Voi paska, mä joudun synnyttämäänkin tän lapsen!

Tosin itselläni se iskee vasta siinä vaiheessa kun synnytykseen johtavat supistukset alkavat. Ainakin näin kävi kakkosen kanssa. Pahinta kuitenkin toisen synnytyksessä olivat nuo avautumiskivut joiden aikana ajoimme sairaalaan. Sairaalassa sain heti spinaalin, joka oli kuin taivaan lahja. Sen jälkeen ei enää mitään kipuja ja tenavakin saatiin maailmaan alle tunnin sairaalassa olon jälkeen.



Toivon, että tästä kolmannestakin synnytys käynnistyisi vesien menolla ja olisi ainakin yhtä nopea.



rv35+3

mulla kolmas ja saman tajusin joku aika sitte.. nyt vk jo 37+4, eli eikun lähenee!

mä yritin äsken muistella synnytystä, mutta en muistanu ollenkaan kuinka paljon se sattu... ja kuulemma oon kipua valitellu synnytyksen aikaan joten ei se kivuton toimenpide ole ollut ;D

Sitten loppumetreillä aloin kuitenkin olla niin kyllästynyt siihen virtahepomaiseen oloon, että suorastaan odotin, että saan puskea lapsen ulos. En olisi siinä tilassa piitannut, vaikka vauva olisi tullut poikittain tai jalat edellä, ihan sama.



Vauva sitten kuitenkin syntyi pää edellä. Nopeasti, vaikkei kylläkään mitenkään kivuttomasti, mutta kaikkiaan synnytys oli miljoona kertaa helpompi kuin se ensimmäinen.

Vielä epäselvää, tuleeko tällä kertaa sektio vai alatie. Kumpikaan ei kyllä erityisemmin nappaisi.



Pitääkö tän lasten hankkimisen olla näin vaikeeta; ensin kaikki raskausvaivat (ja niitähän löytyy, on suonikohjua, peräpukamaa, turvotusta yms.) ja sitten vielä tuo loppuhuipennus.

Väistämätöntähän se on :) Tsemppiä shokista toipumiseen ja itse synnytykseen.

sattuuhan se ja ihan hirveesti sattuukin. Just nyt en pysty edes ajatella että kuinka paljon, mutta hyvä puoli siinä on se että ne kivut vaan kummasti lakkaa samantien kun se pinkki pallero nostetaan siihen rinnan päälle

(toista odottaessani).

Siinä supistusten lomassa ihmettelin, että miksi ihmeessä sitä on pitänyt hankkiutua siihen jamaan :p

ja olen aivan loppu ja väsynyt. Sama vaikka tulisi perseen kautta ulos kunhan vaan pääsisi synnyttämään.



Huoh

että raskauden edetessä olen siihen taas niin loputtoman kyllästynyt etten välitä vaikka sattuukin! Vaivoja on niin paljon jo nyt, eikä viikkojakaan edes 30. On pukamaa, turvotusta, raskausdiabetesta, supistuksia, kohjuja, närästystä, pahoinvointia.. voi on tämä vain niin kukkeaa aikaa!



Mietin tässä vain niitä supistuksia, ja tuli mieleen että jahka ne alkaa niin pääsee varmaan itku. Tai sitten ei. Viimeksikin olin monta kertaa lähellä itkeä, mutta totesin ettei sitä voi aloittaa koska en osaisi lopettaa.



ap

eka synnytys on kaikille helvettiä

Mun ekat sanat esikoisen syntymän jälkeen oli että tulipa se helposti! Siinä vaiheessa ei vielä aikakaan ollut ehtinut kultaamaan muistoja...