Hankala tilanne: miesystävä ei anna minun tavata lastansa, jos eroamme...

Ehkäpä juuri siksi mies ei ole halunnut teitä yhteen asumaan, jotta lapsi ei liikaa kiintyisi isän naisystävään.

että mies ei halua virallisesti yhteen asumaan? :D Kyllä se olen minä, joka on tässä suhteessa toppuutellut. Nimenomaan lapsen takia pitää pitää malttia. En yritä tehdä itsestäni parempaa, mutta totuushan on se, että äiti on hylännyt lapsensa ja lapsi siitä kärsii. Minä en sitä haluaisi lapselle tehdä. En hylkäisi ketään muutakaan läheistä ihmistä. ap

Haluat äitimäisiä oikeuksia, juu, lapsen parasta ajatellen...!

käytännössä kuitenkin olemme viimeiset 3 vuotta olleet saman katon alla. ap

käytännössä kuitenkin olemme viimeiset 3 vuotta olleet saman katon alla. ap

Oikein tommoselle, ettei näe enää lapsipuoltaan. Kun "ei ole ikinä edes asunut saman katon alla".

Lapsi voi soittaa omasta kännykästään ja lukea omat kirjeensä jne.

eli ei isälle edes tartte kertoa, että pidätte yhteyttä...

Jos mieheni kieltää tapaamiset, niin täytyy sitten olla pitämättä yhteyttä. ap

Sekä minä että mieheni käymme töissä. Mies saa kyllä tuet, jotka hänelle/lapselleen (=lapsilisä) kuuluvat ja minä en saa mitään tukia.



Mitä se muuttaisi jos virallisesti muuttaisimme yhteen? Ei niin yhtään mitään. Asuntoni on opiskeluvuosina hankittu pienenpieni yksiö, joka toimii lähinnä varastona. :D ap

ihana äitipuoli olet :) mitä nyt lapsen tapaamiseen tulee,niin ehkäpä mies vain uhittelee ja ehkä lapsi itkee niin sun perään,että miehen pakko myöntyä tapaamisiin..toivotaan,että mies tulee järkiinsä ja ajattelisi lapsensa etua.

Syitä sille, että asutaan eri osoitteissa, voi olla vaikka kuinka. Ei nykyään kaikki elä perinteisissä ydinperhekuvioissa, eikä se silti tarkoita sitä, että rakkautta, välitystä ja arjen jakamista puuttuisi.



Lisäksi, mitä tulee näihin "yhteiskunnan tukien huijaaminen"-juttuihin, niin höpön löpön lööö, sanon minä! Jos lapsen viralliset vanhemmat asuvat erillisissä osoitteissa asumistuen, toimeentulotuen ym. takia, silloin voidaan puhua tukien huijaamisesta, mutta jos lapsen virallisen vanhemman UUSI KUMPPANI ei halua raha-asioiden takia muuttaa yhteen (tai yhdessä sovitaan, ettei muuteta yhteen raha-asioiden takia), ei kyse voi olla mitenkään HUIJAAMISESTA. Suomen tukijärjestelmä kun on sillä tavalla vinoutunut, että jos uusi kumppani, jolla on tuloja, muuttaa yhteen yh:n kanssa, jolla ei ole tuloja, hän on saman tien elatusvelvollinen sekä uudesta kumppanistaan että tämän lapsesta. Asumis- tai muita tukia ei enää lapsellekaan myönnetä, jos uudella kumppanilla on tuloja. Lapsilisän 46 euron yh-korotuskin poistetaan. Lapsen toinen huoltaja ei siis osallistu lapsen asumis- tai muihin kuluihin yhtään sen enempää kuin aiemmin, mutta lapsen vähävarainen vanhempi ei enää saa lapsen(kaan) osalta mitään tukia. OLETETAAN, ETTÄ UUSI KUMPPANI ELÄTTÄÄ MYÖS LAPSEN, MUTTA MITÄÄN OIKEUKSIA HÄNELLÄ EI LAPSEEN OLE. Miten tämä on reilua? Elatusvelvollisuus lapsesta uudella kumppanilla siis lainsäädäntömme mielestä on, mutta ei sananvaltaa tai erotilanteessa tapaamisoikeuksia.



Meillä tilanne on samanlainen kuin ap:n perheessä, paitsi että minä olen se yksinhuoltaja (lapsen bioisä ei ole kuvioissa mukana, eikä maksa mitään elareita lapsesta) ja uusi mieheni on ottanut lapsen aivan omakseen. Muutaman vuoden pitkitimme yhteen muuttamista MINUN HALUSTANI, koska minä opiskelin ja mies oli töissä ja minusta olisi ollut paitsi epäreilua, myös suhteellisen tuoreelle suhteelle kuormittavaa, että mies olisi joutunut elättämään minut ja lapseni (tai sitten minä olisin joutunut jättämään opinnot kesken ja hakemaan töitä), kun hän jo kerran kantoi kasvatus- ja hoitovastuuta lapsesta, joka ei biologisesti ollut hänen.

- Nyt olemme kuitenkin jo asuneet yhdessäkin useamman vuoden. Lapsi pitää miestä isänään ja mies maksaa suurimman osan perheemme kuluista edelleen, koska on parempipalkkaisessa työssä. Mies on LOISTAVA isähahmo, parempi kuin moni bioisä, mutta juridisia oikeuksia lapseen hänellä ei vieläkään ole.



