Neuvolaan pitäisi järjestää pakkokäynti Isille!

meiltä mies tuleen mukaan ensi kerralla, kun on lomalla.

Käy vauvojenkin kanssa kaksin neuvolassa ja osaa hoitaa omat lapsensa ja vaimonsa =)

jokaisen neljän lapsen kanssa, mutta luuska piti silti potkaista pihalle, koska oli niin tyytymätön kaikkeen ja kaikkiin.

Keskitytään vauvan (ja ohessa äidin) sijaan koko perheeseen, isä mukaan lukien.

Lisäksi neuvolan isyys- ja perhevalmennuksia saisi olla myös vauvan syntymän jälkeen. Ei lapsen tulon vaikutusta perhe-elämään osaa kovin hyvin ennakoida ennen lapsen syntymää. Varsinkaan kun ei yhtään tiedä millainen lapsi sieltä tulee ja missä kunnossa esim. äiti on jne.

isyys- ja perhevalmennukset oli ihan turhia, jos yhtään on lasten kanssa ollut tekemisissä.



Minusta isää ei sinne neuvolaan todellakaan tarvitse joka kerta raahata mukana. Oli ihan ok, että mies oli mukana ultrat ja muutaman lääkärineuvolan, jolloin kuunneltiin muun muassa sydänääniä. Joka kerralle en miestä haluaisi mukaan, kun silloin usein unohtuu kysyä tai ei ilkeä kysyä niitä kaikkia asioita, jotka mieltä askarruttaa.

että se isä vois ravata siellä koko raskauden ajan ihan yksin ja kun lapsi syntyy, niin ravata myös joka ikisen käynnin yksin siellä. Ja jäädä vauvan kanssa kotiin pariksi vuodeksi. Näin se näkee mitä se oikeesti on.



Ja olen ihan tosissani.

onko ihan mahdoton ajatus, että asioista keskusteltaisiin pariskuntana? Siis niinkuin vaikka ensin omien mututuntemusten pohjalta ja jos äiti saa neuvolasta jotain tietoa, niin voisi vaikka sille tulevalle isällekin kertoa?



Voisi vaikka niin kuin kommunikoida keskenään?



Ja höpö höpö "raskaana olevaa naista pitää ymmärtää" - raskautta ei saa käyttää tekosyynä kaikenlaiseen. Kyllä mä ainakin sanoin miehelle, että raskaana joillain hormoonit alkaa hyrrätä niin, että on itkuisempi tai kiukkuisempi tai muuten vaan omituinen, mutta sano, jos alan käyttäytyä huonosti, niin että osaan lopettaa sen. Hyvin meni perille.

että se isä vois ravata siellä koko raskauden ajan ihan yksin ja kun lapsi syntyy, niin ravata myös joka ikisen käynnin yksin siellä. Ja jäädä vauvan kanssa kotiin pariksi vuodeksi. Näin se näkee mitä se oikeesti on.

Ja olen ihan tosissani.

verenpaine- ja painotiedon.

Sydänäänet voisin sitten kuunnella kotidoplerilla.

Äijä vois kuunnella turhan läpätyksen ja siltä vois kysyä monotoonisesti 'mikä nyyyyyyy on mieliala?'

että se isä vois ravata siellä koko raskauden ajan ihan yksin ja kun lapsi syntyy, niin ravata myös joka ikisen käynnin yksin siellä. Ja jäädä vauvan kanssa kotiin pariksi vuodeksi. Näin se näkee mitä se oikeesti on.

Ja olen ihan tosissani.

Mieheni ei käynyt kertaakaan neuvolassa työkiireiden takia, mutta hoitaa innokkaasti vauvaamme ja kaikin tavoin on erinomainen isä. En usko, että jokunen neuvolakäynti juurikaan innostaa isiä ottamaan vastuuta perheen arjesta. Kyllä sellainen asenne lähtee ihan miehestä itsestään.

Ei se liittoa pelastanut.

onko ihan mahdoton ajatus, että asioista keskusteltaisiin pariskuntana? Siis niinkuin vaikka ensin omien mututuntemusten pohjalta ja jos äiti saa neuvolasta jotain tietoa, niin voisi vaikka sille tulevalle isällekin kertoa?

Voisi vaikka niin kuin kommunikoida keskenään?

Ja höpö höpö "raskaana olevaa naista pitää ymmärtää" - raskautta ei saa käyttää tekosyynä kaikenlaiseen. Kyllä mä ainakin sanoin miehelle, että raskaana joillain hormoonit alkaa hyrrätä niin, että on itkuisempi tai kiukkuisempi tai muuten vaan omituinen, mutta sano, jos alan käyttäytyä huonosti, niin että osaan lopettaa sen. Hyvin meni perille.

Jep tiedän ettei kaikki miehet (eikä kyllä naisetkaan) ymmärrä siitä yhdestä keskustelusta kaikkia asioita, mutta jossain vaiheessa ne asiat menee kyllä perille.

Itse sanoin miehelle että aina kaikkiin mielialoihin ei löydy syytä. Joskus saattoi ärsyttää kaikki ilman mitään järkevää syytä.

