Vaihtaisin mieluusti lapsiperhearjen takaisin työttömän luuserin yksiöelämääni.

Eli sinä teet (miehesi kanssa?) jotain väärin jos koti on kuin kaatopaikka. Oletteko opettaneet lapsille/lapselle mitään siivouksesta? Siivoatko ja korjaatko itse joka päiväisen elämän jälkiä? Jos et vaan lojut koneella ja tv:n edessä koko ajan niin ei ole mikään ihmekään että koti on kuin kaatopaikka. Priorisoi!

aamusta iltaan lasten jälkiä. Suurimman osan päivästä vietän koneella, totuin siihen kun asuin yksin ja olin työttömänä.

Olen nytkin työttömänä mutta minulla on pari lasta. Onneksi menevät kohta päiväkotiin.

vaikka lojuin päivät koneella. Ei ollut ketään sotkemassa ja itse käytin samaa juomalasia ja lautasta päivästä toiseen.

vain luovuttaen kaikessa. Siivotkaa yhdessä! Opeta lapsille minne mikin kuuluu ja pidätte siitä yhdessä kiinni. Jos sotkette, myös siivoatte. Heti eikä vasta tunnin kahden päästä. Kumpi sulle on tärkeämpää? Kone vai lapset? Ei tuo ole vanhemmuutta, tuo on välttelyä. Sinulla on päävastuu, ei kenelläkään muulla. Huomaan että et ole näin onnellinen, tee asialle jotain sillä ei kukaan sitä sinun puolestasi tee. Ei kukaan tuu ruokkimaan sun lapsia, siivoamaan sun kotia ovea kolkuttaen. Nyt pistät koneen kiinni ja menet keräämään voimia huomiseen päivään. Huomenna siivoatte yhden huoneen, siitä on hyvä aloittaa.

juuri tein listaa paljonko nettoan kun myyn lasten tavarat ja vaatteet. Kyllä niillä rahoilla yhden yksiön kevyesti vuokraa.

alusta. Olen päättänyt että en tee elämässäni turhaa työtä. Ja imurikin on hajalla eikä ole rahaa uuteen. Ei ole rahaa edes rikkakihveliin, sekin on hajalla.

Ja aion valvoa koko yön etten jaksa huomenna huutaa lapsille, nuokun vaan sohvalla.

jos pääsen olkkariin kompastumatta rojukasoihin.

:(