Lue keskustelun säännöt.
miten raskin jättää vauvani kotiin viikonloppuna??
11.08.2010 |
Élikkäs lähden yhdeksi yöksi naisten kanssa reissuun ja ensimmäistä kertaa jätän vauvani kotiin (10kk).
Lähtö on aikaisin lauantai aamuna ja paluu sunnuintai iltana.
Miten raskin jättää vauvani?? vinkkejä...
Imetän siis vielä ja ajattelin lypsää reissussa,että voin jatkaa imetystä. Vauva ei huoli pulloa kovin hyvin.
Erityisesti huolettaa se,että vauva on niin kovin minun perääni.Miehen kanssa varmasti hyvin pärjää.
Mitä mieltä olette kannattaako jättää??
Kommentit (23)
Sille tuskin käy mitään vaikka olet poissa vähän aikaa. Et ole niin korvaamaton etteikö joku muu voisi vauvaasi hoitaa vaikkapa kokonaista viikonloppua. Asiat ovat juuri niin vaikeita kuin niistä itse teet.
joten sitä voi olla poissa kotoa viikkotolkulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Totta, edes äidin kuolema ei tuhoa vauvaa
Lainaus:
Sille tuskin käy mitään vaikka olet poissa vähän aikaa. Et ole niin korvaamaton etteikö joku muu voisi vauvaasi hoitaa vaikkapa kokonaista viikonloppua. Asiat ovat juuri niin vaikeita kuin niistä itse teet.
joten sitä voi olla poissa kotoa viikkotolkulla."
Haluan olla inhottava hiustenhalkoja ja mainita tässä kohtaa, että pieni lapsi unohtaa vanhempansa parissa päivässä ja hiukan isompi parissa viikossa. Ja tätä ei ole omaa keksintöäni vaan olen kuullut asiantuntijoilta :) Ei ap ole viikko tolkulla poissa, mutta tähdennänpähän ilokseni että ei ihan miten kauaa sattuu kantsi olla poissa lapsen luota :)
Meillä viides lapsi oli ilmeisesti kovin paljon sinun lapsesi kaltainen. Oli kovasti minussa kiinni ja hänellä oli aika iso eroahdistuskausi.
Muita lapsiamme oli huomattavasti helpompi jättää sujuvasti yön yli kotiin ilman minua ja muutenkin jättää ihan vieraammallekin (lue: perheen ulkopuoliselle) hoitoon, mutta hän oli erittäin ahdistunut ilman äitiä. Syynä todennäköisesti pahat allergiat, jotka aiheuttivat kurjan olo. Tai sitten vain luonne :).
Mene vaan rauhassa, kyllä miehesi pärjää. Mutta tiedän tosiaan tuon tuntee. On kurja lähteä, jos tietää toisella (= lapsella) olevan kurja mieli - eikä se ole merkki takertuvasta äidistä, lapset nyt vaan ovat erilaisia.
Kaikille niille, jotka päivittelevät kuinka isän "ei anneta olla isä", niin siitähän tässä ei ole kyse. Meillä isä oli kyllä ihan sujuvasti isä tällekin lapselle, vaan kappasta vaan siitä huolimatta tyttö oli erittäin kiinni äidissä.
Nyt kyseinen lapsi on kuusi ja on jo pitkään ja hartaasti ollut äidin lisäksi myös isin ja isosisaruksien kulta. Aika auttaa tähänkin vaivaan ja minä uskon vakaasti, että tietyn tyyppiselle lapselle on parempi antaa hänen ihan omassa tahdissaan irtautua äidistä.
Kuvaavaa meidän perheemme osalta on, että tämä oli ainoa lapsistamme jota ei viety hoitoon vuoden iässä. Kas kun totesimme, että jos pienen on hankala olla pari tuntia erossa äidistä, niin ehkemme edes kuvittele häntä hoitoon kahdeksaksi tunniksi. Emmekä sitten kuvitelleet :). Olisi varmasti "pärjännyt" jos olisi ollut pakko, vaan onneksi ei ollut.
On helppo arvostella toisen tilannetta tietämättä siitä kunnolla. Meillä tämä kuopuksemme oli ainoa lapsistamme, joka joutui läpikäymään kivuliaita hoitoja vauvana ja vietti pätkiä sairaalassa (äidin kanssa). Silläkin lienee ollut eroahdistukseen jotain vaikutusta.