Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Abortti kaduttaa... : ((
12.08.2010 |
Päädyin aborttiin n. 4 vuotta sitten, ollessamme miehen kanssa asumuserossa.
Lapsi oli siis aviomieheni lapsi kuitenkin.
Meillä oli ennestään 3 lasta, joista 1 asui minun luonani ja 2 isänsä luona.
Tulin raskaaksi ehkäisystä huolimatta, ja mies oli ehdottomasti lasta vastaan tilanteemme takia. Itse olin kahden vaiheilla, mutta päädyin lopulta aborttiin, koska ajattelin, että jos jään aivan yksin vauvan kanssa en jaksa.
Myönnän, että olin silloin muutenkin masentunut ja ahdistunut, enkä ajatellut selkeästi.
Työnsin abortin mielessäni taka-alalle. Olemme palanneet miehen kanssa lopullisesti yhteen, olleet yhdessä jo n. 3 vuotta ja meillä menee erittäin hyvin.
Joskus ajattelen, että abortti oli oikea ratkaisu, koska en tiedä olisimmeko nyt tässä jos olisin pitänyt lapsen.
Silti abortti vaivaa minua, koen olevani murhaaja.
En osaa antaa anteeksi tekoani.
Kommentit (11)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän, että surettaa ja kaduttaakin, mutta ei pidä jäädä vatvomaan näitä tunteita enää!
Nauti elämästäsi nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mitä pahaa on abortissa. Ei lapsenalku ole vielä niin kehittynyt, etteikö sitä huoletta voisi pois ottaa, sama kuin potun nostais maasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuollaista asiaa. Mutta sitä asiaa ei enää voi muuksi muuttaa, joten täytyy vaan mennä eteenpäin. Ajattele niin, että olet oppinut jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tunnet suurta tuskaa tuollaisen tapahtuman jälkeen. olisit julma ja erittäin kylmä ihminen jos et tuntisi. mitä pahempaa ihminen voisi toiselle tehdä? omalle lapselleen vielä? mutta nyt sen kanssa on vaan elettävä, kuinkas muutenkaan. ihmiset jotka ei tunne tehneensä väärin sietäisivät kuolla julmalla tavalla. sinä olet hyvä ihminen oikeasti kun tunnet edes katumusta!
Alue: Aihe vapaa
Ei mitään älyllisesti kehittynyttä sinusta pois otettu...