kenenkään lapsi joutunut neurologisiin tutkimuksiin kävelyn vuoksi?

Meillä poika on just täyttänyt vuoden. Ei osaa kontata, ei kävellä, mutta kierii suuntaan jos toiseen, kääntyy vikkelästi napansa ympärille. Toisen puolen jalassa ja kädessä todettu lievää spastisuutta, joiden vuoksi pitäisi välttää liikaa kävelyttämistä ellei hän ole siihen vielä valmis. On tehty puolivuotta sitten ultrakuvaus, jossa todettiin muistaakseni vasen aivopuolisko pienemmäksi kuin toinen plus joku lisäjuttu, ei kuitenkaan kasvain. Odotamme magneettikuvaukseen (syyskuulla). Tänään kauhistuin kun poika oikein tako kädellä vasemmalle puolen päätä. Tuli mieleeni, että neurologi puhui aiemmin jostain mahdollisuudesta, että paineiden tasapaino aivoissa voi järkkyä tai jotain sellaista...sen ja sen vuoksi. En jaksa muistaa, mutta jotenkin lähti sellaiset kauhuleffat pyörimään silmissä. On tosi vaikea saada asiaan riittävää etäisyyttä, jotta ei panikoituisu, vaan eläisi jokaisen päivän onnellisena kaikesta mitä nyt on eikä murehtisi liikaa huomista.

Meilläpäin olisi varmaan lääkäri, ja sitten hänen arvionsa perusteella esim. Fysioterapeutin arviojakso . Ei varmaan kannata etukäteen murehtia kovasti, osa lapsista on ns. Peppukiitäjiä, eli liikkuvat niin sutjakasti muin keinoin , ettei kävelemään opettelulla ole liian kiire.

Mä olen itse ollut tuommoinen ja ollut tutkimuksissa. No, tuon 70-luvun ilmakallokuvaukset ynnä muut kauhistukset on varmasti jo mennyttä aikaa, mutta eiköhän esim. eeg ole edelleen tätä päivääkin.



Lopppujen lopuksi kävelen hyvin ja olen siitä iloinen. Se oli aika julmaa, kun ala-asteen opettaja (Norssin - mikä loistava esimerkki auskuillekin!) aina muisti joka tunti mainita, että miten olen kaikista huonoin liikunnassa ja etenkin telinevoimistelussa. Toisaalta osasin sen jo silloin neljännellä luokalla ottaa niin, että opettajan on häpeä ja nyt vasta tajuan, että ehkä pitäisi olla kiitollinen, että olen oppinut liikkumaan niinkin hyvin, että opettajalla oli pokkaa joka tunti mottia - jos olisin vaikuttanut vaikka todella liikuntavammaiselta, niin ehkä ei sitten olisi kehdannut???



Luonto korjaa ihmeellisesti asioita. Lisäksi apuna voi olla vaikka tietynlaiset jumpat (tai nykyään nimeltään on varmaan fysioterapia) ja mua esim. pyöräilytettiin kolmipyörällä paljon, jotta jalat olisivat vahvistuneet.

meillä siis normaali lääkäri ollut ja fysio ollut, joka totesi siis ettei ole mitään syytä minkä hän näkee eikä mitään, mitä hän voi tehdä... ja lähete neurologille nyt sisällä..., lapsi yli 2 v



ap

useimmiten katsotaan patteristo verikokeita ja taas toiminta & ft lausunnot. Miten sosiaalinen, alyllinen puoli? Sekin testataan.

eli voi ainakin verikokeisiin varautua, se onkin hyvä tietää kun se ei ole pienelle herkkua...



Meillä sosiaalinen ja älyllinen puoli pelaa hyvin ja motoriikka muutenkin, ui itse kellukkeilla, heittää ja potkii palloa, kiipeilee mihin vaan, lyö mailoilla palloja, piirtää (viivoja vaan kyllä), tekee nuppipalapelejä jne. Ei vaan pysy pystyssä.



ap

mutta mitä tarkoitat sillä, ettei pysy pystyssä? Siis jos potkii palloa ja kiipeilee kuitenkin??

mutta eläessään on kävellyt max 5 m ennen kuin kaatuu, yleensä kaatuu n.5-10 askeleen jälkeen, pahimmillaan heti kahden askeleen jälkeen --- koko päivän, ei siis vain joskus, vaan koko ajan...



eli potkii palloa niin, että kävelee pari askelta ja kaatuu, nousee ylös ja metri pari eteenpäin ja kaatuu, nousee ylös ja pääsee pallon luo, potkaisee, joskus kaatuu, joskus pysyy pystyssä... useinmiten haluaa olla maalivahtina ja potkitaan toisillemme, silloin pitää kiinni esim. sohvasta tai puusta ja potkii...

aina pitää kiinni jostain...

Varmasti raskasta miettiä, että mikä on vialla.