Lue keskustelun säännöt.
Yt-neuvottelut ohi
09.08.2010 |
taas tältä kerralta. Nyt jäi hieman kaivelemaan yhden entisen työntekijän käytös. Hänet siis näissä neuvotteluissa irtisanottiin.
Tämä irtisanottu on ollut työkaverini jo yli 10v, ja kuvittelin tuntevani hänet melko hyvin. Toinen vielä pitempiaikainen työkaverini lomautettiin toistaiseksi. Nyt tämä irtisanottu on soitellut yhdelle työkaverille, joka sai myös pitää työpaikkansa.
Puheluiden aikana on aina kuulemma tullut yksi viesti selväksi. Hänen mielestään hänen oma ja sitten tämän lomautetun työpanokset uhrattiin jotta minä sain jäädä töihin.
Tiedän että asia ei ole näin, vaikka osan heidän töistään perinkin. Me kolme olemme suht samoja töitä tehneet lähes kaikki nämä vuodet. Fakta on kuitenkin se, että oma työnkuvani on huomattavasti laajempi kuin heidän, ja esim. kumpikaan heistä ei olisi minulta jäljelle jääneitä työtehtäviä pystynyt hoitamaan.
Hieman kaivelee tuo hänen suhtautumisensa, mutta parasta on kai jättää se omaan arvoonsa. Kateutta?
Kommentit (8)
Järkytystä pitää käsitellä laittamalla irtisanomisen syy johonkin muuhun kuin omiin kykyihin tai käytökseen (vaikkei nykypäivänä todella välttämättä ole itse voinut vaikuttaa, ettei joudu irtisanotuksi). Pitää etsiä syyllisiä ja poistaa omaa taakkaa sitä kautta.
Toisesta sisään ja toisesta ulos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
irtisanominen on henkisesti? Siinä on katkeruus, viha, kateus, epätoivo, pelko ja monet muut tunteet pinnassa. Se saattaa saada ihan "normaalinkin" ihmisen rakoilemaan.
Been there..
kyllä jollakin tavalla osaan ajatella miltä hänestä on tuntunut. Mutta en tietysti voi sitä tietää koska en irtisanotuksi joutunut. Nämä olivat jo neljännet yt:t ja nyt ensimmäisen kerran myös itse valmistauduin henkisesti että lähtö tulee.
Ja myös hän, ainakin omien sanojensa mukaan, oli täysin valmis lähtemään. Puhui jopa vapaaehtoiseksi ilmoittautumisesta. Ilmeisesti sitten ei kuitenkaan ollut näin. Tämä lomautettu taas aikoo ottaa kaiken irti lomautusajastaan, ja oli oikeasti tyytyväinen.
Etkö pysty asettumaan hänen asemaansa. Työpaikan menettäminen on kova juttu ja siitä ei toivu noin vain hetkessä.
työpaikkasi pysyy, turha miettiä toisen juttuja.
Miatä muuten tiedät, ettei kumpikaan olisi sinun tehtäviäsi pystynyt hoitamaan. Oletko mielestäsi se, joka pitää talon pystyssä. Se on useimmiten harhakuvitelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hermo työkaveriini, joka oli silloin vielä ystäväni, kun hän joutui yt-neuvotteluiden seurauksena lähtemään. Lopulta en jaksanut pitää enää niin aktiivisesti yhteyttä kun kyseisen henkilön jutut pyörivät vain parin pomomme henkilökohtaisessa haukkumisessa. Se meni siis aivan asiattomuuksiin.
Kyseinen työkaveri oli todella voimakas persoona, jonka kanssa monikaan ei tullut toimeen, eikä hän ollut työntekijänäkään ahkerimmasta päästä. Silti ymmärrän tavallaan hänen tarpeensa purkaa irtisanomisen aiheuttamaa pahaa fiilistä, vaikka sitten pomoja haukkumalla.
Tarkoitan täällä siis että ymmärrän että sinua ärsyttää, mutta ymmärrän myös että työkaverisi on vihainen. Koita purkaa ärtymyksesi vaikka valittamalla jollekin ulkopuoliselle ystävällesi joka jaksaa kuunnella. Niin minä tein ja helpotti :)
Eli kun kuulet näitä juttuja työkavereistasi kiertotietä, muista että jutut värittyy ja muuttuu matkalla. Se mitä olet kiertoteitse kuullut on jonkun ihmisen tulkintaa omasta näkökulmastaan. Usein juorujen kertominen on myös tarkoituksenhakuista ja kertoo aika paljon juorujen kertojan näkökulmasta.
Jos kaikki tehtävät on 'saman tason' tehtäviä tuo ei ole hyväksytty peruste valita kuka saa jatkaa ja kuka sa kenkää. Jos toiset tehtävät ovat selvästi esim. asiantuntijatehtäviä ja toiset toimistotehtäviä erohan on selvä ja valinta oikeudenmukainen.
Mietipä mitä itse tuntisit hänen asemassaan =o
Irtisanotuksi tuleminen on tosi kova paikka ja pistää miettimään kaikenlaista :/