Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Mieheni huono ymmärtämättömyys _kun minä en jaksa_

Vierailija
05.08.2010 |

Eli lyhyesti ja ytimekkäästi pohjustan tilanteen: Meillä on vaikea lapsi, joka kitinä-itkee todella paljon 2-4 v tämä oli päivittäistä huutoa, 5-6 v tämä helpotti. Nyt poika on menossa kouluun ja taas kiniseminen on jatkuvaa, kun poika pyytääkin jotain, se tapahtuu ääntä vääntämällä.



Meidän kotoa kuuluu niin suuri meteli etten ihmetteleisi, vaikka joku soittaisi soskut paikalle. Ja sehän tässä ärsyttääkin, että me emme tee pojalla mitään, yritämme vaan auttaa...(Toisaalta joitakin keinoja olen alkanut käyttämään. Olen sanonut etten reagoi, jos hän pyytää asioita kitisemällä jne.) Stressiä aiheuttaa myös se, että ei poika saa kavereita käyttäytymisellään.



Isovanhemmilla on huono mahdollisuus auttaa. Ja mies ei hyväksy ulkopuolisten tahojen apua (ts. sosiaalitoimiston...). Sanoin sitten, että kyllähän sairaat (esim. kehitysvammaiset) lapset ovat aina silloin tällöin sijaisperheissä, ennen vanhaan suku hoiti lapsia, niitä lähetettiin leireille jne. Kyllä ymmärrän mieheni näkökantaa, poikamme olisi hankala olla jossain poissa vieraan luona, mutta edes jonkun verran (esim. kerran kuussa) ja kyllähän poika vieraaseen tottuisi.



Mutta asian ydin ei tässä ole se, että meneekö poika minnekään vai ei vaan se, että miehen mielestä minun on jaksettava (koska olen lapsen halunut). Yleensäkin varmaan äitien on jaksettava. Ja myös se, että hän vertailee itseensä "kyllähän minäkin jaksan, olen kotona heidän kanssa lomalla" (itse olen töissä)





Jotenkin empaatiakyvyttömältä ja tyhmältä vaikuttaa mieheni. Huusi minulle eilen "mikä sinua vaivaa?" kun sanoin "en meinaa jaksaa"



Ja aina sama fraasi "kaikkihan on hyvin"

Kommentit (17)

Vierailija
1/17 |
05.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos poika on kerran herttainen muualla, kyse ei ole mistään viasta tai vammasta. Eli osaa toimia normaalistikin. Kyse on teidän perheen ilmapiiristä. Ehkä haet apua itsellesi ja voimavaroja enempi jaksaa kitinää. Normaalit lapset kitisevät ja kiukuttelevat vanhemmille. Niin kuuluu tehdäkin. Vanhempien vaan täyy jaksaa se. Lapsessa ei tunnu olevan vikaa.

Vierailija
2/17 |
05.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

mun pitäs muuttaa kotoa pois, kun homma menee tuollaiseksi (eli kun en meinaa jaksaa ja olisin ollut valmis ottamaan vaikka yhteiskunnan antamaa tukea vastaan...)...siis sellaiseksi, että olen lapset tehnyt, enkä meinaa jaksaa. (lapsistanihan en luovu, ukostani meinaan olla valmis luopumaan suhtautumisensa takia) ap

jonka kiukkua et jaksa! Miehesi on aika oikeassa, muuttaminen ei ehkä järin fiksu idea, mutta siis hoidata väsymyksesi, alkava? masennuksesi, martyyriytesi kuntoon. Erittäin huonoa tekee lapselle tuollainen.

sanomaan, että lapseni on tavis? kun et ole nähnyt omin silmin tilannetta? ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/17 |
05.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

olis muka vaan jaksettava.

Vierailija
4/17 |
05.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset


ap

Vierailija
5/17 |
05.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Miksi lapsi kitisee? Onko oppinut saamaan huomiota negatiivisella käytöksellä? Kehutko hyvistä päivistä? Annatko positiivista huomiota? Tuntui jotenkin pahalta lukea tekstisi. Suhtautumisenne (molempien) omaan lapseen tuntui jotenkin pahalta. Aivan kuin hän olisi pilannut elämänne. Itsellä on kaksi lasta, joista toinen tosi vaativa ja vaikea, mutta suhtaudun häneen silti tosi rakastavasti ja annan kaikesta mahdollisesta positiivista huomiota.

Mikä lapsessanne edes on vikana? En oikein tajunnut? Ei kitiseminen tee lapsesta "sairasta". Pikemminkin tarvitsee vanhempien rakkautta ja huomiota. Jos olet itse burn outissa tai avioliitossa ongelmia niin siihen kannattaa hakea apua.

Vierailija
6/17 |
05.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Miksi lapsi kitisee? Onko oppinut saamaan huomiota negatiivisella käytöksellä? Kehutko hyvistä päivistä? Annatko positiivista huomiota? Tuntui jotenkin pahalta lukea tekstisi. Suhtautumisenne (molempien) omaan lapseen tuntui jotenkin pahalta. Aivan kuin hän olisi pilannut elämänne. Itsellä on kaksi lasta, joista toinen tosi vaativa ja vaikea, mutta suhtaudun häneen silti tosi rakastavasti ja annan kaikesta mahdollisesta positiivista huomiota. Mikä lapsessanne edes on vikana? En oikein tajunnut? Ei kitiseminen tee lapsesta "sairasta". Pikemminkin tarvitsee vanhempien rakkautta ja huomiota. Jos olet itse burn outissa tai avioliitossa ongelmia niin siihen kannattaa hakea apua.


