Virhe on ottaa lapset pois hoidosta heti äitiysloman alettua

Ja sinun logiikallasi se esikoinen siis hoidossa myös ne 18 päivää varmaankin?

Mikset ollut huolehtinut perheellesi tukiverkkoa, johon turvata isän palattua töihin?

pitää ilmoittaa muistaakseni vähintään kahta kuukautta aiemmin, eli ei sitä voi tuosta vaan ottaa isyysloman jatkeeksi. Eikä sitä muutenkaan voi pitää noin aikaisin, joten siitä ei ole mitään hyötyä, jos vauvan kanssa tulee ongelmia.

Minulla oli siis kyseessä esikoinen, joka sairastui, joten ei ollut ongelmaa toisesta lapsesta. Mutta tilanne olisi siis ollut hankala, jos lapsia olisi ollut ennestään.

Ja tämä viestini oli tarkoitettu yleisesti: Jos ei ole mitään ongelmaa saada vanhempaa lasta tuosta vaan hoitoon jatkuvasti esim. isovanhemmille, niin eihän silloin ole ongelmaa. Ei se olisi ap:nkaan tapauksessa ongelma eikä silloin tietenkään kannata pitää vanhempaa lasta päivähoidossa, jos lapsen saa tarvittaessa helposti hoitoon, jos vauvan kanssa tulee ongelmia. Mutta koska läheskään kaikki eivät saa lasta tuosta vaan hoitoon, silloin voi olla fiksua pitää esikoinen ainakin osapäivähoidossa, kunnes näkee, että edes alku lähtee sujumaan hyvin. Tokihan sitä myöhemminkin voi tulla ongelmia, mutta eniten niitä kuitenkin tulee ensimmäisinä viikkoina.

t. 25/33

jotta tiedän mitä teen. olipas heitto sulta et synnytä lapses eka elävänä vedä sä vaikka ittes kiikkuun

jos äiti on töissä niin lapset hoitoon. Mitä tässä et ymmärrä? Päivähoidon tarkoitus on taata lapselle turvallinen hoito vanhempien työn tai opiskelun ajaksi.

jatkoi hoidossa, vaikka vauva syntyi helmikuussa. Nyt on kesän ollut kotona ja viikon päästä palaa taas päiväkotiin/eskariin. On siis jo 6-vuotias. Tuskaahan tämä kesä on ollut. Kaverit asuu kaukana ja me vanhemmat saadaan aina järjestellä ne tapaamiset. Joka päivä yritän keksiä jotain mielekästä tekemistä tai retkeä, mutta on loputtoman turhautunut ja tylsistynyt. Marisee tekemisen puutetta ja kiusaa mua. Onneksi ei kiusaa vauvaa.



Onneksi tajusin varata mahdollisuuden jäädä hetkeksi eskarin jälkeen leikkimään vielä. Menee syksyllä hoitoon noin 8:30 aamupalalle (mies vie mennessään) ja yhdeltä loppuu eskari, mutta haen vasta kolmen maissa.



Keväällä kun oli päiväkodissa, oli tosi reipas ja kiltti iltaisinkin. Tuntui päivissä olevan sopivasti rytmiä kotielämän ja kavereiden välillä.



Mun kokemuksen mukaan: Ainakaan tuollaista 5-6 -vuotiasta ei kannata ottaa hoidosta pois, vaikka vauva syntyisi. Meillä on saanut keväälläkin jäädä aina kotiin, jos on halunnut ja jokaisesta nuhatipasta on heti myös ollut "saikulla". Joskus halusi jäädä esim. pe kotiin ja jo sunnuntaina kyseli, pääseekö maanantaina päikkyyn.

Kannattaisi pitää lapset hoidossa ainakin synnytykseen asti, mieluiten ehkä vielä pari viikkoa sen jälkeen. Ihan perseestä on elämä kaikilla: minä tarvisin lepoa jota en saa, lapset tarvis seuraa ja hoitoa jota ne ei saa koska minä en jaksa. Yhtä huutoa ja pahaa mieltä kaikilla koko äitiysloma.

et jaksa hoitaa lapsias mut netissä kuiteskin jaksat roikkua. Ei ihme, että lapsilla on paha mieli jos äiti vaan huutaa ja roikkuu netissä. Vai sullako se paha mieli on kun pitää olla lasten kanssa.

