Miten päästä kateudentunteesta?

Sehän kertoo, että toisella on jotain, mitä itsellä on. Klassinen esimerkki kahdesta erilaisesta kateudesta on, että "valkoisessa kateudessa" ihminen kadehtii naapurin uutta Mersua ja alkaa miettimään, mitä pitäisi tehdä, että saisi itselleenkin sellaisen. "Mustassa kateudessa" kateellinen käy puhkomassa Mersun renkaat, koska ei naapurilla saa olla sellaista, mitä hänellä ei ole.



Kateuden kohdetta kannattaa eritellä: onko realistisia mahdollisuuksia itse saada samaa, edes jossakin muodossa? Jos ei, mihin voisin suunnata energiani, että tuntuisi siltä, että "minullakin on jotain arvokasta" sen sijaan, että hautoisin sitä, mitä ei ole.



Syvemmältä omasta kateustaipumuksesta kannattaa miettiä - varsinkin jos se vie liikaa tilaa muilta tunteilta -, millainen lapsuuden kodin ilmapiiri oli. Oliko vanhempien tapa olla maailmassa kadehtien kaikkea ja kaikkia, ehkä mollaten niitä, joilla jotain hyvää oli? Tai oliko oma lapsuus niin niukkaa, tavalla tai toisella, että "kateus on jäänyt päälle"? Mistä siis johtuu tyhjyyden, vaillejäämisen tunne, missä se mitä on, ei riitä, eikä osaa olla tyytyväinen elämäänsä? Miten luulen, että elämäni muuttuisi, jos saisin kadehtimani asian? Helpottaisiko se kateustaipumustani vai siirtyisikö se vain toiseen kohteeseen?

Miksi olla kateellinen jostakin materiasta?



Materia on loppuviimein samaa kuin virtuaaliostokset esim. habbohotellissa, jossa teini kävivät aikoinaan, vai käyvätkö vieläkin?



Oikean onnen tuo hyvä ihmissuhde, eikä hienot kodinkoneet tai talot:)



Rakkaus, aito sellainen on jotakin, mitä ei rahalla saa - onko teillä sellaista?



Se on paljon arvokkaampaa kuin hienot huoneet/talot/autot

kateellisuus on sitä ettei ole itse uskaltanut yrittää rohkeiden ei tarvitse kadehtia t. rohkea

No, tämä on aika suppea määritelmä elämästä ja ihmisestä, mutta jokaisella on omat uskomuksensa.

Aikamoinen omahyväisyys tästä väitteestä ainakin loistaa.

Jos esim. kadehtii sitä, että toisella on lapsia, eikä itse voi niitä saada (kohtu poistettu tms,), ei kerro yrittämisen tai rohkeuden puutteesta.

Jos pyörätuolissa istuva ystäväsi sanoisi: "Tiedätkö, rehellisesti sanottuna minä kadehdin sitä, että sinä voit liikkua omin jaloin", oikea vastausko olisi: "Sinä olet kateellinen vain, koska et ole uskaltanut seisoa omilla jaloillasi. Jos olisit vain rohkea, voisit olla kuin minä."

Tämä aika ruokkii kateutta. Materialla mällätään tällä hetkellä ja yleinen paine nuorissa perheissä on, että pitäisi olla 250 neliön talo, kaksi autoa, kesämökki, golf-osake, neljä ulkomaan matkaa vuodessa jne. jne.



Olen itse syntynyt 70-luvun alussa, pienellä paikkakunnalla. Kun mietin omaa lapsuuttani duunarivanhempien lapsena, en osannut ajatella, että olisimme jotenkin köyhiä, koska tuloerot olivat pienempiä, eikä elämä muutenkaan kietoutunut niin paljon kuluttamisen ympärille.



Minulla oli myös tuo kuvaamasi vaihe, jolloin kadehdin eri tavoin hyväosaisia ystäviä ja tuttuja. Joidenkin kanssa yhteydenpito hiipuikin, ei kateudesta johtuen, vaan siksi, ettei ollut enää yhdistäviä puheenaiheita. "Tää kämppä oli tosi edullinen siks, ettei tässä ole täydellistä merinäköalaa, maksoi vaan 600 000, mikä on vähän tällä alueella... remppavaihe oli niin raskas, että me lähdettiin sen ajaksi ulkomaille... blaa blaa - ai, mutta mitäs teidän elämään kuuluu?". Siinä sitten mietit, miten muotoilisit, että rahat on vähän tiukassa ja jäi sitten muovimatto vaihtamatta parkettiin ja kesän matkabudjetti on 400 euroa neljälle hengelle...



Itke ja sure aikasi sitä, ettet saa kaikkea, mitä haluaisit! Luopumisen suru estää sinua tulemasta katkeraksi ja myrkyttämästä mielesi ja puheesi. Myös lapset oppivat, että voi olla haaveita ja unelmia, joista kaikki eivät toteudu ja silti voi elää ihan hyvää elämää.

Ap:lle en osaa sen paremmin minäkään vastata muuta kuin, että aina voi iloita toisten puolesta ja toisaalta tavoitella niitä asioita, mitkä itse kokee tärkeiksi - ne eivät välttämättä ole samoja, joista muut nauttivat.



