Rv34 ja hillitön väsymys ja "epäsosiaalinen" olo

Miten olette selvinneet isompien lasten hoidosta tämän tolkuttoman väsymyksen kanssa? Itselleni se meinaa jo olla liikaa..

Minunkin piti ihan pyytää tarkistamaan hb, kun oli niin ankea olo. Oli kuitenkin 120, eli ihan ok (joskus aikaisemmin oli ollut 115, joten oli noussutkin). Toisaalta mulla on ollut jo pidempään paljon turvotusta (myös kasvoissa), ja terkan mukaan se turvotus myös väsyttää.

Olisin voinu nukua 24/7. Ensin oli muutama viikko sellaista että siivosin KOKO talon, järjestin kaapit yms. ja sitten olisin voinut vain nukkua,nukkua, nukkua...

ja mulla on reilun kuukauden ollut todella epäsosiaalinen olo, ei kiinnosta oikein ketään nähdä. Yhdelle tuttavapariskunnalle jo sanoin, että nähdään sitten vasta kun vauva on syntynyt, nyt ei jaksa.

Jos kaikki on fyysisesti kunnossa, mielestäni tuo on synnytykseen henkisesti valmistautumista. Naisen tavallaan "kuuluukin" kääntyä sisäänpäin, ajatella itseään, vauvaa ja synnytystä. Se valmistaa sinua henkisesti tulevaan koitokseen.



Kokemuksesta voin sanoa, että pelkojenkin käsittely läpi auttaa synnytyksessä, itselleni jäi tosi hyvä mieli koko tapahtumasta, kun sen oli jo moneen kertaan ehtinyt mielessään käsitellä. Itse synnytyksessäkin on vaihe, joilloin muu maailma katoaa ja nainen tarvitsee omaa rauhaa (ei nyt välttämättä yksinoloa, mutta rauhaa ja kunnioitusta).



Luonto on ihmeellinen ja ohjailee meitä usein oikeaan suuntaan :-)



Ole siis itsekäs, lepää kun voit ja ole itseksesi, jos siltä tuntuu. Läheiset joko ymmärtävät, tai sitten eivät; useimmin riippuen siitä, onko heillä itsellään lapsia. Sama koskee muuten elämää vastasyntyneen kanssa, ainakaan itse en pahemmin kaivannut vieraita ympärille pörräämään ensimmäisinä viikkoina.

Jos kaikki on fyysisesti kunnossa, mielestäni tuo on synnytykseen henkisesti valmistautumista. Naisen tavallaan "kuuluukin" kääntyä sisäänpäin, ajatella itseään, vauvaa ja synnytystä. Se valmistaa sinua henkisesti tulevaan koitokseen.

Kokemuksesta voin sanoa, että pelkojenkin käsittely läpi auttaa synnytyksessä, itselleni jäi tosi hyvä mieli koko tapahtumasta, kun sen oli jo moneen kertaan ehtinyt mielessään käsitellä. Itse synnytyksessäkin on vaihe, joilloin muu maailma katoaa ja nainen tarvitsee omaa rauhaa (ei nyt välttämättä yksinoloa, mutta rauhaa ja kunnioitusta).

Luonto on ihmeellinen ja ohjailee meitä usein oikeaan suuntaan :-)

Ole siis itsekäs, lepää kun voit ja ole itseksesi, jos siltä tuntuu. Läheiset joko ymmärtävät, tai sitten eivät; useimmin riippuen siitä, onko heillä itsellään lapsia. Sama koskee muuten elämää vastasyntyneen kanssa, ainakaan itse en pahemmin kaivannut vieraita ympärille pörräämään ensimmäisinä viikkoina.

Sitten kun se vauva syntyy voit siirtää katseesi vauvaan.

Tuo on tärkeää, että pystyy ja oma keho kehoittaa kuuntelemaan itseä ja rauhoittumaan tavanomaisesta hössötyksestä. Rakentamaan vauvalle kaiken valmiiksi ja olemaan omissa oloissaan. Mulla on ollut aina ihan samanlaista.

ja tolkuton uupumus ollut helteen ja raskauden takia viikkotolkulla. Mitään ylimääräistä ei jaksa. Ihan tarpeeksi siinä kun koittaa esikoista hoidella arkipäivät. Minulla ainakin tämä helle vie mehut ihan kokonaan. Onhan helle rasitus sydämelle ihan ilman raskauttakin, saati sitten raskauden lisäämän verimäärän ja sydämen sykkeen kanssa. Vähän kuin vetäisi jotain urheilusuoritusta koko ajan...