniäkin oli vähemmän.Olenko mielestäni itse siis aiheuttanut migreenini vaikka se johtuu hormonaalisista syistä?Vain itseään muita parempana pitävä ihminen ajattelee,että minä olen ansainnut kaiken hyvä ja nuo muuta kaiken pahan kun kerran sairastavat ym-Mutta usko pois,kyllä elämä suakin vielä opettaa.Jos sulle tulee vastoinkäymisiä-joku vaikka kuolee tai tulee sairautta,niin muistapa silloin miten itse ajattelit toisten itse ansainneen kohtalonsa.

Tämän yhteiskunnan mittapuiden mukaan elän reilusti alle toimeentulominimin, mutta omasta mielestäni olen lasteni kanssa erittäin hyväosainen: asunto (joskin aika pieni) jo velaton, samoin retkeilyauto, jolla reissamme minibudjetilla aina kuukauden alkukesästä, velaton siirtolapuutarhamökkikin löytyy kymmenen minuutin pyöräilymatkan päästä.



Teen osa-aikapäivätyötä, esikoinen koulussa, kaksi nuorempaa mukavassa päiväkodissa viisi-kuusi tuntia päivässä. Tulot-menot yhtälö varmaan suurimman osan suomalaisista mielestä mahdoton, mutta satsaamme itsellemme tärkeään (no joo, pienet lapset, pienet menot...). Aineellinen ei vielä kenellekään elämän ehto, kokemukset ja yhdessä olo sitäkin enemmän.

Niin-näissä vaikkapa idän uskonnoissa on paljon julmuutta.Esim.minun migreenini paheni synnytyksen jälkeen,kun kuukautiskiertoni asettui normaaliksi ja ne alkoivat tulla joka kuukausi.Sitä ennen ne tulivat harvakseltaa ja siksi migreeniäkin oli vähemmän.Olenko mielestäni itse siis aiheuttanut migreenini vaikka se johtuu hormonaalisista syistä?Vain itseään muita parempana pitävä ihminen ajattelee,että minä olen ansainnut kaiken hyvä ja nuo muuta kaiken pahan kun kerran sairastavat ym-Mutta usko pois,kyllä elämä suakin vielä opettaa.Jos sulle tulee vastoinkäymisiä-joku vaikka kuolee tai tulee sairautta,niin muistapa silloin miten itse ajattelit toisten itse ansainneen kohtalonsa.

Jos ihan rehellisen kommentin viestiisi haluat, niin viestisi perusteella saan vaikutelman aika katkerasta ja suorastaan pahansuovasta ihmisestä, joka saa elämäänsä iloa kostofantasioista. Minusta on suorastaan loogista, että noin vahvaa henkistä pahoinvointia kokiessa on ihan konkreettisia päänsärkyjäkin usein. Toivottavasti se on kuitenkin pahin fyysinen vaivasi, ja henkinenkin hyvinvointisikin lähtee pian kohoamaan. :)

En oikein ymmärtänyt kysymystäsi: "Olenko mielestäni itse siis aiheuttanut migreenini?" Tekstistäsi voisi ymmärtää, että et usko noin ja jos uskoisit, olisit "itseään muita parempana pitävä ihminen". Kuitenkin tekstissäsi asetat itsesi selvästi muita ylemmäksi, koska pystyt jopa ennustamaan tulevaa ja kertomaan, että muillekin tulee tapahtumaan pahaa (kuten sinullekin). Tämän pohjalta siis uskoisit itse aiheuttaneesi sairautesi? Vai et usko? Viestisi oli tältä osin ikävä kyllä melko vaikeasti ymmärrettävä.

Joka tapauksessa, jos haluat jutskata lisää henkisen ja ruumiillisen hyvinvoinnin yhteyksistä, se sopii kyllä hyvin. Nuo edellä mainitsemani sairaudet olivat muuten aika pitkälle omiani. Ankeammassa nuoruudessani jouduin käyttämään avaavaa lääkitystä ("astmapiippua") useamman kerran päivässäkin. Viimeiseen vuosikymmeneen minulla ei kuitenkaan ole ollut yhtään astmaoiretta ja atooppinen ihonikin on pysynyt mainiona yhdellä päivittäisellä perusrasvaamisella. Ja minä tapasin olla ihan kirjaimellisesti pahasti ruvella. :) Migreeniinkään en ole kohtauslääkkeitä tarvinnut vuosiin, ja aikanaan vietin kaksi tai kolme päivää joka kuukausi vuoteenomana. Ja allergiatesteillä todettuja allergioita mulla oli noin satakunta. Ilman mitään siedätyshoitoja ovat kaikki allergiaoireetkin poistuneet, ja nykyisin kotona on jopa lemmikkejä, joille olin testien mukaan vahvasti allerginen.