Jos ne kadehdittavat asiat ovat asianosaisille tärkeitä, niin hienoa, että he ovat ne saavuttaneet. Jos ne taas ovat asioita, jotka ovat tärkeitä vain siksi, että tuttavat tahtovat niillä ainoastaan päteä, niin tuskin tuottavat aidosti onnea. Jokaisella taatusti on omat ilonsa ja surunsa ja siksi on hyvä, että elämässä on hyviä asioita, olkoon ne sitten perheeseen, muihin ihmissuhteisiin, elämän puitteisiin, omiin ambitioihin tai muihin elämänalueisiin liittyviä. Joku osaa iloita pekästään siitä, että on elossa. Usein on aidosti vaikea eläytyä toisen asemaan ja on paljon asioita, joista ei toisten elämässä ole edes tietoinen. Fiksu olet ap, kun noita mietit. Jos sinä kaipaat tilavaa asuntoa, niin olen aika varma, että jossain elämäsi vaiheessa sinulla sellainen tulee olemaan. Ja ehkä tällä hetkellä joku muu kadehtii asioita, joita sinulla jo on.



t. ite onnellinen, rohkeudesta en oikein tiedä..

Siinäkin yksi hyvä syy uskoa Jeesukseen:)



Mutta tottakai te teilaatte tämänkin, mutta oli vaan pakko tulla kertomaan, että näin se on, kun tulee uskoon ja siinä yksi syy, miksi uskossa olevat ovat reiluja ja heidän silmännä loistavat aina.Se on vaan niin, että niin moni turha asia mitä materialistit/ateistit palvovat ei merkitse mitään enää.



Siinä se todellinen onni onkin.Hihhuleiksi voi leimata, vaikka tiedänkin, että ei kelpaa teille. Teitä kiinnostaa paljon enemmän lööpit, sinkkuelämää- leffat ja naapurin naisen hienommat kuteet + työkaverin parempi auto??

että vain sota ja onnettomuudet saavat silmät auki. Se todellisuus jossa sinä ja ystäväsi, sekä pienet sievät omakotitalot,terassinne elätte. On vitsi monelle.



Todellisuudessa nämä kaikki on tuhottu vain yhdellä napin painalluksella. Kannattaako sellaisesta olla kateellinen?



Järkevämpää olisi kadehtia toisen terveydestä tai hänen toimivista (jäljellä olevista) raajoista.



T: N43

varmaan monet kadehtivat jotain toiselta. Mutta äärimmäisen harva sitä myöntää.

Olen aina tosi kateellinen kaikille. Toisaalta kateus on voimavara, saan siitä voimaa jonkun kahdehtimani asian saavuttamiseen.



En ole muille kateellinen kuin rahasta ja ulkonäöstä.

eräille tietyille ihmisille jolle on annettu kultalusikalla... ei niinkään rahaa, mutta lahjakkuutta. Vaikka itse olen myös lahjakas eri alalla vaan, ja sitä paitsi olen paljon kauniimpi ja hoikempi ja minullekin voi ehkä jollain olla syytä olla kateellinen. Ihan järjettömältä kuulostaa näin kirjoitettuna :)



Itse en voisi koskaan olla uusista hienoista taloista tai varsinkaan terasseista kateellinen, vain henkisemmistä asioista. Minua melkein ällöttää kun ihmiset rakentaa hirmulainalla niitä linnojaan. Itse ostan vanhan talon sitten kun se on ajankohtainen.

rohkeiden ei tarvitse kadehtia



t. rohkea

varmaan myöskään tarvitse tällaisilla palstoilla yrittämisiään ja onnistumisiaan kehuskella;D

En usko etteikö jokainen olisi jostain kateellinen tai katkera, vihainen jne. Minusta nämä ovat hyvin inhimillisiä tunteita enkä aio syyllistyä siitä, että tunnen kateutta. Ei se tee minusta huonoa tai halveksittavaa ihmistä.



Niin, olen joskus enemmän ja joskus vähemmän kateellinen ihmisille heidän kauniista kodeistaan. Todella lapsellista, mutta niin vain on. Nyt vain vinkkejä miten voisin päästä siitä eroon :)

jokaisella on omat pulmansa-

onnelisilla naapureillakin



ja rohkeakin on kaatunut monta kertaa, mutta ei anna periksi eikä marise vaan tekee



t. rohkea( jota kadehditaan- mutta mitä välii...)

Onnea rohkeudestasi.



T: Se kateellinen;)

perun, ei tuo väittelyn halukkutta ollutkaan.



Ja kateellinenkin ihminen voi olla joissain asioissa aika rohkea:)

Useimmat ovat myös samalla enemmän tai vähemmän rohkeita, et ole mikään erikoistapaus.



Aika monia ihmisiä myös kadehditaan jostain asiasta. Kaikista löytyy nimittäin jotain hyvää ja positiivista. Siitä roskiksen spurgustakin, ainakin on joskus löytynyt :)



Elämä ei edelleenkään ole mustavalkoinen :)