Te, joilla 2 tai useampi lapsi, kysymys.

Kuopus saa hyvin kahdenkeskistä aikaa, kun isommat menevät kavereidensa kanssa. Isommat saavat valitettavan vähän omaa aikaa, kun ovat molemmat tyttöjä ja ikäeroa vain reilu vuosi. Usein heitä tulee kohdeltua kimpassa :(

teillä on kyllä vaativaiset ja n hemmotelut lapset. luulisi että tuo määrä kilpatreenejä ja harrastuksia riittää. niissähän saa tulla vanhemman knassa kaksin kotiin. j

Kolme lasta, kaksi vanhempaa (tosin viikolla työajan osittain lomittamisen vuoksi kotona yhtäaikaa viikolla 17:30-6:30). Lapsilla 3kilpaharrastusta, joista treenejä yhteensä varmaan 9-10krt viikossa ja pelejä/kisoja/turnauksia joka-joka toinen viikonloppu. Vanhemmat kuskausapuna ja huoltajana. Iltaisin joskus illalla olisi aikaa, kun molemmat vanhemmat olemme kotona. Mutta kun lähden esim. lenkille ja kysyn kuka lähtee mukaan, niin ehdottomasti kaksi haluaa. Sitten vanhempi valittaa että hänen pitää päästä yksin mukaan, jotta saa kahdenkeskistä aikaa. Mutta nuorempi ei halua jäädä ulkopuolelle. Huoh. Vuoropäivinkään ei käy, kun välttämättä se kenen vuoro olisi seuraavana päivänä ei silloin haluakaan mukaan ja taas ollaan epäsuhtaisessa määrässä kahdenkeskistä aikaa. Viikonloppuisin olisi kivempi tehdä sitten koko perhe yhdessä jotain. Isoin lapsi saa vähiten kahdenkeskistä aikaa, koska nuorimmat ovat enemmän "vahdittavia" (vanhempi ei halua olla yksin kotona, kavereiden kanssa voi ja nuorempi on vielä aikuisen vahdittava).

Vanhin lapsi ei tunne autossa istumista niihin treeneihin viedessä ja hakiessa sellaiseksi kahdenkeskiseksi laatuajaksi, vaan todellakin haluaisi että aikuinen tekisi jotain hänen kanssaan- esim. pelaisi sählyä, kävisi lenkillä yms. Ja ehdotonta olisi ettei pikkusisarukset osallistuisi näihin.

Meillä lapset pyytävät jokainen illalla oman syliaikansa äidiltä. Pienin haluaa yleensä peliaikaa (lautapelit, korttipelit) vanhemmilta, vanhin sitten haluaa liikunnallisiin aktiviteetteihin kahdenkeskistä aikaa (sähly, lumilautailu, lenkki) ja keskimmäinen ei vaadi, mutta imeytyy kyllä muuten lähelle ja mukaan.

Kävimme muuten yhdessä pienemmässä lasten huvipuiston tyylisessä paikassa lasten ja tuttavaperheen (jolla suht samanikäisiä lapsia) kanssa. Kysyin sen jälkeen lapsilta mikä reissussa oli parasta: Vanhin vastasi lentopallonpeluu! Tykkäsi kun aikuiset olivat heidän kanssaan ja sen verran vaativampaa hommaa ettei ihan pienin tullut hänen mielestään "sähläämään".

Eli juu meillä on vaativia lapsia, ainakin tuo vanhin kun haluaa hänen itsensä valitsemaa tekemistä kahdenkeskiseen/aikuisten kanssa olemiseen.

edes noin kerran kuukaudessa. Varsinkin 9-v:lle se tuntuu olevan tärkeää. Mennään syömään, pikkuostoksille, pyöräilemään tms. Mies on sillä aikaa kahden muun kanssa.

Nuorin vielä vauva ja aika kiinnin tississä, joten tuo omat rajoitteensa isommille annattavaan aikaan, eihän se ole kahdenkeskistä aikaa, jos vauva on mukana.



Jokainen saa sitä aikaa kuitenkin vähintään kerran kuussa, joskus isomman ja joskus pienemmän jutun merkeissä. Sillä periaatteella täällä mennään, että se saa, joka tarvii, pätien myös aikaan.

5v pojan kanssa on tullut aina oltua paljon kahdestaankin, nimittäin tyttö on tietysti ikänsä puolesta aina huidellut kavereillaan poikaa enemmän. Tytön kanssa käyn joskus kahdestaan jossain, esim. teatterissa, pari-kolme kertaa vuodessa.

ja erityisesti nyt kesällä järjestettiin miehen kanssa niin että kumpikin saa olla kahdestaan jommankumman isomman kanssa. Tyttö pian 8v ja poika 6v...esim mä olin tytön kanssa äiti/tytär-leirillä ja poikaa olen vienyt sit muualle...