Lue keskustelun säännöt.
Mitä asioita olet päättänyt tehdä toisin kuin vanhempasi
09.08.2010 |
omien lapsiesi kohdalla?
Minä olen päättänyt että lasten lapsuudenkotia (eli tätä missä nyt asumme) ei myydä kuin äärimmäisessä hädässä. Tahdon että lapsillani on sitten aikuisinakin paikka mihin tulla olemaan lapsi jos siltä tuntuu. Tai no ei nyt ihan lapsi mutta rauhoittumaan ja sellaista :)
Myöskään alkoholia ei käytetä lasten seurassa kuin toinen aikuinen vuorollaan. Toinen on aina selvä. (Ja meillä ei pämpätä, sitä en tarkoita, vaan juhlissa ja semmoisissa missä otetaan muutama ja lapsetkin paikalla).
Kommentit (30)
2. kannustan lapsiani, en sano "ei susta ole mihinkään"
3. annan lapsilleni paljon hellyyttä ja rakkautta, ja myösin SANON rakastavani
4. isoäitinä aikanaan yritän toimia talossa talon tavalla sekä olla kangistumatta kaavoihini
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elin ihan onnellisen lapsuuden. Toivottavasti lapseni voivat sanoa ihan samaa.
-en piiskaa
-en hauku huoraksi
-en kohtele epätasa-arvoisesti lapsia keskenään
-en lue kirjeitä/päiväkirjoja
-en pakota harrastamaan jotain tiettyä
En päästä kotoa liian aikaisin. Pidän huolta siitä, ettei ole kiire muuttaa omilleen.
Olen sanonut suoraan, että kotiin saa aina tulla, vaikka olisi mokannut miten.
Kannustan harrastamaan ja hankin tarvittavat välineet.
Pidän vaatteissa ja kosmetiikassa.
Olen avoin.
No en pelaa kotiamme. Enkä hakkaa puolisoani. Enkä juo jokapäivä. Enkä riitele ja huuda ja kiroile lasten aikana/lapsille. Lupaan osata päästää irti lapsistani kun se aika koittaa. En päästä parisuhdetta samalle tolalla (eli siis että mikä parisuhde?!) ja jos niin käy, eroan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta olen päättänyt, että en jätä murrosikäistä yhtä yksin kuin itse olen. Toisaalta mieheni on aivan erilainen kasvattajana kuin isäni tai äitini, joten siinäkin mielessä perheemme on toisenlainen dynamiikaltaan.
Jopa niin, että vanhempani tuntuvat viihtyvän meillä, erikseen ja yhdessä. Sitä ei tapahdu kovin usein, että he jossain tuntisivat olonsa kuin kotonaan.
No ei ehkä ihan kaikkea, mutta suuren osan.
En nimittele lapsiani.
En kurita fyysisesti.
Olen johdonmukainen; se mikä on päätetty, pitää.
Huolehdin hampaista ja hygieniasta yleensäkin.
Toivon että lapset isompana voivat kertoa minulle ihan mitä tahansa.
Näin aluksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
* lasten asioista huolehditaan ja tuetaan heitä tarpeen mukaan
* tarjotaan raitis ja väkivallaton koti
Tähän asti ollaan noissa hyvin onnistuttu, enkä usko että jatkossakaan tilanne tulee muuttumaan :)
lapsen kanssa matkustetaan
lasta kannustetaan harrastuksiin
lapselle kerrotaan asioista, niin kuin ne on, eikä vain ihmetellä, miten toinen ei osaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- sanon ja näytän rakastavani
- annan aikaani, syliäni ja hellyyttä niin paljon kuin mahdollista
- yritän luoda välillemme avoimen ja luottavaisen suhteen, jotta lapset uskaltavat puhua vaikeistakin asioista
- en kasvata kilttejä lapsia, jotka alistuvat toisten tahtoon, vaan yritän saada heistä itseensä luottavia, oikeudenmukaisia ja empaattisia aikuisia
Kaksi ekaa onnistuu ainakin vielä ja kahden viimeisen kanssa onnistumisen näkee sitten myöhemmin.
ja siitä muuutaman vuoden välein, nuorin on vauva
-olen aikuinen, kasvattaja, tuki ja turva
-en ota suosikkia
-en ole ympäripäissään lasteni nähden
-en valehtele
-osallistun kouluasioihin, vanhempain iltoihin
-tehdään yhdessä asioita niin arjessa kuin lomilla
lista olisi valitettavan pitkä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
-lapsilla turvallinen ja onnellinen lapsuus
-lapsuudenkoti
-pussailevat ja välittävät vanhemmat
-teen lapset ehdottomasti vanhempana kuin omat vanhempani olivat
-parisuhteessa ei kiristetä toista
- Minulle on tärkeätä että asun lasteni kanssa ja olen heidän saatavillaan. Olen siis äiti ja mieheni on isä, emme pakoile vastuuta. Emme ole täydellisiä, mutta olemme saatavilla.
Tämä johtuu lapsuudestani, josta asuin 0,5v-3v välisen ajan isovanhemmillani ja 3-10v välisen ajan vanhempieni kanssa, jolloin sitten erosivat. Muutin äitini kanssa, mutta kun olin 11v, niin äitini muutti uuden miehensä luo ja jäin siskoni kanssa kotiin kahdestaan, kunnes siskokin muutti pois (äiti tosin maksoi laskut ja kävi täyttämässä pari kertaa viikossa jääkaapin).