Samalla tavalla sanoin kun vauvat syntyi että kannattaa nukkua silloin kun vauvat nukkuu ja patistin miehen vaihtamaan kakkavaipat, siivoamaan puklut jne (hänellä tosi herkkä kakomisrefleksi) ja perustelin sillä että joskus varmasti tulee tilanne että on useampi ihminen perheessä vatsataudissa, niin silloin tarvitsee myös hänen apua.

Esikoisen kanssa tuskin se nainenkaan tietää että mitä se synnytys tulee olemaan ja vaikka sitä yritettiin kertoa niillä käynneillä niin koin ne todella turhiksi sepustuksiksi.

vauva-aika on varmasti kaikissa tapauksissa erilainen, joten en kokenut niitä "kouluttautumisia" siihenkään mitenkään tarpeellisina.

Ottakaa nyt rakkaat naiset huomioon sellainenkin asia että miehet ja naiset on ohjelmoitu eri tavalla. Naisille se lasten kasvattaminen, hoivaaminen jne on enemmän luontevaa kuin miehille.

Suurin osa tuntemistani miehistä sanoivat että se synnytyksen kuvaileminenkin aiheuttaa painajaisia, samoin pelottelut koliikki-iästä, nukkumattomuudesta, syömättömyydestä.. Eräskin sanoi että oli alkanut miettimään että kannattaako koko jälkikasvun tekeminen ollenkaan.

uskottavuutta ja auktoriteettia, kun vaimolla, joka yrittää piipittää, että "neuvolassa sanottiin, että sun pitää sit tukee mua" ja mies vastaa "joo joo".



Ap:n ehdotus on mielestäni loistava! Voisi olla tosiaan yksi PELKÄSTÄÄN isän neuvolakäynti, jossa isä saa rauhassa keskustella, kysyä ja purkaa tuntojaan. Lisäisi perheiden hyvinvointia tuntuvasti.



Katsokaas kun kaikilla ei ole niitä fiksuja unelmamiehiä jotka tietävät kaikki asiat jo ennestään, kuten teillä.

että äideille ja lapsilellekin neuvola on vapaa-ehtoinen. Siellä ei ole siis pakko käydä, joten hiukan vaikeahan tuo apa:n idea on toteuttaa....

Miksei olisi ollut? Työt voi järjestää niin, että pitää joko lounastauon neuvola-ajan yhteydessä tai sitten aamu- tai iltapäivään.



Lapsen hoito on myös jaettu meillä tasan imetystä lukuunottamatta.



Nyt toista odottaessa on myös ollut jokaisella (eli 1 neuvola + 2 ultraa) mukana. Meillä vaan on tapana tehdä perheenä monet jutut ja neuvolakäynnit ovat luonnollinen osa perheen yhteistä juttua.



Myös perhevalmennukset sekä synnytysvalmennukset olimme molemmat mukana. Meillä perhevalmennusta oli myös lapsen syntymän jälkeen.



Mutta ehkä kyse on vaan siitä, mitä arvostaa. Yleensä pyrimme järjestämään niin, että olemme molemmat mukana myös lapsen lääkärikäynneillä (niitä tosin on ollut vain kaksi) sekä koirien ell-käynneillä. Ehkäpä olemme sitten tosi outoja?



Tarvittaessa hoituu ilmankin, mutta meille tämä sopii. Miestäni ja minua kiinnostaa olla mukana tärkeissä jutuissa ja pystymme itse joustamaan töidemme kanssa myös niin.

kannattaisi jo ennen lapsen odotusta sopia tietyistä asioista ihan kirjallisesti miehen kanssa.



Ja katsoa vähän miltä mies vaikuttaa, eivät ne asiat useinkaan lapsen syntymän jälkeen paremmiksi muutu, mitkä ovat huonosti olleet.



Vaikka moni tuntuu kuvittelevan, että lapsi pelastaa ja muuttaa kaiken paremmaksi.

ettette pahahtaisi paksuksi ekan sopivan kanssa vaan tutuisitte siihen mieheen kunnolla ennen raskautta. Sitten voi ajatella perheenlisäystä kun osaa kommunikoida puolisonsa kanssa.

että raskaus ei ole sairaus eikä tarvitse leikkiä marttyyria 9 kk, jolloin miehen kuuluu tehdä kaikki ja ymmärtää vain kun vaimo on kerran rrrrrraskaaaaaaaaaaaaanaaaaaaaaaaa...

että raskaus ei ole sairaus eikä tarvitse leikkiä marttyyria 9 kk, jolloin miehen kuuluu tehdä kaikki ja ymmärtää vain kun vaimo on kerran rrrrrraskaaaaaaaaaaaaanaaaaaaaaaaa...

koeta olla hehkeä ja ihana jos et saa yhtään ymmärrystä. mikään ei pysy 9kk sisällä(paitsi hyvin satunnaisesti) hb laskee anemian puolelle, jalat kramppaa,oksettaa, väsyttää, yms vitun hauskaa siis. kyllä sillä miehelläkin on helpompaa kun ajattelee vaimoansakin, nimittäin vaimo saattaa olla mukavampi saadessaan ymmärrystä ja rakkautta.