Mä irtisanoin esikoisen hoitopaikan kun jäin äitiyslomalle. Se tosiaan oli virhe. Oli riskiraskaus ja olin tosiaan aika väsynyt sen loppuajan. Ramppasin naistenklinikalla taapero käsipuolessa Raskaudessa kävi vielä huonosti ja vauva kuoli. Jouduin sitten kesken vuotta hankkimaan uuden päivähoitopaikan, koska tietenkin äitiysloman jälkeen menin takaisin töihin, kun ei ollut sitä elävää vauvaa. Tokihan sen päivähoitopaikan saa, mutta mieluummin siis olisin laittanut lapsen tuttuun päiväkotiin, tuttuun ryhmään tuttujen hoitajien kanssa.



Toinen mahdollinen tilanne on se, että vauva onkin aika sairas ja joutuu viettämään paljon sairaalassa. Se on tosi sompaamista isompien lasten hoitojärjestelyjen ja puolison töiden kanssa, kun itse on koko ajan on sairaalassa sen vauvan kanssa.



Kolmas mahdollinen tilanne on se, että joutuu itse sairaalaan vaikka kolmeksi viikoksi ennen synnytystä tai synnytys on vaikea ja joutuu itse jäämään sairaalaan.



Jos kaikki on hyvin, niin eihän sitä lasta tarvitse pitää siellä päivähoidossa. Irtisanoo paikan sitten kun tietää, että tarvetta ei ole.



Eikä nää niin harvinaisia tilanteita ole. Meillä siis kuoli vauva, mutta tuo 2-ja 3-tilanne ovat sattuneet ihan omassa ystäväpiirissä.

eli lapsella 3v ja minulla oli todella kivaa järjestää kotia vauvallekin sopivaksi. Oli ihanaa olla yhdessä ja se kiva olo jatkui, kun tulin vauvan kanssa kotiin. Isompi jo malttamattomana odotti, mitä vauva mahtaa sanoa sängystä, johon hän sai valita lakanat.

esikoinen oli jo tarhassa, ennenkuin toinen saatiin. Kun oli jäämässä äitiyslomalle, ajattelin pitää esikoisen tarhassa kavereiden vuoksi, pelkäsin myös, jos synnytyksen jälkeinen masennus uusisi. Juttelin moneen otteeseen myös tarhan henkilökunnan kanssa asiasta ja kavereiden kanssa kokemuksista.



Lopulta, kun äitiysloma alkoi, esikoinen teki puoltapäivää sen kuukauden, eli hain lounaan jälkeen ja kotona laitoin sitten päiväunille.



Kun nuorin syntyi, esikoinen jäi kokonaan kotiin.

Heillä on ikäeroa 3,5v joten ei ollut uhmaa tai muutakaan ongelmaa. Oli hyvä ratkaisu. Isompi tykkäsi olla kotona, ja sai auttaa vauvan hoidossa! Omia kavereita tapasi kuitenkin päivittäin puistossa tai kyläilyjen merkeissä.

jatkoi hoidossa, vaikka vauva syntyi helmikuussa. Nyt on kesän ollut kotona ja viikon päästä palaa taas päiväkotiin/eskariin. On siis jo 6-vuotias. Tuskaahan tämä kesä on ollut. Kaverit asuu kaukana ja me vanhemmat saadaan aina järjestellä ne tapaamiset. Joka päivä yritän keksiä jotain mielekästä tekemistä tai retkeä, mutta on loputtoman turhautunut ja tylsistynyt. Marisee tekemisen puutetta ja kiusaa mua. Onneksi ei kiusaa vauvaa. Onneksi tajusin varata mahdollisuuden jäädä hetkeksi eskarin jälkeen leikkimään vielä. Menee syksyllä hoitoon noin 8:30 aamupalalle (mies vie mennessään) ja yhdeltä loppuu eskari, mutta haen vasta kolmen maissa. Keväällä kun oli päiväkodissa, oli tosi reipas ja kiltti iltaisinkin. Tuntui päivissä olevan sopivasti rytmiä kotielämän ja kavereiden välillä. Mun kokemuksen mukaan: Ainakaan tuollaista 5-6 -vuotiasta ei kannata ottaa hoidosta pois, vaikka vauva syntyisi. Meillä on saanut keväälläkin jäädä aina kotiin, jos on halunnut ja jokaisesta nuhatipasta on heti myös ollut "saikulla". Joskus halusi jäädä esim. pe kotiin ja jo sunnuntaina kyseli, pääseekö maanantaina päikkyyn.

