Ajatteleeko kukaan, että uskovaisuus on

Tiedättehän sen tyypin, joka täällä kirjoittaa piiiiiiiiiitkiä raamatunkappaleita ja pelottelee helvetillä? On kyllä käväissyt mielessä, että jotain siellä taitaa olla vähän vinksallaan...



"Normaalin" uskovaisuuden ymmärrän. Ihmisellä on tarve hakea vastauksia ja kukin löytää niitä mistä löytää. Ymmärrän jopa psykologiset syyt, miksi eri lahkoissa jaotellaan maailma meihin ja muihin, vaikka kinusta se onkin moraalitonta ja eräs syy kautta ihmiskunnan historian esiintyviin julmuuksiin.



Samaa jaottelua käytetään monissa eri yhteyksissä: extreme-karppaajat, imetysfanaatikot, vegaanit, rasistit, yläluokat, jne. Se on eräs piirre ihmisen psyykessä ja vaikea välttää. Me kaikki syyllistymme siihen jossain määrin ja joskus siitä on jopa hyötyä. Team buildingit työpaikoilla ja kaikenlaiset luokkahengen nostatukset perustuvat juuri tuohon ihmisen ominaispiirteeseen.



Uskovaiset vaan käyttävät sitä toisten helvettiin tuomitsemiseen ja oman ideologiansa oikeaksi "todistamiseen" joukkuehengen kautta. Siinä mielessä uskovaisuus tuskin ainakaan parantaa yhteiskuntaa.

mutta rehellisesti vastattuna: osaksi kyllä.

Noin minäkin ajattelen.



Fanatismia (asiassa kuin asiassa) pidän jonkinlaisena mt-ongelmana.



Hillitympi uskovaisuus taas on minusta ihan normia, vaikkei se omaan rationaaliseen ajatteluuni istukaan.

Sairaat on helppo eritellä.