Itse olen vannonut, että mahdollisessa erotilanteessa (jota toivottavasti ei koskaan tule) hän saa tietysti tavata lasta juuri niin paljon kuin molemmat haluavat! En voisi ikinä tehdä LAPSELLENI sitä, että erottaisin hänet hänelle rakkaasta ihmisestä ja kasvatusvanhemmasta. Biologia tai edes juridiikka eivät mielestäni määritä vanhemmuutta, vaan rakkaus ja läsnäolo.



Voisitko, ap, puhua tästä asiasta rauhassa miehesi kanssa. Näytä hänelle vaikka tämä ketju. - Miehesi saisi olla onnellinen, että lapsensa on saanut elämäänsä sinun kaltaisesi välittävän hahmon!

Ihan normaali ihminen katos elättaa itse itsensä työllä, tukien huijaus- huuto kuuluu vaan sellaisten paskahousujen suusta jotka itse käyvät luukulla!!!



Haaahhahaa saatanan luuseri!

Mies on LOISTAVA isähahmo, parempi kuin moni bioisä, mutta juridisia oikeuksia lapseen hänellä ei vieläkään ole.

Mistään mitään tietämättä, mutta eikös tämä 'uusi' isä voi adoptoida sen lapsesi jolloin laillisetkin ongelmat pitäisi kadota? Vai onko tässä jotain mitä en ole huomannut?

Et voi tehdä mitään muuta, kuin pysytellä mahdollisimman asiallisena ja avoimena. Tällöin esim miehet sukulaiset tai ystävät voivat tulla puolellesi ja suostutella miestä antamaan sinulle ja lapselle mahdollisuuden jatkaa, ellei äitinä ja lapsena, niin edes ystävinä.



Ja sano miehelle se huomio, että jos lapsi saa käydä aina välillä kylässä luonasi, mieshän saa ilmaisen ja luotettavan lapsenhoitajan ja siis itselleen omaa aikaa.

Ap on selvästikin vastuuntuntoinen aikuinen, kun ei halua lapsen maailmaa mullistaa vain katoamalla hänen elämästään, te vaan haukutte, miksi ihmeessä? Kasvakaa aikuisiksi!

Valitettavasti ap minulla ei ole hyviä vinkkejä Sinulle, toivottavasti isä ymmärtää vielä joskus että vahingoittaa vaan lastaan tuollaisella pelleilyllä!

Ihminen on outo toisinaan, tekee tärkeimmistä ihmisistään (=lapsistaan) riitakapuloita ja kostonvälineitä, ei kovinkaan hyvää vanhemmuutta moinen.

ex-miehen kolmesta lapsesta. Eron tekeminen viivästyi siksi pari vuotta. Et voi tehdä mitään.



Biologiset isät ovat yleensä saman tilanteen edessä omien lastensa kanssa. Vaimo vie lapset ja talon.

Mieti haluaako miehesi vapaapäivän lapsestaan vai kykeneekö olemaan lapsensa kanssa päivittäin ilman hetkenkään rauhaa.

Minä ottaisin riskin ja häipyisin.

lukee tekstarit ja kirjeet ja vieläpä salassa isältä? Mun 6v on sit ihan jälkeenäänyt tapaus :(

lukee tekstarit ja kirjeet ja vieläpä salassa isältä? Mun 6v on sit ihan jälkeenäänyt tapaus :(

Jos miehesi nyt yrittää saada sinua jäämään, niin katsele vielä hetki, josko asiat voisivat muuttua parempaan. Olet ihana äitipuoli, kun murehdit lapsen parasta. Kaikkea hyvää teidän perheelle ja voimia sinulle!

tunnustanut lapsen ja meillä on papereiden mukaan jopa yhteishuoltjuus. - Lapsen bioisä siis oli aluksi mukana kuviossa, mutta kyllästyi isyyteensä ja tapaamisiin vajaassa vuodessa ja häipyi takavasemmalle ennen lapsen ensimmäistä syntymäpäivää.



Olemme olleet yhteydessä bioisään tasan pakollisten virallisten papereiden kirjoittamisen yhteydessä (lapsen passihakemus ym., hän pistää nimensä paperiin edes lukematta dokumenttia, kunhan minä metsästän hänet käsiini ja toimitan paperin hänelle nenän eteen) ja pari kertaa hän on vuosien saatossa nähnyt lasta sukulaistensa luona ohimennen. Bioisä ei kuitenkaan suostu luopumaan ilman tappelua virallisesta asemastaan "paperilla" eikä tietenkään puoltaisi sitä, että nykyinen mieheni adoptoisi lapsen (joo, hän ei itse osallistu millään tavalla lapsen elämään, mutta ei halua myöntää/ajatella toista ihmistä lapsen isänä. Sanalla sanoen hän on hyvin hankala tapaus ja elää aika epämääräistä elämää).

Olen käynyt juttelemassa asiasta oikeusapuhenkilön kanssa, mutta aika vähän on tehtävissä, ellei bioisä suosiolla luovu huoltajuudestaan/puolla adoptiota.

- Nyt tosin olemme kartoittamassa oheishuoltajuusasiaa. Voimme ilmeisesti sosiaaliviranomaisten kanssa laittaa alulle oheishuoltajuushakemuksen miehelleni ilman bioisän osallisuuttakin.



-25

Sitten otat eron ja haet huoltajuutta.