silloin lapsi ei itse osaa tehdä mitään ilman neuvomista ja järjestämistä ja etukäteissuunnittelua. Kotilapsi keksii itse puuhansa, ei siihen vanhempia tarvita retkiä järjestämään. Lisäksi kotona oppii jo varhain tekemään oman osansa kotitöistä.

En haluaisi opettaa lastani lintsaamaan jonkun aavistusnuhan vuoksi eli siihen, että kotiin jäädään heti, kun siltä tuntuu. Tuollaisia nuoria katselin tänä kesänä töissä. Kun ei työt kiinnosta, ollaan flunssassa ja ihmetellään, että kun äidinkin mielestä on niin kovin sairas niin ei tarvitse tulla töihin.

ja et jaksa mitään, ei tarkoita, että automaattisesti kaikilla olisi. Suurin osa äideistä pärjää raskausajan hienosti, toipuu synnytyksestä nopeasti ja selviää vauvan ja isompien lasten kanssa ilman sen kummempia kiemuroita. Itseluottamus auttaa ja sosiaalisia suhteitaan kannattaa hoitaa niin ettei ole kaikessa ihan yksin.

jatkoi hoidossa, vaikka vauva syntyi helmikuussa. Nyt on kesän ollut kotona ja viikon päästä palaa taas päiväkotiin/eskariin. On siis jo 6-vuotias. Tuskaahan tämä kesä on ollut. Kaverit asuu kaukana ja me vanhemmat saadaan aina järjestellä ne tapaamiset. Joka päivä yritän keksiä jotain mielekästä tekemistä tai retkeä, mutta on loputtoman turhautunut ja tylsistynyt. Marisee tekemisen puutetta ja kiusaa mua. Onneksi ei kiusaa vauvaa.

Onneksi tajusin varata mahdollisuuden jäädä hetkeksi eskarin jälkeen leikkimään vielä. Menee syksyllä hoitoon noin 8:30 aamupalalle (mies vie mennessään) ja yhdeltä loppuu eskari, mutta haen vasta kolmen maissa.

Keväällä kun oli päiväkodissa, oli tosi reipas ja kiltti iltaisinkin. Tuntui päivissä olevan sopivasti rytmiä kotielämän ja kavereiden välillä.

Mun kokemuksen mukaan: Ainakaan tuollaista 5-6 -vuotiasta ei kannata ottaa hoidosta pois, vaikka vauva syntyisi. Meillä on saanut keväälläkin jäädä aina kotiin, jos on halunnut ja jokaisesta nuhatipasta on heti myös ollut "saikulla". Joskus halusi jäädä esim. pe kotiin ja jo sunnuntaina kyseli, pääseekö maanantaina päikkyyn.

Olen siis se joka otti viisivuotiaan esikoisen kotiin äitiyslomalla. Lapsi oli just tuollainen että ei "osannut" leikkiä yksin, kaverit kaukana... kyllä se vaan oppi ja minusta se oli hieno "oppi" - osata viettää rauhallista aikaa itsekseen ja keksiä itse tekemistä.

Mutta en arvostele teitä, jos kerran myös lapsi on ollut tyytyväinen tuohon ratkaisuun niin se on ollut varmasti hyvä.

Meidän 3-vuotias uhmis tuskin edes älyäisi ajatella että äiti tai isä eivät hänestä tykkää kun kerran laittavat hoitoon; hoitopäivä kun pitää sisällään kaikkea kivaa tekemistä (leikkimistä, ulkoilua, retkiä, askartelua, juhlia..) ja lapsi kertoo joka ikinen iltapäivä silmät loistaen mitä on puuhannut!