Käytännössä 2ensimmäistä lasta hoidettu meidän vanhempien toimesta kotona esikouluun asti ja nuorin 2,5v asti. Tämän jälkeen teen nyt lyhennettyä työpäivää ja miehen kanssa lomitamme hitusen työaikojamme ja loma-aikojamme. Isommat koulu-ikäiset lapsetkaan eivät ole pitkiä aikoja yksin kotona. Lisäksi meidän vanhempien omat harrastukset tai menot ei mene lapsen tarpeiden edelle.
- Olen myös päättänyt ettei minusta tule alkoholistia ja ettei mielenterveyden kanssa tule ongelmia (ja tiedän että monen mielestä tämä ei ole asia, mistä voi päättää itse, mutta minusta on). Aion pysyä järjissäni ja elämässä kiinni.
Tämä taas siksi että isäni oli alkoholisti, joka tappoi itsensä. Äitini taas oli läheisriippuvainen ja masentui myöhemmin, jolloin sitten söi mielialalääkkeitä (ja pahimmillaan oli aika haamu ihmisestä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kyetä osoittamaan hellyyttä ja rakkautta paremmin kuin oma äitini. Sekä miehelleni että tuleville lapsille/ lapselle. Haluan että meidän perheessä halaaminen ja suukottelu on luonnollista ja osa jokapäiväistä arkea. Etäisyys ja tietynlainen tunnekylmyys on meidän suvussa siirtynyt sukupolvelta toiselle. Haluan kyetä ilmaisemaan myös kielteiset tunteet rauhallisesti enkä huutamalla kuten oma äitini.
its eolen sattuneista syista sijaisperhessä j laitoksessa kasvanut, sitä kohtaloa ei tule lapseni saamaan. Ja pyrin osoittamaan heille, etä he ovat minulle hyvin tärkeitä juuri sellaisina kuin ovat.
että tärkeintä on mitä muut hänestä tai hänen tekemisistään ajattelevat.
Meillä kasvatettiin sillä periaattella, että on aivan sama onko onnellinen tai onneton kunhan on mahdollisimman monen muun mielestä valinnut hyvin. Ei saa olla liian erikoinen ettei erottuisi, mutta missään nimessä ei saa olla mitään muuta kuin täydellinen, ettei kellään vaan olisi mitään sanottavaa. Kodin pitää olla aina putipuhdas, lakanoiden silitettyjä, töissä ja koulussa pitää olla paras ja tunnollisin, mutta ei saa iloita saavutuksistaan ettei vaan olisi ylpeä.
Kaikki mitä minulle opetettiin, opettettiin sen varjolla että jos epäonnistun, muut ihmiset nauravat tai ajattelevat pahasti.
niiden lisäksi
en aio tukistaa lapsiani tai antaa remmiä
lasteni kasvatuksessa tiukempi kuin oma äitini oli. Hän antoi minusta liian helposti periksi.
Enemmän tulee mieleen kodinhoitoon liittyviä pikkujuttuja. Äitini (68 v.) puhelee vieläkin monista asioista sellaiseen sävyyn, että "näin täytyy tehdä, kun näin minun äitini ja mummonikin aina tekivät".
Itse olen tuota ruvennut ihan tietoisesti kyseenalaistamaan. Minun ei hitto vie tarvitse vetää lakanoita VAIN SIKSI, etten vain katkaisisi jotain sukupolvien jatkumoa! ;)
Minun vanhempani eivät paljon vaatteisiini panostaneet.
Yläasteikäisenä sain isäni vanhan talvitakin ja pikkuveljeni(!) vanhan farkkutakin.
Lisäksi sain äitini vanhat lenkkarit joista tuli jalat kipeäksi.
Ainiin. Sain myös lainata veljeni saappaita (harmi vaan että sadepäivät sattuivat meille aina yhtäaikaa...)
Ruokaa on tarjolla niin paljon kuin maistuu. Meillä kotona esim. neljälle hengelle oli tarjolla 1 kalapuikkopaketti (10 puikkoa) ja leikkelesiivut puolitettiin aina.
En vuodata omia ongelmiani lapsilleni, ainakaan parisuhdeongelmia, enkä pyydä lasta erotuomariksi riitoihimme.
Lapsella on enemmän kuin yhdet farkut per kouluvuosi ja kouluun ei tarvi mennä hiihtämällä ja olla välitunnit monot jalassa.
Kohtuuttomia rangaistuksia vältetään. Esim. kun ruuassa oli isoja läskinkimpaleita, joita en pystynyt oksentamatta syömään, niin luvatun uuden polkupyörän saanti siirtyi kuukaudella.
Itselläni on vain yksi lapsi. Lapsuudessani minulle ja siskolle oli kerätty tileille saman verran rahaa. Vanhempani "lainasivat" rahani eivätkä maksaneet koskaan takaisin.
Tein koko kesän ahkerasti maatalon töitä ja sain palkaksi n. 40 markan jumppatrikoot. Lapsityövoiman hyväksikäyttöä vältän siis myös.
Varmasti paljon muutakin.