Jos toivoo raskausaikana tyttöä ja saakin pojan, niin mitä sitten?

ei pitäs toitottaa... ja toivottavasti ihan rakas on se poikakin vaikka tyttöä toivoikin.

Riippuu varmaan kaikkein eniten siitä, hyväksyvätkö vanhemmat lapsensa sellaisena kuin hän on, vaikka tämä olisikin "väärää" sukupuolta.



Mä sanoin kaikille kolmatta odottaessani ihan suoraan, että tyttöä toivotaan. Niin toivoi kaikki muutkin meille, kaksi vanhempaa kun olivat poikia. Toive on kuitenkin vain toive, lapsihan siinä on se tärkein, ei sukupuoli. No, tietenkin me saatiin kolmas poika :) Aivan ihana pikku hurmuri, jota minä ja kaikki muutkin rakastamme ihan valtavasti. En voisi rakastaa lastani yhtään enempää vaikka hän olisikin tyttö. Hän on aivan täydellinen juur sellaisena kuin on, poikana. (Ainoastaan se harmittaa, etten vieläkään päässyt ostelemaan niitä ihania pikku-prinsessa vaatteita ;)



Varmaan jossain vaiheessa kolmoselle selviää, että hänestä toivottiin tyttöä. Mutta uskon, että siinä vaiheessa hänelle on myös selvinnyt se, että häntä rakastetaan ja hänet hyväksytään poikana, omana itsenään. Että tyttötoive on unohtunut jo kauan sitten, kun tilalle tuli jotain parempaa ja todellista.



Eri asia tietysti olisi, jos kolmoselle olisi koko ajan osoitettu, että tyttöä kyllä toivottiin, mutta tulitkin sitten vain sinä, poika. Ymmärrätte varmaan kaikki eron ja sen vaikutukset lapseen, ihan ilman ulkopuolisten kommenttejakin.

Katsot mitä sillä toisella äidillä siinä samassa huoneessa on ja vaihdat tarpeen tullen sopivampaan. No big deal.

Katsot mitä sillä toisella äidillä siinä samassa huoneessa on ja vaihdat tarpeen tullen sopivampaan. No big deal.

Ja jos ei huonekaveri suostu niin kyllä sieltä varmaan joku löytyy joka on saanut vääränmerkkisen, mutta sulle sopivan. Ja jos käy huono säkä eikä kukaan halua vaihtaa niin mee vastasyntyneiden teho-osastolle! Siellä löytyy äitejä jotka haluaa VAAN terveen vauvan ja heidän kanssa on helppo vaihtaa.

Sit tietenkin aina löytyy näitä itsekkäitä äitejä jotka haluaa pitää oman vauvansa vaikka se ei olisi heille se oikeanmerkkinen.

Nimikin oli mietittynä vain pojalle...



Vanhemmille syntyi sitten vain 2 tyttöä. Äidille se varmaan oli loppujen lopuksi "ihan sama" tai jopa "parempi" että tuli tyttöjä. Isä olisi varmasti toivonut sitä poikaa. Nykyään tekevät juttuja mieheni kanssa. Samoin touhuaa poikani kanssa juttuja mitä olisi ehkä toivonut tekevänsä omien lasten kanssa.



Vaikka tiedän että minun olisi kovasti toivottu olevan poika en koe olevani sen takia traumatisoitunut vaan kaikesta huolimatta vanhemmille rakas.

Nimikin oli mietittynä vain pojalle...

Vanhemmille syntyi sitten vain 2 tyttöä. Äidille se varmaan oli loppujen lopuksi "ihan sama" tai jopa "parempi" että tuli tyttöjä. Isä olisi varmasti toivonut sitä poikaa. Nykyään tekevät juttuja mieheni kanssa. Samoin touhuaa poikani kanssa juttuja mitä olisi ehkä toivonut tekevänsä omien lasten kanssa.

Vaikka tiedän että minun olisi kovasti toivottu olevan poika en koe olevani sen takia traumatisoitunut vaan kaikesta huolimatta vanhemmille rakas.

Vaikka lapsi tietäiskin tiedollisesti olevansa "väärää" sukupuolta, vahinkoa tuskin tapahtuu, jos hän tietää tunnepuolella olevansa vanhemmilleen rakas ja "oikeaa" sukupuolta.

tänä kesänä (kuten monena muunakin aikaisempana kesänä) kun katsoin ukin ja poikani (10v.) puuhia olin onnellinen isäni puolesta että hänkin on vihdoin saanut pojan :)