Missä tahansa maassa paitsi Suomessa esim. hoitopäivä klo.8-16 on lähemmäs normi kuin poikkeus, meillä toistepäin. Ja joo, aina ei ole mahdollisuuksia pitää lasta esim. kolmea-neljää tuntia hoidossa per päivä! Esim. minä sain käskyn työkkäriltä hakea koulutukseen, hain sitten ja satuin saamaan paikan. Koulutus on ma-pe klo.9-15 ja reilun puolentunnin matkan päässä kotoa. Lapseni on siis hoidossa minimissään ajan 8.30-15.30! Mitenköhän palstan älyköt saisivat hoitopäivän lyhyemmäksi, hmm? :) Mieheni on töissä klo.8-16, ei joustomahdollisuutta.

Toisen lapsen "äitiysloman" alkaessa esikoinen pysyi tiiviisti hoidossa, koska itse luin yo-kirjoituksiin, toinen syntyi viikkoa ennen kirjoituksia ja esikoisen otin kotiin kirjoitusten jälkeen.



Kolmannen lapsen äitiysloman alkaessa muksut olivat kotona jo valmiiksi, mies oli hoitanut niitä siihen saakka, itse opiskelin amk:ssa.



Neljänneltä lapselta muksuja ei otettu hoidosta kotiin heti äitiysloman alettua, vaan hoidossa sovittiin, että kunhan vauva syntyy niin sitten irtisanotaan hoitopaikka, irtisanomisaikana 2 viikkoa. Hyvä niin, itse olin niin väsynyt ja huonossa kunnossa, että eivät meinanneet laskea sairaalasta kotiin vielä neljäntenäkään päivänä... ja kotona vain makasin ne pari viikkoa.

Mielestäni lapset kannattaa pitää hoidossa synnytykseen asti. Ainutlaatuinen tilaisuus levätä, seuraavasta kerrasta kun ei ole tietoa. Itse en ole vienyt vanhempaa lasta hoitoon pariin viikkoon kotiin tulon jälkeen, jottei esikolle tule syrjäytetty olo. Tilanteen tasaannuttua aloitettiin suht vapaaehtoisuuteen perustuva puolihoito..

äitiysloman alussa ja vielä vauvan synnyttyäkin. Loppuraskaudesta olin sen verran huonossa kunnossa, että ulkoiluista ei olisi tullut vanhempien lasten kanssa mitään.



Vauvan synnyttyä 3,5 v ja 5 v ovat iloisesti vilkutelleet aamuisin helpottuneina siitä, että pääsevät pois huudon kuulumattomiin muutamiksi tunneiksi.



Miksi tätä mahdollisuutta ei voisi käyttää, jos sellainen kerran on? Minun mielestä kaikki voivat silloin paremmin ja senhän pitäisi kaiketi olla tärkeintä.

Meillä ku kuopus syntyi, niin esikoinen lähti jo ekaluokalle kouluun. Keskimmäinen oli 5-vuotias ja hänen 1/1-päiväkotipaikkansa muutettiin 10pv/kk-sopimukseksi heti kun jäin äitiyslomalle ja jatkettiin sitä eskarin alkuun asti. Ei ole ollut yhtään huono vaihtoehto, poika sai olla tuttujen kavereden kanssa muutaman päivän viikossa ja kuitenkin ihan kyllästymiseen asti kotona vauvan ja äidin kanssa. Eskarin kävi sitten ns. koulun eskarissa eli ei ollut päivähoidossa enää sen lisäksi.

Suomessa on väestön vanhenemisongelma. Tarvitsemme lisää lapsia. Minusta on erittäin viisasta tukea unelmaa kahdesta, kolmesta tai vaikka neljästäkin lapsesta ihan verovaroinkin tarjoamalla näitä vanhemman lapsen tai lasten hoitopalveluita myös äitiyslomalaisille. On surullista, jos tässä maassa jää lapsia tekemättä vain siksi, että äiti pelkää uupuvansa pikkuvauva-aikaan.

