ei hedelmöitymisiä

Kyllä tässä vähän kahden vaiheilla vielä on. Tuntuu että elämä on menny ihan kalenteri/kello elämäksi ja kaikki tehdään kalenterin mukaan. Mutta jospa se vielä mieli tässä muuttuu kun saa vähän aikaa rennosti ottaa. Ja olispahan sitte sekin kokeiltu niin ei tarvis sitte myöhemmin miettiä että entäs jo se sittekin olis onnistunu.



kuinka kauan te sitte olette jo hoidoissa kerenneet olla kuin nuin paljon on kuitenkin takana?



Mutta eiköhän me kuulla tässä :-)

Nuo inssit tehtiin keväällä 2003, viime vuonna tehtiin eka Ivf ja tänä vuonna sitten loput. Noiden inssien jälkeen tuntu että elämä kaatuu, mutta nyt ku on aikaa kulunu ja hoitoja on tehty enemmän niin tähän kaikkeen on jotenki turtunut.

Vaikka tämä elämä tosiaanki on yhtä kellon ja kalenterin kanssa elämistä ja pää on välissä hormoonihöyryjä täynnä vähän liikaakin, niin pitää yrittää muistaa ajatella että tämä kaikki on vaan väliaikasta :)

Moikka Mallu,



Näin jo aikaisemmin viestisi, mutta en ole ehtinyt muuttorumbassa vastaamaan. Olen pitänyt viimeisen puoli vuotta hiljaiseloa tällä palstalla, mutta silloin tällöin olen käynyt lueskelemassa juttuja. Eli meillä on samanlaisia kokemuksia kuin teillä. Siis ensinnäkin pahoittelut epäonnistuneesta hoidosta; tiedän tunteen, silloin ei paljon mikään lohduta.



Ensimmäinen IVF/ICSI oli viime toukokuussa. Munasoluja saatiin 13, joista vain 6 oli kypsiä (lääkäri epäili, että irrotuspiikki ei ollut kunnolla onnistunut). Siinä vaiheessa oli vielä odottavat fiilikset; koska kypsiä soluja oli niin vähän, päätettiin tehdä 2/3 IVF ja 1/3 ICSi. Tähän vaikutti osaltaan myös se, että miehen siittiöistä osa on rakenteeltaan epänormaaleja (muistaakseni noin 3 % normaalirakenteisia).



Punktiosta seuraavana päivänä saimme kuulla, että yksikään maljalle laitetuista munasoluista ei ollut hedelmöittynyt. Siittiöt eivät olleet lainkaan kiinnostuneita munasoluista : / Icsatut (2 kpl) munasolut olivat hedelmöittyneet, mutta ne eivät lähteneet normaalisti jakautumaan eli mitään siirrettävää ei ollut. Se oli aivan hirveä tilanne ja tunne. Silloin tuntui, että koko maailma kaatuu päälle eikä millään ollut mitään väliä. Toisaalta olimme molemmat helpottuneita, kun lähes kolmen vuoden lapsettomuudelle oli löytynyt jonkinlainen selitys. Eli normaalikonstein on hyvin epätodennäköistä raskautua.



Lääkäri lohdutteli meitä, että tosiaan voi olla, että irrotuspiikki epäonnistui, että seuraavaksi pitää laittaa suoraan lihakseen. Lisäksi hän sanoi, että mahdollisesti kyseessä oli vain huono tuuri, koska osa naisen munasoluista on " epänormaaleja" . Eli hän kyllä suositteli kannustavasti vielä uutta hoitoa ja otimmekin suoraan uudet reseptit, jotta olisimme loppukesästä / alkusyksystä tehneet uuden ICSIn. IVF ei siis enää tule meille kysymykseen.



No, jotta asiat eivät menisi niin simppelisti, jouduin sairaalaan punktion jälkeisenä sunnuntaina. Minulla epäiltiin hyperstimulaatiota ja nestettä olikin aika paljon, mutta koska kivut oli niin kovat ja niihin eivät auttaneet kipulääkkeetkään kuin hetkeksi, diagnoosi oli taas auki. Ultraäänessä veri näytti munasarjoissa virtaavan ihan normaalisti, joten sen puoleen kaikki näytti olevan kunnoss. Kävin kaiken maailman maharöntgenit, munuaisultrat yms. läpi. Loppujen lopuksi, noin vuorokauden jälkeen jouduin laparoskopiaan, missä vapautettiin toinen munasarja ja munajohdin. Eli munasarja oli rakkuloiden painosta hermostunut ja kiertynyt itsensä ympäri. Tämä on äärimmäisen harvinaista, mutta osui meikäläisen kohdalle... Onneksi munasarja säilyi ehjänä (niihin voi tulla helposti kuolio, koska veri ei virtaa normaalisti) : ) Kun pääsin parin päivän päästä kotiin, kipu iski toiselle puolelle ja jouduin uudestaan sairaalaan - tällä kertaa vasemman puolen munasarja kenkkuili. Mutta se vapautui ilmeisesti itsestään ultrassa, koska yhtäkkiä kivut hävisivät täysin.