Ja vaikka en viestissä maininnut, ilmaisen rakkauttani lapselle ja annan positiivista huomiota. Mutta tuo poika käyttäytyy niin, että meillä on ihan syytä epäillä, että hän ei ole täysin normaali.

Epänormaali lapsessa on: ei osaa hallita tunteitaan tuon ikäiselle tyypillisellä tavalla, tunto yliherkkyys. mm. Mielestäni ennemminkin rakastan lastani, kun olen aidosti huolissani.

Ja ilmeisesti minun pitää hakea yksin avioliitto-ongelmiin apua, kun miehen mielestä mitään ongelmia ei ole.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/17 |
05.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Onko koulukypsyysarviosta tullut millainen tulos, onko tutkittu onko lapsella oikeasti jotain ongelmaa, johon saisitte tukea?

Vierailija
8/17 |
05.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

uskon, että koulun aloittaminen on nyt se stressaava tekijä, joten aika korjaa, mutta toki teidän tarvii siinä auttaa, eli ei tosiaankaan saa mitään, jos kitisee. Kun pyytää nätisti, on tilanne toinen, eli ihan hyvin toimit.



Ehkä olet herkempi kuin enemmistö, jos tunnet, ettet jaksa tilannetta ja sitä myöden myös lastakaan, rakkaudenpuutetta en usko minäkään.



Tsemppiä!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/17 |
05.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

joko neuvolan tai kouluterkan kautta tai sitten haet itse ja ensin haet itsellesi.

Kun pääset itse juttelemaan asioistasi niin sua helpottaa ja sitten osaat suhtautua erilailla mieheen ja poikaan. Onko sulla tyttöporukkaa jossa pääset parjaamaan tilannetta? Se on mulle elin ehto että pääsen haukkumaan mieheni välillä ystävälleni, joka ymmärtää tilanteen kun elää myös parisuhteessa :)



Oletteko leikkineet lapsen kanssa roolileikkejä? Vaikka lääkäriä tai tai kaupasskäyntiä, missä lapsi oppii, että pitää puhua selkeästi ja oppii asettumaan toisen rooliin.



Itsellä 2v joka on alkanut kitisemään ja mylvimään ja yritän kaikkeni etten ole muutaman vuoden päästä samassa tilanteessa kuin sinä! Tsemppiä! ja voimia!



Eikö lapsella ole kummia tai ketään kaveria jonne voisi mennä hoitoon? Yleensä lapset käyttäytyvät tosi hienosti vieraissa paikoissa vaikka kotona kitisevätkin... vieraat kun ei ymmärrä kitinää...

Vierailija
10/17 |
05.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

nyt on kyse SINUN jaksamisestasi ap- hae ajoissa itsellesi apua ja lastenhoitoapua



ps miehiä ahdistaa, kun vaimo väsyy- he pelkäävät tilannetta

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/17 |
05.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

perheen negatiivinen ilmapiiri saa myös FIKSUN lapsen kitisemään= reagoimaan lisää- eli hakemaa apua lääkäriltä ja lähete lastenlinnaan tms

Vierailija
12/17 |
05.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

mun pitäs muuttaa kotoa pois, kun homma menee tuollaiseksi (eli kun en meinaa jaksaa ja olisin ollut valmis ottamaan vaikka yhteiskunnan antamaa tukea vastaan...)...siis sellaiseksi, että olen lapset tehnyt, enkä meinaa jaksaa. (lapsistanihan en luovu, ukostani meinaan olla valmis luopumaan suhtautumisensa takia) ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/17 |
05.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

mun pitäs muuttaa kotoa pois, kun homma menee tuollaiseksi (eli kun en meinaa jaksaa ja olisin ollut valmis ottamaan vaikka yhteiskunnan antamaa tukea vastaan...)...siis sellaiseksi, että olen lapset tehnyt, enkä meinaa jaksaa. (lapsistanihan en luovu, ukostani meinaan olla valmis luopumaan suhtautumisensa takia) ap

jonka kiukkua et jaksa! Miehesi on aika oikeassa, muuttaminen ei ehkä järin fiksu idea, mutta siis hoidata väsymyksesi, alkava? masennuksesi, martyyriytesi kuntoon. Erittäin huonoa tekee lapselle tuollainen.

Vierailija
14/17 |
05.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

mun pitäs muuttaa kotoa pois, kun homma menee tuollaiseksi (eli kun en meinaa jaksaa ja olisin ollut valmis ottamaan vaikka yhteiskunnan antamaa tukea vastaan...)...siis sellaiseksi, että olen lapset tehnyt, enkä meinaa jaksaa. (lapsistanihan en luovu, ukostani meinaan olla valmis luopumaan suhtautumisensa takia) ap

jonka kiukkua et jaksa! Miehesi on aika oikeassa, muuttaminen ei ehkä järin fiksu idea, mutta siis hoidata väsymyksesi, alkava? masennuksesi, martyyriytesi kuntoon. Erittäin huonoa tekee lapselle tuollainen.

sanomaan, että lapseni on tavis? kun et ole nähnyt omin silmin tilannetta?

ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/17 |
05.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

olin vuosia suhtautunut kiukkuun ihan väärällä tavalla. Se on pitkä tie, eikä ihan helppo, mutta auttaa kyllä.

Vierailija
16/17 |
05.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

olin vuosia suhtautunut kiukkuun ihan väärällä tavalla. Se on pitkä tie, eikä ihan helppo, mutta auttaa kyllä.


Miten olit suhtautunut ja miten pitää suhtautua? ap (toisaalta epäilen vanhvasti, että pojalla on oikeasti jotain vikaa...ja mitä tulee eska ja koulukypsyystesteihin, poika on herttainen muualla.)

Vierailija
17/17 |
05.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

ap

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: viisi neljä neljä