Ainakaan täällä Espoossa ei ole kerhoja alle 3 v lapsille. Ymmärrän hyvin kirjoittajaa. Itse annoin poikani jatkaa päivähoidossa kunnes vauva täytti 3 kk taatakseni hänelle rauhaa ja pysyvyyttä elämän murrosvaiheessa. Turha on ihmisten viisastella, kaikilla ei ole miehestä, mummoista yms auttajiksi eikä lähialueella vertaisryhmää. Ennen lapset varttuivat yhteisöissä vasen turvaa nykyisin hoitokaverit.

Siksi en ruvennut viemään lasta vieraaseen hoitopaikkaan siitä huolimatta että viimeisilläni (2 viikkoa yliaikaisena) olin erittäin huonoa seuraa kun pystyin hädintuskin liikkumaan.

On ollut ainoa lapsi ja tottunut tekemään itsekseen juttuja. On esimerkiksi erinomainen piirtäjä tuosta syystä, kun on viihdyttänyt itseään loputtomalla taiteilulla. Kehittelee itse leikkejä, temppuratoja, kuuntelee satukasetilta satuja jne. Mutta ei se vaan enää riitä 6-vuotiaalle. Tarvii myös kaveria ja muutakin toimintaa kuin loputonta yksinäisyyttä päivästä toiseen. Ei se mitään 6-vuotiaan elämää ole, että menee viikkokin, ettei ole oman ikäistä seuraa lainkaan vaan on yksin leikkimässä. Mitä olen kavereiden kanssa jutellut ja itsekin havainnoinnut, niin meidän 6-vuotias on poikkeuksellisen rauhallinen ja vähään tyytyväinen lapsi verrattuna useimpiin ikätovereihinsa. Oli pienestä pph:lla ja siellä meno oli rauhallista. Päiväkotiin siirtyi vasta 5-vuotiaana.

Se joka arvosteli lapsen jättämistä kotiin jokaisesta nuhatipasta, niin en jaksa edes kommentoida sitä. Tietenkään en vie puolikuntoista lasta päiväkotiin, kun kerran olen kotona. Ei se tuossa iässä opi vielä "pahoille tavoille". Mulla ja miehellä on erittäin korkea työmoraali ja taatusti sieltä oppii tarvittavan mallin.

jatkoi hoidossa, vaikka vauva syntyi helmikuussa. Nyt on kesän ollut kotona ja viikon päästä palaa taas päiväkotiin/eskariin. On siis jo 6-vuotias. Tuskaahan tämä kesä on ollut. Kaverit asuu kaukana ja me vanhemmat saadaan aina järjestellä ne tapaamiset. Joka päivä yritän keksiä jotain mielekästä tekemistä tai retkeä, mutta on loputtoman turhautunut ja tylsistynyt. Marisee tekemisen puutetta ja kiusaa mua. Onneksi ei kiusaa vauvaa.

Onneksi tajusin varata mahdollisuuden jäädä hetkeksi eskarin jälkeen leikkimään vielä. Menee syksyllä hoitoon noin 8:30 aamupalalle (mies vie mennessään) ja yhdeltä loppuu eskari, mutta haen vasta kolmen maissa.

Keväällä kun oli päiväkodissa, oli tosi reipas ja kiltti iltaisinkin. Tuntui päivissä olevan sopivasti rytmiä kotielämän ja kavereiden välillä.

Mun kokemuksen mukaan: Ainakaan tuollaista 5-6 -vuotiasta ei kannata ottaa hoidosta pois, vaikka vauva syntyisi. Meillä on saanut keväälläkin jäädä aina kotiin, jos on halunnut ja jokaisesta nuhatipasta on heti myös ollut "saikulla". Joskus halusi jäädä esim. pe kotiin ja jo sunnuntaina kyseli, pääseekö maanantaina päikkyyn.

Olen siis se joka otti viisivuotiaan esikoisen kotiin äitiyslomalla. Lapsi oli just tuollainen että ei "osannut" leikkiä yksin, kaverit kaukana... kyllä se vaan oppi ja minusta se oli hieno "oppi" - osata viettää rauhallista aikaa itsekseen ja keksiä itse tekemistä.

Mutta en arvostele teitä, jos kerran myös lapsi on ollut tyytyväinen tuohon ratkaisuun niin se on ollut varmasti hyvä.