urheilu raskausaikana synnytykseen valmistautumisen kannalta..

Joskus liian hyvästä kunnosta on jopa haittaa synnytyksessä. Sen ovat monet ammattilaiset ja himotreenaajat saaneet huomata.. Jos alavatsan lihakset ovat todella tiukassa kunnossa (esim. ratsastajilla, tanssijoilla ym), se saattaa vaikeuttaa ponnistusvaihetta. Itsellänikin kudokset vaan eivät kertakaikkiaan antaneet periksi, vaikka kuntoa ja voimaa olisi riittänyt. Ponnistin 1,5 tuntia ja lopulta vauva saatiin ulos valtavan epparin ja imukupin avulla.



Toinen raskaus oli vaikea - välillä olin jopa kyvytön kävelemään. En siis ottanut yhtään ylimääräistä askelta koko aikana ja näin ollen kunto ja lihaksisto olivat täysin rappiolla. Ja niin vaan yli kilon edellistä isompi (reilu nelikiloinen) vauva syntyi yhdellä työnnöllä.

Niitä neuvojia tulee riittämään kun vauva syntyy ja useimmiten eniten neuvoo ne joilla on vähiten varaa/kokemusta neuvoa. Kuuntele itseäsi! Sama pätee vauvanhoitoonkin.



Yleensä ne joilla olis varaa neuvoa, neuvoo vaan kysyttäessä ja tietävät myös, että mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle.



Sanot että lonkkasi ovat tulessa: kipu on kehosi viesti. Tyytyväinen äiti on yhtä kuin tyytyväinen vauva. Pätee myös vauvan synnyttyä. Kannattaa huolehtia omasta hyvinvoinnistaan ja kaikille se ei tarkoita himoliikuntaa. Se voi hyvin olla ulkoilua ja vaikka vain puiston penkillä istuskelua, jos se tuntuu hyvältä.



Tsemppiä odotukseen!

Mua ärsyttää toi sama myös aivan suunnattomasti. Mulla on työn lisäksi koulun mahdollisimman loppuun saattaminen tässä syksyn aikana, mutta silti kaikki jaksaa muistuttaa, että nyt pitää liikkua, sun pitää mennä kävelylle jne.

Siltikään kukaan ei ole valmis lähtemään mun kanssa yhdeksän jälkeen illalla kävelemään, kun yksin en pimeään metsään mene. Ja kun en todellakaan ole aamuihminen, niin mikään aamuliikunta ei tule kysymykseenkään.

Kyllä mä tässä kovasti oon yrittänyt liikkua niin paljon kun mahdollista ja ajattelin ruveta uimaan, kun sinne voi mennä sillon kun itse haluaa ja ehtii ja sitä voi ehkä tehdä loppuun asti (jos vaan pysyy pinnalla :D).



Mutta vaikka mua raivostuttaa niin paljon noi typerät neuvot, että meinaan aina alkaa itkee kun joku muka tietää taas niin paljon paremmin, niin yritän kovasti olla välittämättä, koska on sitä huomattavasti lihavammat ja huonokuntoisemmatkin ihmiset synnyttänyt ja kyllä se lapsi sieltä ulos tulee tavalla tai toisella :) Neuvojahan tässä maailmassa riittää ja niitä on hirveen helppo olla antamassa kun ei tiedä kaikkea. Onnea sulle tulevasta pikkuisesta.

niin jaksat pungertaa sen vauvan ulos, ne on ne lihakset joita siinä tarvii!

Itse kuulun niihin, vaikka muuten olenkin semmoinen kohtuuliikkuja. Alkuraskaudessa pahoinvointi piti poissa pururadoilta, ja rv16 lähtien on molemmissa raskauksissa supistelut estäneet rauhallista kävelyä kovemman ponnistelun. Uimisestakin saan supistuksia. Mutta silti meni hyvin synnytys ekalla kerralla, saapa nähdä miten tokalla kerralla pärjään. Se kun tuli niin pian ekan jälkeen, 1v2kk ikäeroa tulee lapsille.



Noh, vielä on 3kk armonaikaa..

Synnytyksestä selviää sohvaperuna aivan hyvin! Harrasta niitä lajeja, jotka tuntuvat kivoilta. Toisinaan äiti joutuu lepäämään esim. supistuksien takia paljon ja silti synnytys menee hyvin.



Keskity nauttimaan odotuksesta! Ja syö terveellisesti!

kahdesta synnytyksestä kunnialla, sain vielä kiitoksia hyvästä ponnistustekniikasta :)

Maratoonista en selviäisi koskaan!

ja totesin, että synnytykseni oli paljon helpompi kuin maraton. Oikealla treenillä maraton toki sujuu ihan hyvin. Eilen oli vielä kova keli!

Enhän tässä tokikaan ole kotiin murjottamaan jäämässä, mutta pahalta tuntui, kun lähes tuntematon työkaveri rupesi sättimään ja patistamaan urheilemaan. Ja on sitä asennetta ja kommenttia kuullut muualtakin, että synnytyssalista et hengissä selviä jos ei kohta ole 7 pv viikossa - harjoitusohjelmaa.. :P



Pidän kyllä kävelylenkeistä, ja ajattelen, että vauvakin saa "raikasta ilmaa", kun äiti käy kävelyllä. Ja yritän käydä sen mitä pystyn. Mutta 6.:lla kuulla jo melko muhkean mahan kanssa en tuskin aerobiciin enää lähtisi.. Ehkä johonkin venyttelytyyppiseen..



Onhan se niinkin, että ei-aktiivinen ihminen yrittää keksiä mahdollisimman paljon tekosyitä, miksi ei liiku. En nyt haluaisi kuulostaa sellaiseltakaan. :D Parhaani teen omantuntoni mukaan, mutta en voi sille mitään, että toisten asenteet satuttavat. Ehkä raskaus herkistää tai jotain. Tänäänkin aamulla tunsin itseni maailman huonoimmaksi ja laiskimmaksi äidiksi, kun 10:n jälkeen herätessäni näin ikkunasta ulos katsoessani paljon isompimahaisen äidin reippaalla aamulenkillä.... :/



AP