Ovatkohan kristilliset ja uskovat omasta mielestään
paremmin käyttäytyviä ja parempia ihmisiä kuin muut?
Että heillä arvot ovat paremmin kohdallaan ja moraali ja elämän etiikka paremmin hallussa?
Entä poissulkeeko tietynlainen Raamatun, Jeesuksen ja Pyhän Hengen kyseenalaistaminen se, että ihminen voi olla kirkasotsainen ja esimerkillinen kansalainen, moraalissaan vahva?
Tero
Kommentit (7)
kirkkoon eli ovat kristillisiä, tuskin kaikki kuitenkaan kuvittelevat olevansa parempia kuin se 20 % joka ei kuulu kirkkoon.
Eiköhän tämä dilemma ole olemassa vain av:lla?
Kuulun kirkkoon.
Saanen muistuttaa että uskonto on yksi suuri syyllinen sotiin.
Jokasella meistä on oma moraali mutta kyllä ylikin saattaa jollain mennä: saattaa pitää itseään parempana kuin toista koska tämä on sitä ja tota koska itse uskoo.
Mutta ei tämä ole uskonnon syy: onhan näitä itseään parempana pitäviä myös korkeasti koulutetuissa, urheilijoissa, kauniissa ihmisissä..
kirkkoon eli ovat kristillisiä, tuskin kaikki kuitenkaan kuvittelevat olevansa parempia kuin se 20 % joka ei kuulu kirkkoon.
Eiköhän tämä dilemma ole olemassa vain av:lla?
minä kuulun vielä kirkkoon mutten todellakaan ole kristillinen. Kirkolla ei ole mitää yhteyttä arkeeni. Ja aivan sama kaikilla sukulaisilla, ystävillä ja naapureillakin...
Että hehkuta prosenteillasi vaan!
Kirkko auttaa vähäosaisia (niitä joila on vaikeuksia jollain elämänalueen osalla). Jos kaikki on hyvin, tulee harvemmin itse oltua yhteydessä kirkkoon.
Tietysti kirkolla on perhekerhot, vanhustenkerhot ja muut myös.
On mielestäni ihan hyvä, että ihminen voi itse määritellä paljonko kirkko tulee omaan arkeen, vai mitä? Silloin tosiaan kun kaikki on hyvin ei tarvitse kirkon apuja.
Kirkko auttaa vähäosaisia (niitä joila on vaikeuksia jollain elämänalueen osalla). Jos kaikki on hyvin, tulee harvemmin itse oltua yhteydessä kirkkoon. Tietysti kirkolla on perhekerhot, vanhustenkerhot ja muut myös. On mielestäni ihan hyvä, että ihminen voi itse määritellä paljonko kirkko tulee omaan arkeen, vai mitä? Silloin tosiaan kun kaikki on hyvin ei tarvitse kirkon apuja.
kirkkoon eli ovat kristillisiä, tuskin kaikki kuitenkaan kuvittelevat olevansa parempia kuin se 20 % joka ei kuulu kirkkoon. Eiköhän tämä dilemma ole olemassa vain av:lla?
minä kuulun vielä kirkkoon mutten todellakaan ole kristillinen. Kirkolla ei ole mitää yhteyttä arkeeni. Ja aivan sama kaikilla sukulaisilla, ystävillä ja naapureillakin... Että hehkuta prosenteillasi vaan!
Tunnistetaan omat viat ja väärät teot ja pyritään elämään kuten Jeesus opetti. En usko, että kiivainkaan vapaa-ajattelija pystyy kumoamaan Jeesuksen opetuksia tai väittämään niitä huonoiksi elämänohjeiksi?
Eli kristinuskossa nimenomaan painotetaan syntiä eli nykykieleksi käännettynä vääriä tekoja ja sanoja ja painotetaan sitä että olemme syntisiä eli nykykielessä: teemme väärin. MUTTA pitää pyrkiä rakastamaan toisia. Ja jotta siihen pystyisi pitää rakastaa itseään, ja olemaan itselleen armollinen ja pyytää ja saada pahat tekonsa ja sanansa anteeksi.
Psykologiassa puhutaan syyllisyydestä. Voimakas syyllisyys vaikeuttaa ihmisen elämää. Siitä vapautuminen ja omien tekojensa myöntäminen ja hyväksyminen auttaa ihmistä. Se EI kuitenkaan tarkoita sitä, että samat teot voidaan taas uusia, vaan pitää pyrkiä parempaan. Mutta me olemme vain ihmisiä joten virheitä tulee ja tehdään.