Kesä sujuikin hyvin rauhallisesti. Olin liikunta- ja kantokiellossa pari kuukautta, vain kevyttä kävelyä. Silloin olimme tosi onnellisia siitä, että olin terve ja kuntoutumaan päin. Mutta luonnollisesti nämä kiertymät aiheuttavat ongelmia seuraaviin hoitoihin. Haluamme kuitenkin vielä ainakin kerran koittaa, meinaat jos kyseessä oli tosiaankin huono tuuri ja vääränlainen lääkitys. Seuraava hoito tehdäänkin omaan kiertoon ja lääkityksenä Clomit ja pistokset. Rakkuloita ei saisi tulla kuin max. 5. Ja hoidon aloitus riippuu tietysti omasta kropasta ja siitä, että miten kropan " aikataulut" ja sairaalan aikataulut menevät yhteen. Oho, kuulostipa hassulta. : ) Lääkkeet on kuitenkin jo valmiina : ) Lisäksi olemme jo toinen jalka adoptioon päin eli se tuo helpotusta asiaan, kun olemme päättäneet, että mikäli seuraava hoito ei onnistu, lähdemme adoption tielle.



Tulipas pitkä juttu kirjoitettua. Tarkoituksenani ei ollut lannistaa, vaan kertoa oma tarinani ja kannustaa jatkamaan eteenpäin! Hyvin voi olla, että teillä oli vain huonoa tuuria matkassa ja että seuraavassa hoidossa lääkitystä ja hoitotapaa tarkastetaan. ICSIhän teille varmaan seuraavaksi tehdään? Mitkä ovat muuten fiilikset tällä hetkellä? Kuulisin mielelläni kuulumisiasi ja jatkosuunnitelmianne.



Muista, että jos aurinko ei paista risukasaan, niin risukasaa voi aina siirtää aurinkoisempaan paikkaan! Tämä ainakin hymyilytti minua pahimman masiksen merkeissä : )



Voimahalein,

esperance

eli, kyllä seuraava hoito olisi se ICSI, ja se olis tuossa tammi-helmikuussa. Kyllä tässä mieli jo sen verran on parempi, että alamme kallistumaan siihen suuntaan että tuon vielä yritämme ja sitten ehkä uskomme jos se ei tuo tulosta että tällä tavalla ei perheemme lisäänny.



Nyt kun on saanut reilun viikon olla ilman lääkkeitä ja mitään muistettavaa niin on ollu jotenkin rauhaisa mieli, ja kun taakse päin ajatteleen sitä hoitoa, niin ei se nyt niin paha ollu etteikö sitä jaksaisi uudelleen. Pahin oli just se kun kuuli epäonnistumisesta.



Se seuraava hoito tehtäisiin samoilla lääkkeillä kuin tämä ivf, mutta isommilla annoksilla. Se mua vähän jännittää, kun jo tuosta piikityksestä maha tuli todella helläksi ja mun pitikin jäädä saikulle jo ennen punktio päivää.



Milloin teillä nyt se seuraava hoito alkaa? Toivottavasti se nyt onnistuu!



HEI SINILIINU!!!

Miten teillä päin menee? Onko tilanne vielä ok?

Täällä menee ihan hyvin muuten paitsi että hermot on kireänä ku tulee kokoajan mietittyä että onkohan sitä vai eikö.

Meillä muuten myös tehtiin tämä hoito samoilla lääkkeillä kuin viimeksi, paitsi että nyt oli vaan suuremmat annokset alusta asti.

Joo tosiaan kun aattelee niin ei nämä itse hoidot muuten ole niiiin kauhean raskaita, se epäonnistuminen vaan tekee lopussa niistä niin raskaan.

Mitenköhän sitä jaksais vielä viikon pinnistellä tulosta, oli tulos kumpi tahansa niin voi olla että kummassakin tapauksessa saattaa pää revetä ;)