Eivätkä nämä jutut ole mitään huuhaata vaan silkkaa koululääketiedettä. Nykyisin huomaan, että jos pari päivää on stressiä, tuntuu heti sen jälkeen pieniä flunssan oireita. Ihmisen immuunipuolustus reagoi todella nopeasti psyyken tilaan, eikös tuo puolustusvasteen heikkeneminen ole mitattu alkavaksi ihan muutaman tunnin kuluessa stressistä?

Karman laki ei kyllä mielestäni ole mitenkään julma - vaan nimenomaan juuri oikeudenmukainen. :) Julmaa mielestäni ovat mm. kristinuskon syntijutut, joissa ihminen syntyy perisyntisenä eikä millään pysty itse vapautumaan perisynnin pauloista. Eikä mistään pahasta pysty vapautumaan omin avuin. Syyllisyyteen kasvattaminen ei mitenkään tue kenenkään hyvinvointia.

Karman laki ei muuten sinällään edes tunne syntiä, oikeaa ja väärää tekoa - ennemmin puhutaan vain viisaasta ja epäviisaasta toiminnasta. Ja silloin on mainiota, että oppii huomaamaan epäviisaan toiminnan syy-yhteydet ja sitä kautta pystyy kehittämään toimintaansa viisaammaksi. Suosittelen lukemaan jonkun buddhalaisuuden alkeisiin perehdyttävän kirjan, sieltä löytyy viisaita ja lempeitä elämänviisauksia.

Iloista ja migreenitöntä syksyä sinulle!

t.20

vanhempani ovat rikkaita ja omalla perheelläni on rahaa sillein kivasti, että kaikki saadaan maksettua ja sitten voi ostaa jotain kivaa vielä joskus päälle.

vastoinkäymisiä on ollut henk.koht. viimeisen viiden vuoden ajan monia ja tosi rankkoja juttuja. raha menettää merkityksensä silloin, kun sillä ei pysty ostaa terveyttä, ihmissuhteita, kuolleita ihmisiä yms. takaisin. Raha ei ole onnen mitta, se voi olla helpotus mutta missään tapauksessa en olisi onnellisempi jos tililleni rapsahtaisi miljoonia.

onnellinen pystyy olla niin monista pienistä suurista asioista.

eli en pelkää vastoinkäymisiä, minulle on ihan sama jos kaikki vauraus katoaisi ympäriltä kunhan perheeni voisi hyvin.

eli en pelkää vastoinkäymisiä, minulle on ihan sama jos kaikki vauraus katoaisi ympäriltä kunhan perheeni voisi hyvin.

tässä kysyttykään vain rahan katoamista vaan ihan kaikkia vastoinkäymisiä.

Luotan että kaikki asiat tulevat järjestymään vaikka jotain minulta joskus elämästäni vietäisiinkin. Tilalle tulee kuitenkin aina jotakin. Jos sitä pelkäisi jatkuvasti jotain tuollaista, olisiko elämä silloin onnellista?

Ei ole minulla ollut puutetta ja kaikki laskut on maksettu. Velkoja on yhä ja tulee kaiketi olemaan kuolemaan asti. En ole varakas. En edes oikein tule toimeen. Opintolainojen makselu sairaus- ja työttömyyspäivärahoista katkeroittaa mieltä aika tavalla.



En ole koskaan tavoitellut varakkuutta, mutta opiskelin sentään siinä toivossa, että pärjäilisin hyvin. Vaan sitten meni terveys ja sitä myöten romahti taloudellinen vakaus. Väittäisin, että joltinenkin raha tekisi onnellisemmaksi. Ei se parantaisi, mutta helpottaisi oloa kovastikin. Mutta harvalla niin huonosti menee, ettei voisi vielä huonommin mennä... vaan kieltämättä tässä alkaa tuntua siltä, että voisi liittyä niihin kommarivihreisiin ja alkaa riistää kapitalisteja.