Lue keskustelun säännöt.
Miksi valitseminen on näin vaikeata?
08.08.2010 |
Olen ajatellut, että lähtisin vuoden päästä lukemaan yliopistoon, lapsikin silloin jo niin iso, että voi viedä hoitoon... Mutta mutta, en vain tiedä mitä alaa haluaisin lukea.
Eniten minua kiinnostaisi oikeustieteet, se on jotenkin kiehtova ala ja olen aina tykännyt lukea laki juttuja. Työtilannekin tuolla alalla olisi hyvä. Ongelma vain on siinä, että kyseistä alaa ei opeteta asuinpaikkani yliopistossa. Joten jos valitsen tuon alan, olisi muutto edessä, varmaan ero miehestä ja lapsen kodin rikkominen... Se ei kuulosta kovin järkevältä...
Toinen ala josta pitäisin olisi yhteiskuntatieteet ja sitä opetetaan asuinpaikkani yliopistossa. Mutta minua pelottaa, että luettuani viisi vuotta, huomaan että tällä alalla ei olekaan töitä. :(
Viimeinen vaihtoehto, olisi lääketiede. Hammaslääkäri tai lääkäri (näihin sama pääsykoe). Olisihan siinä hyvä palkka ja varmaan pitäisin työstä, mutta.... En ole ikinä pitänyt lääkärin ammattia mitenkään "omana ammattina". Ja toiseksi inhoan fysiikan kaavojen opettelua, kemia ja biologia on kivoja, mutta fysiikka... Ja fysiikkaa tarvitaan lääketieteessä.
Olen nyt kertaalleen lukenut lääketieteen pääsykoe kirjan läpi, ajattelin, että jos kipinä alaan heräisi kun luen kirjan. Mutta ei herännyt, onhan se kiinnostavaa, mutta siitä puuttuu se jokin...
Mitä minä oikein teen? Luenko alaa joka ei juurikaan kiinnosta, vai tuhoanko oman opiskelun takia perheeni? Tuleeko minusta myöhemmin katkera, kun menin alalle jota en oikeasti halunnut? Vaikeata... Kaikille kolmelle alalle minulla olisi mahdollisuudet päästä, olen tunnollinen lukija, kun vain päätän haluta jotain. En vain tiedä mitä haluan. Ja mitään ammattikorkeita on turha ehdottaa, haluan yliopistoon. :)
Kommentit (4)
mutta eipä niitä pahemmin enää myöhemmin tarvita! Farmakologian ja laboratoriolääketieteenkurssilla toki ainakin (ja aluksi joillakin muillakin ns. valmistavilla kursseilla), mutta kliinisessä vaiheessa kaavoja ei tarvitse tuijottaa.
T. kandi, joka on aina inhonnut kemiaa, mutta viihtyy lääkiksessä mainiosti :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pääsisitkö alalle kuin alalle?
Outo parisuhde teillä jos ero tulee kun tarttee opintojen takia muuttaa. Pariterapiaa?
jos toinen asuisi 500 kilometrin päässä viikot ja osan viikonlopuistakin. Ja tätä jatkuisi ainakin kuusi vuotta, ehkä pidempäänkin. Joten harva suhde kestäisi tuota. Itse en ainakaan kestäisi. Ja mies ei voi muuttaa opintojeni perässä, koska on johtavassa asemassa täällä töissä, ei halua vaihtaa työpaikkaa. Ymmärrän sen, koska nykyään on vaikea löytää noin hyvää työpaikkaa.
Uskon myös, että kovalla lukemisella ja työllä minulla olisi mahdollisuudet päästä edellä mainitsemille aloille. Olen aina ollut hyvä lukija ja oppiminen on ollut helppoa.
jo lukion alussa tiesin haluavani yliopistoon. Luvin todella paljon kirjoituksiin, koska tiesin, että kirjoitusten arvosanoista saa aloitus pisteet yliopistossa. En vähättele ammattikorkeita, mutta olen aina pitänyt lukemisesta ja uuden tiedon hakemisesta ja omaksumisesta ja jotenkin uskon, että yliospistossa tietoa tarkastellaan "syvemmin".