G: "Isin tytöillä on hyvä itsetunto"- uskotko todeksi?
eli tytöillä, joille isä on antanut paljon huimiota ja rakkautta on hyvä tulevaisuus.
Onko yllä oleva väite totta omalla kohdallasi tai perheessäsi?
Kommentit (38)
jos kovin hyvät sukujuuret jne varmaan likkansa ylpeä.
veljeni avokilta.Kamala luuta joka huostaanotettiin 13vuotiaana ja kasvattaa lasta velejeni lasta.Nainen esti kaikkien miesten sukulaisten pääsyn kummiksi jne.
Tytär on mieheni silmäterä, mutta valitettavasti tasapainoton äiti ehti vaurioittaa tyttöä ensimmäisten ikävuosien aikana niin pahasti, että emme ole pystyneet terapeutin avullakaan paikkaamaan täysin niitä jälkiä. Paljon rakkautta, kannustusta ja kehumisia tyttö on meiltä saanut, mutta silti ei esim. uskalla pyytää mitään eikä usko kykyihinsä vaikka on huippulahjakas. Ei mielestään ansaitse mitään.
Olen aina ollut tyypillinen isän tyttö, ja minulla on paljon yhteistä isäni kanssa. Isä on aina kannustanut minua ja jaksanut ihmetellä, miten hän on voinut saada tällaisen tyttären. Itsetunnossani on kuitenkin parantamisen varaa, mikä johtuu pitkälti koko peruskoulun ajan jatkuneesta koulukiusaamisesta.
on huono itsetunto ja monia mt- diagnooseja, isä oli minun ekat parikymmentä vuotta jonkinlainen alkoholisti, välillä haukkui ja heitteli tavaroita ja välillä kehui, äitiä ei oikein kiinnostanut, ne lähinnä riiteli. Kunpa mullakin olisi sisäinen rauha ja varmuus, aina olen vain odottanut, mitä kauheaa seuraavaksi tapahtuu, vaikka olen asunut yksin jo monta vuotta.
Rakkaus ja huomio eivät riitä. Jos isä silti esim. alkoholisti ja hakkaa vaimoaan(lasten äitiä) lasten nähden, herättäen nämä keskellä yötä sitä katsomaan, niin tuskin tulee hyvä itsetunto. Tai jos tulee, niin tulee jotenkin kieroutunut muuten.
Tiedän yhden esimerkin;itseni.
entä jos perheessä on monta tytärtä? heikentääkö tämä kun eiväthän molemmat/kaikki voi olla niin läheisiä? vai voivatko?
voiko vain yksi lapsi olla isän tyttö?
entä jos perheessä on monta tytärtä? heikentääkö tämä kun eiväthän molemmat/kaikki voi olla niin läheisiä? vai voivatko?
voiko vain yksi lapsi olla isän tyttö?
on niin, että isäni ja minä olemme samanluonteisia, ja äitini ja siskoni ovat samanluonteisia. Isäni on ollut aina raivohullu vittuilija (itse olen nykyisin lähinnä masentunut), joten siskoni pitää enemmän äidistä kuin minusta tai isästä, ja äiti pitää enemmän siskosta kuin minusta, mutta kuitenkin myös enemmän isästä kuin minusta. Isä valittaa tasapuolisesti kaikille, mutta ymmärtää minua paremmin kuin äitini ja siskoni. Minä vihaan usein kaikkia edellämainittuja.
isä hylkäsi perheemme toisen naisen vuoksi, kun olin 2-vuotias, eikä häntä sen jälkeen paljon näkynyt. Muutti aivan toiselle puolelle Suomea.
Huono itsetunto oli seuralaiseni teini-ikäisestä aina 30-vuotiaaksi asti. Se ilmeni mm. niin, että "elin" miesten huomiosta, aina piti olla kaunein, halutuin, mukavin, tavoitelluin. Lähes jokaista poikaystävääni petin jossain vaiheessa, koska en vain voinut vastustaa muiden imartelua. Melkein jokaisen poikaystävän myös jätin tietyn ajan kuluttua - ennen kuin minut ehditään jättää. Silti olin heistä myös kamalan mustasukkainen ja maailmani romahti, jos poikaystävä vaikkapa kehui näyttelijätärtä telkkarissa tosi kauniiksi.
Vasta lasten, hyvän ihmissuhteen ja muun elämänkokemuksen myötä olen päässyt tästä piirteestäni eroon, tai ainakin pystyn hallitsemaan sitä. Mutta mielestäni se on ihan itsestäänselvää, että koska en aikoinani saanut ihailua ja hyväksyntää isältäni, minulla oli pakkomielle saada sitä muilta miehiltä.
isän palvomat ja rakastamat tytöt pärjäävät parisuhteissaankin paremmin. Osaavat ymmärtää miehiä ja toisaalta taas eivät huoli helposti mitään renttuja, koska ovat tottuneet saamaan miehiltä hyvää kohtelua.
Paitsi... ainahan niitä poikkeamia on. Ystäväni on isän tyttö, kotoa tasapainoinen parisuhdemalli ja silti ystäväni antaa miesten kohdella huonosti. Rakastuu miehiin, jotka eivät välitä tarpeeksi, matelee niiden edessä, roikkuu ja palvoo saamatta mitään takaisin.
mahtava suhde molempiin vanhempiini ja mulla on aina ollut myös hyvä itsetunto.
mutta mulla on todella huono itsetunto. Uskon, että isäni rakastaa minua ja lapsenikin tykkää minusta jossain määrin, mutta miksi helvetissä mies vielä on kanssani? Sitä en ymmärrä.
Itsekin ihmettelen mistä varmuus ja sisäinen rauha sekä itsetunto tulee, etenkin ulkonäköasioissa ei kyllä juuri ole paineita.
lapsena surkea itsetunto. Tosin nykyään mulla ihan hyvä itsetunto.
Isä on lähinnä halveksinut ja ollut täysin välinpitämätön. Aina on ollut huono itsetunto, masennusta jne. vaikka äitisuhde hyvä.
sen sijaan äitipuoleni haukkui minut alimpaan manalaan aina tarpeen tullen ja harrasti sellaista henkistä väkivaltaa, ettei mikään isän rakkaus pelastanut arvilta joita tuo jätti.
Itsetunnon olen joutunut rakentamaan uudelleen, ja isäni on siinä suurena apuna ollut.
( ja siitä naisestakin eronnut)
Tosin mut on muutenkin kasvatettu niin, että itsetunnon pitäisi olla vahva. Jostain syystä se ei kuitenkaan ole.
niin isä se oli keski-ikäiselle tyttärelle ensimmäisenä järkevää tukea tarjoamassa. Hoidan lapsia, tarvitsetko rahaa, tulenko rakentamaan huonekaluja?
Tähän ei exästä koskaan ole tyttärilleen, koska elää liikaa tunteella...eli tukea ja rauhallista rakkautta eivät tyttäreni tule koskaan saamaan.
Lapsi joka on saanut isältä tai äidiltä paljon huomiota ja rakkautta on todennäköisemmin hyväitsetuntoinen kuin sellainen joka ei ole.
luulen että kehut ovat isältä tulleet, en tiedä. itsetunto on ollut valtava. ehkä välillä liiankin hyvä, etten ole osannut ottaa muita tarpeeksi huomioon. Yrittäjänä hyvä itsetunto oli isku vasten klasvoja, kun yrittäjänä ollessa työntekijä haastoi oikeuteen. Eli, olinkin rikollinen, vaikka olin omasta mielestäni ollut aina hyvä "tyyppi" ja hyvä pomo?
tuli kriisi.