Mitä teette kun lapsenne saa kotona raivarin?

Yleensä myötäilen: tiedän että sinua suututtaa.



Perustelen miksi täytyy tehdä kuten minä käsken.



Kun pystyy yhtään ottamaan koskeusta vastaan, otan syliin ja sovittelen. Ollaanko kavereita taas.

Yleensä myötäilen: tiedän että sinua suututtaa.

Perustelen miksi täytyy tehdä kuten minä käsken.

Kun pystyy yhtään ottamaan koskeusta vastaan, otan syliin ja sovittelen. Ollaanko kavereita taas.

olisikin noin helppoa :( -ap

Ja lohdutan lasta (on kurja olo jos noin raivostuu).

Juu, ei ole meillä tapahtunut usein, meillä räjähtelee pääasiassa äiti.

monesti varsinkin nuorempana äitinä vitutti vihaisena oman äidin sanat "sinun on pysyttävä ikuisena, AINA. Älä laskeudu lapset tasolle riehumaan, koska se tuo lapselle suunnattoman kauhun ja turvattomuuden tunteen"



Ole nyt siinä sitten turvallinen ja tasainen, kun pälli leviää itselläkin.



Mutta oikeassahan se oli. Kun pystyy ottamaan itselleen buddhamaisen tyyneyden viitan harteilleen, kohtauksista pääsee lopulta paljon helpommalla. Ja pidemmän päälle lasten kiukku on loivempaa. Samoin komentaminen ja kurinpito ylipäätään toimiin pelkällä ilmeellä tai puuskahtamalla toruvasti "noh!".



Toiset tykkäävät räiskyvästä elämästä ja astioiden heittelystä suutuspäissään, minä tästä tyynemmästä menosta.

Annan huutaa, en lepertele enkä tyynnyttele vaan annan lapsen huutaa pahimmat raivot ilmoille ja kun on rauhoittunut ja vastaanottavainen lohdutukselle niin sitten saa tulla syliin ja jos on aihetta selitän tilanteen lapselle.

sanonkin usein, että nyt omaan huoneeseen ja raivoa hetki kaikki pihalle, tulet sitten takaisin ja käydään ko murhe läpi. Toimii sekä tytöllä että pojalla, ja aika harvoin näitä raivareita enää tulekaan, kun se ei ole kiellettyä.

Yritän taistella omaa naurukohtaustani vastaan Ja lohdutan lasta (on kurja olo jos noin raivostuu).

Yleensä naurattaisi kovasti kun lapsi vetää pultit jostain ihan ihmeellisestä. Koska kuitenkin tiedän että lapselle se on iso asia niin teen kaikkeni ettei tuo nauruhalu näy. Olen rauhallinen ja sanon että "ymmärrän että nyt harmittaa mutta xxx xxx xxx". Otan syliin jos suostuu tulemaan - yleensä ei suostu. Koitan selittää asiaa rauhallisesti mutta jos ei kuuntele ja huuto vaan yltyy annan huutaa pahimmat pois. Sitten yritetään uudelleen.

Toimii huomattavasti paremmin kuin hermostuminen.

käsketään omaan huoneeseen rauhottumaan, tulee sieltä sitten muutaman minuutin päästä takaisin muiden luokse. Silloin kun lapsella raivari niin ei meillä mene puhe perille, ihan sama vaikka puhuis kahvinkeittimelle... sit kun rauhoittunut niin puhutaan.

ihan rauhassa itsekseen ja sitten kun vähän laantuu, niin voidaan jutella asiasta ja halia yms.

sama mitä tekee, yleensä mikään ei auta. Joskus isomman saa tyynnytettyä, kun sille puhuu järkeä, mutta monesti huutavat vaan aikansa.



Isompi (nyt 4v) ottaa monesti asiat erittäin raskaasti. Ja raivarit on kokonaisvaltaisia ja sen saa kyllä monesti äiti ja pikkuveli tuntea nahoissaan, kun häntä suututtaa. :/ Tekee ihan mitä vaan raivoissaan ja raivari voi kestää tunninkin. Nykyään niitä ei onneksi tule edes välttämättä joka päivä.

joko riittää ja tuletko syliin. Jos raivari yltyy, sitten vaan lastenhuoneeseen huutamaan ja pois saa tulla sitten, kun on rauhoittunut.