Te, jotka rakastatte puolisanne, mutta hän ei teitä:

kuluttavaa. Saanko vielä kysyä, että miksi rakastit häntä syvästi, vaikka tiedostit asian?

Tietysti huono itsetunto etc vaikuttaa, mutta onko asiaan tullut muutosta?

-ap

Luulen, että rakastin häntä siksi, kun hän antoi minun uskoa siihen rakkauteen. En ollut koskaan ollut kenenkään kanssa, miehet olivat poikkeuksetta torjuneet minut. Ja sitten kun joku ei sanonutkaan heti, että mene pois...niin kai minä jotenkin suljin silmäni siltä, ettei se sitä tarkoita, että pysy aina siinä.

Koko suhde oli oikeastaan yhtä odottamista. Odotin, että hän halaisi, puhuisi tunteistaan muutenkin kuin huutamalla, haluaisi sitoutua. Tulevaisuutta hän kyllä suunnitteli kanssani - itselleen. Kävimme useissa asuntonäytöissä katselemassa yksiöitä. Eräässä asuntonäytössä sanoin hänelle, että tästä olisi liian pitkä matka töihin. " Niin sulle, " hän vastasi. Ja minä en vielä siinäkään tilanteessa suostunut hyväksymään sitä tosiasiaa, että minua ei rakasteta. Minä en halunnut olla yksin.

Minut myöskin esiteltiin kaikille etunimeltä. Koskaan ei mainittu, että olisin hänen naisystävänsä. Seksi hänelle kyllä kelpasi, usein ja paljon kerrallaan. Siitä ei oikein olisi saanut kieltäytyä. Ehkä hän ajatteli, että se on hänen palkintosa siitä, että kestää minua pyörimässä nurkissaan.

Nykyisin en ole suhteessa. Pelkään, että seuraavissakin suhteissa kävisi samoin. Että minä rakastuisin nopeasti ja odottelisin, että milloin vastapuolikin tuntisi samoin.

- 5

???

pitää aika hyvin yhdessä vaikka rakkauden suhteen onkin vähän heikkoa

mutta eikö muuta? Kolme lasta haalistaa varmasti romanttisen rakkauden suhteessa kuin suhtessa hetkellisesti.



Vaan sitä, että toinen ei yksinkertaisesti herätä mitään muuta tunnetta kuin velvollisuutta ja syyllisyyttä, vaikka on kuinka hyvä ihminen. Luotettava ja asiansa hoitava.

Oma itsetuntoni oli niin huono, että uskoin, etten saa ketään muutakaan. Rakastin puolisoani syvästi ja kerroinkin sen hänelle usein. Vastakaikua ei tullut koskaan. Riitoja oli jatkuvasti, kun hän koki minun tunkeutuvan hänen elämäänsä ja vaativan tunteita, joita ei ollut. Hän mielestäni piti minua vain varalla. Etsisi jonkun, jota oikeasti voisi rakastaa, mutta ei sitten jäisi yksin jos ei löytäisikään.

kuluttavaa. Saanko vielä kysyä, että miksi rakastit häntä syvästi, vaikka tiedostit asian?





Tietysti huono itsetunto etc vaikuttaa, mutta onko asiaan tullut muutosta?



-ap

Minä kyllä tiedän että saisin muitakin ehkä. Mutta olen muinoin jaksanut rakastaa hänen tapaansa saada minut nauramaan. Välillä hän sanoo että rakastaa, mutta sitten menee pitkiä aikoja ettei tule mitään vastakaikua.

Lapsia on kuitenkin siunaantunut niin ne pitää meitä yhdessä. Paljon on yhdessä koettu, ystävinä. Että ei halua heittää hukkaan sitä mitä ollaan yhdessä koettu. Rakastan miestäni paljon, mutta tiedän että tunne ei ole täysin samanlainen toisin päin. Oli aika kun mieheni etsi koko ajan jotain toista, mutta ei halunnut alkaa sinkuksi siksi. Ja jäin vain koska olin jo siinä. Edelleen tuntuu että olen ollut vain varalla. Enkä koskaan voi unohtaa sitä että en ollut se jota syvästi rakasti, vaan piti mua koska sai mut. En ollut se oikea, oikean näköinen, kokoinen tietyistä kohdista jne. Vaikka on mies jälkeen päin yrittänyt vakuutella että olen juuri sopiva jne. Mutta ei, mikään ei vie pois sitä tietoa että en ollut kuin varalla. :/