Lue keskustelun säännöt.
Liian itsekriittinen?
14.08.2010 |
Valvottaa, kun mietin taas, mitä höpötin työpaikalla...Yritin olla hauska, mutta siinä tilanteessa se epäonnistui ihan täysin.Eniten hävettää, kun siinä oli yksi isompi pomo paikalla, joka ei minua vielä hyvin tunne...Nyt sitten mietin, että katsoiko se mua kummastuneena vai voisiko olla niin, ettei se sitä sen kummemmin noteerannut...
Mulla on useinkin tämmöistä, että pohdin ja häpeän jälkeenpäin sitä, mitä on tullut sanottua. Vaikka kuinka itselleni yritän toistella, että VARO tuollaista, niin aina tulee jotain möläytettyä. Miksi en ikinä opi? Hitsi, että ottaa aivoon!
Toisaalta, miksi sitä on niin ankara itselleen. Koko ajan pitää olla fiksumpi kuin mitä on. Miksi ei osaa/voi/saa olla vain oma itsensä ja riitä sellaisena?
Kommentit (4)
älä teeskentele, älä kuuntele itseäsi liikaa muiden korvilla. Useinmiten ihmiset pitävät heistä, jotka uskaltavat avata suunsa, ovat sinun puolellasi. Eikä sinun tarvitse miellyttää kaikkia ja aina. Mokatakin saa ja jatkaa elämää. Jos edes mokasit, älä tee itsestäsi liian tärkeää. Luulen, ettei sinulla ole mitään syytä huoleen. Puhu ja kuuntele, kysele ja osallistu, älä piiloudu häpeän taakse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ne mitään kovin kummallisian sammakoita ole (tänään kyllä ja johtui siitä, että en päässyt sanomaan asiaa loppuun asti ja se mitä sain sanottua jäi aika torsoksi)
Lähinnä luulen, että ongelma on siinä, että olen liian itsekriittinen ja jään turhaan pohtimaan sanomaani. Kyllä kait kaikki sanovat joskus asioita vähän hölmösti, mutta kaikki eivät varmaan niitä näin murehdi :/. Mä saatan muistella vielä pitkään tapahtuman jälkeen tai vasta myöhemmin miettiä että voi v*tt*, mitä taas tuli sanottua. Sitten yritan analysoida sitä mielessäni, oliko siinä jotain vaiko eikö. ap
Ei ne mitään kovin kummallisian sammakoita ole (tänään kyllä ja johtui siitä, että en päässyt sanomaan asiaa loppuun asti ja se mitä sain sanottua jäi aika torsoksi) Lähinnä luulen, että ongelma on siinä, että olen liian itsekriittinen ja jään turhaan pohtimaan sanomaani. Kyllä kait kaikki sanovat joskus asioita vähän hölmösti, mutta kaikki eivät varmaan niitä näin murehdi :/. Mä saatan muistella vielä pitkään tapahtuman jälkeen tai vasta myöhemmin miettiä että voi v*tt*, mitä taas tuli sanottua. Sitten yritan analysoida sitä mielessäni, oliko siinä jotain vaiko eikö. ap
ehkä se siitä joskus, no olkoon, a´nna olla.
Ja riippuu onko teidän firmassa 6 vai 600 työntekijää, että miten sút muistaa.
Mutta kyllä mä työyhteisössä pitäisin suuni soukemalla, jos aina menee käteen ja sammakoita vaan pulpahtaa.