Oletko sinä huono äiti?

Lapseni, liki kolmevuotias, oli tänään hankalalla tuulella. Jouduin kieltämään kovasti monta kertaa ja torumaan ja pari kertaa huusinkin. Tunsin olevani niin huono äiti.



Hän on hyvin vilkas ja rohkea eikä roiku paljon kiinni helmoissa, vaikka joka päivä hellyyttä osoitammekin.



Lähdimme asioille ja sen jälkeen hän leikki ulkona isänsä kanssa. Poika loukkasi hieman kättään leikkiessään eli ei jäänyt jälkeä tai muuta, mutta itku tuli. He olivat tulossa sisälle ja poika kertoi minulle kaatumisestaan ja tekemisistään ja minä puhalsin kättä ja surkuttelin.



Poika meni heti isänsä kanssa saunaan ja sieltä tultuaan oli koko illan kimpussani ja halusi "äidin syykkiin". Hän hali ja nauroi ja pelleili ja taas hali ja halusi vain olla sylissäni monta kertaa ja lopulta liki nukahtikin syliini, jota ei yleensä enää "vanhempana" ole juuri harrastanut, poika on esim. paljon pitempi kuin ikäisensä.



Minulla on niin paha mieli siitä kuinka voin hermostua häneen joskus miten jaksaisin olla vain pitkämielinen aina. Miehelläni on pitempi pinna, vaikka ei se minullakaan mikään lyhyt ole, mutta kyllä hänkin joskus hermostuu kun pojan kiukuttelu ja huuto ei lopu.



Poika osaa jo itse kertoa isälleen kuinka joskus on ollut pahalla tuulella tai tuhma eli kai ymmärtää jotain omasta käytöksestään, mutta silti minun pitäisi aikuisena jaksaa nuo kiukut, oikuttelut ja huudot, vaikka välillä päätä särkee kun uhmaikä (poika nimennyt tuhmaiäksi ihan itse) koettelee korvia.