Onko teidän pojillanne tapana rikkoa kaikki?

Ei nyt sentään kaikkea rikota, mutta usein 6-vuotiaamme lähes huomaamattaan rikkoo jotain. Esim. juuri tuo puiden oksien repiminen. Kun poika seisoo puun vieressä ja juttelee minulle aivan rauhallisesti niin samalla kiskoo puusta pikkuoksia aivan huomaamattaan. Monia tavaroita haluaa tutkia ja sitten ne menevätkin rikki. Esim. kaukkari revitään palasiksi rauhallisesti ja osia ei saakaan enää takaisin. Joskus myös repii piirroksia/askarteluja aivan yllättäen. En voi käsittää miksi ihan yht' äkkiä ottaa siskonsa piirustuksen ja repii sen puoliksi. Ovat hyviä kavereita keskenään eikä tuo repiminen vaadi mitään riitaa. Ärsyttävää on tuo rikkominen joka tapauksessa. Samoin se kaiken heittely ja kauhea karjuminen.

Kaikki pojat ovat ihan normaaleja, fiksuja poikia, iältään 4-7 vuotta. Saavat ulkopuolisilta usein kehuja siitä, kuinka hyvin käyttäytyviä lapsia ovat! Kyse on vain siitä, että koko ajan kädet toimivat, eivätkä pojat itsekään välillä huomaa, mitä ne kädet oikein tekevät. Ja varsinkin isommalla porukalla leikkiminen on sitä että kaikki huutaa ja juoksee. Sitten taas meneekin jotain rikki tai joku itkee. :(

Näyttää ainakin tämän ketjun perusteella siltä, että se on tuo kuuden vuoden ikä, jossa rikkomisvimma on pahimmillaan. Aika helpottavaa, jos se loppuu parin vuoden sisään...

Ne jonkun hyväntahtoisen lähimmäisen mainitsemat vialliset geenit tuli sitten varmaan mun puoleltani, muistan äitini raivonneen joskus veljilleni, kun rikkoivat kaiken, minkä käsiinsä saivat. ;)

Ap

eikä tuntemillani pojilla, tosin, joskus kyllä jotain menee rikki.

meillä 1 v 4 kk kelmi aina pahanteossa. Puolia ei itsekään tajua, puolet kyllä tajuaa, mutta tekee silti.

Ei nyt sentään kaikkea rikota, mutta usein 6-vuotiaamme lähes huomaamattaan rikkoo jotain. Esim. juuri tuo puiden oksien repiminen. Kun poika seisoo puun vieressä ja juttelee minulle aivan rauhallisesti niin samalla kiskoo puusta pikkuoksia aivan huomaamattaan.



Monia tavaroita haluaa tutkia ja sitten ne menevätkin rikki. Esim. kaukkari revitään palasiksi rauhallisesti ja osia ei saakaan enää takaisin.



Joskus myös repii piirroksia/askarteluja aivan yllättäen. En voi käsittää miksi ihan yht' äkkiä ottaa siskonsa piirustuksen ja repii sen puoliksi. Ovat hyviä kavereita keskenään eikä tuo repiminen vaadi mitään riitaa.



Ärsyttävää on tuo rikkominen joka tapauksessa. Samoin se kaiken heittely ja kauhea karjuminen.

eivät ole muistaakseni rikkoneet mitään. Kovasti kyllä riehumis- ja taisteluleikkejäkin leikkivät, mutta en ole koskaan joutunut pelkäämään että paikat menisivät leikkien takia rikki. Naapurin pojalla onkin sitten joku uho, että kaikki pitäisi rikkoa, rasittavaa.

Sulla tai isällä nyt sattuu vaan olemaan geeneissä asennevamma.

Ei nyt välttämättä kauheasti paisko tavaroita, mutta rakastaa purkaa kaiken osiin ja käpälöidä kaikkea mahdollista niin että yleensä kaikki uudet lelut on rikki=osina jo viikon sisällä hankkimisesta, uudesta autostamme sai ovenkahvan irti lähes heti kun auto oli ostettu, pihaistutukset saavat kyytiä ym. ym. Ja ei siis ilkeyttään tee tätä, lähinnä ajattelemattomuuttaan ja uteliaisuuttaan.

rikkoo kaikki lelut, näprää niitä käsissään kunnes on palasina. Huomaamattaan ja ajankuluna. 2 muuta poikaamme eivät riko leluja kuin vahingossa. Ehkä teillä on liikaa leluja kun riittää rikottavaksi asti ja lapset eivät arvosta niitä.

ihan harrastepohjalta. Joskus selvästi suorastaan nauttii kun saa nysvättyä jonkun lelun rikki. Leluja on aina ollut niin paljon etten ole viitsinyt edes kieltää. Hyvä vaan kun tavaravuori vähän pienenee kun saa välillä panna jotain roskiin.

mutta meillä on 2 sukulaispoikaa, nyt 10 ja 8 vuotiaat, jotka hajottavat tavaroita, haluavat tehdä aina jotain kiellettyä tai jotain missä voi sattua pahasti tai jotain hajota. Omani on tosi tarkka, jotan ahdistuu tuollaisista kavereista.

Koko ajan pitää roikkua jossain, paukuttaa jotain tai renkata muuten vaan. Kaikki minkä voi purkaa, puretaan, lisäksi kaikki solmitaan, väännellään ja käännellään mahdollisuuksien mukaan.

Heittely on oleellinen osa leikkejä ja kovassa vauhdissa huidotaan ja heilutaan siten, että aina jotain sattuu tai jotain hajoaa.



Tuntuu, että pojilla on joku tarve, että käsien ei voi antaa olla hetkeäkään paikoillaan vaan koko ajan räpellettävä jotain mikä on käden ulottuvilla.

ei ole koskaan rikkonut mitään. Mutta kaverin kolme poikaa ovat vauvasta asti saaneet kaiken rikki. Siksi ei ole paljon huvittanut heitä pyytää kylään. Ensimmäisenä ovat aina kaataneet kaikki lelut lattialle vaikka eivät leiki ja sitten kun lähtevät, on saldona 1-2 rikkinäistä lelua ja useamman tunnin kestävä siivousoperaatio.

Ei välttämättä riko vain riehumalla, vaan itsekseen näpertää tavarat rikki, jos ei ole vahtimassa.

ainakaan tahallaan. Jotkut lapsethan hakkaa lelun heti päreiksi kun saavat sen käsiinsä, ihan vaan nähdäkseen että kuinka helposti sen saa hajalle.

rikkoo kaikki lelunsa tahallaan. on adhd ja touretten syndrooma. järki kyllä leikkaa mutta taisteluleikit ovat valtaisat.

yksinään 4v poika ei juuri mitään riko, mutta kun mukaan tulee 4-7 vuotiaita naapurin poikia niin todellakin joukossa tyhmyys tiivistyy ja kaikki menee rikki:( Lelut ei kestä kuin muutaman päivän ehjänä. Ollaan miehen kanssa ihmetelty kun meiltä on jäänyt omat lelut ihan hyväkuntoisina jälkipolville, niin miten on mahdollista että meidän pojalta ei jää mitään ehjäksi.

Sekin riittää.