Onko muita, joita yököttää kirppiksellä?

Aika ajoin koitan siellä käydä, sillä kirppiksillä kai kuuluu käydä. Ikinä ei tartu mitään mukaan ja se haju ja sekalainen tavaramäärä ällöttää...

Outo kommentti... Ei sinne kirppikselle tarvii mennä jos siellä tulee paha olo.



En minäkään käy merkki-butiikeissa, koska mulle tulee siellä paha olo hintalappuja ja barbie-myyjiä katsoessa...

Mun kaveriporukassa on suurin osa on kirppisfriikkejä. Joskus lähden mukaan ja lähtiesäni saatan olla innoissanikin. Tunnen itseni surkeaksi kerskakuluttajaksi, kun nämä kaverini hamstraavat jos jonkinsorttista mukaansa ja mulle ei tartu mitään. He eivät taas ymmärrä, miten joku voi ostaa kaupasta jotain uutena...



Pointtini ei siis ollut mikään kirppiskäyjien halveeraus. Kävisin ja ostaisin itsekin sieltä mieluusti, mutten osaa enkä löydä sieltä mitään.

ne ovat siistejä ja tiedän keneltä ne ovat ja millä pidolla ne ovat olleet, mutta ajatus siitä, että ostaisin jostain haisevalta kirppikseltä jotain lumppuja saa minutkin " voimaan pahoin" . Yleensä ne kirppisvaatteet haisevat pahalta ja näyttävät kamalata sen verran mitä nyt kirppisvaatteista tiedän. Siis tältä minusta tuntuu. En tarkoita, että kirppisvaatteiteita ostavat olisivat jotenkin huonompia tai köyhempiä. Ystäväni on ostanut paljonkin vaatteita kirppikseltä, mutta ei oo vaan mun juttu. Kyllähän sieltä kuulemma voi tehdä hyviäkin löytöjä, mutta ehkä sekin tökkii, että pitäisi jaksaa pöyhiä ja tonkia kaikki laatikot läpi ja jotenkin ei vaan nappaa.

Itse hamstraan vain hyväkuntoisia merkkivaatteita, koska en viitsi uutena ostaa ja maksaa merkistä paljon, kun saa muutamalla eurolla vähän käytetyn.

että joku niissä kirppareissa ällöttää... Oon kyllä kans yrittäny opetella siellä käymistä, mutta jotenkin kuvottaa kans se ominaishaju, joka kaikilla kirppiksillä on ja inhottaa koskea niihin vaatteisinnkin, kun ei tiedä kenen käsissä ja missä käytössä ne on ollut. Typerää todella, etenkin kun lainailen kirjat kuitenkin kirjastoista, eikä ne yhtään kuvota... Täydellinen ristiriita, tiedetään! Kuitenkin kammoni yli olen päässyt vähän, eli olen ostanut siistiltä lastentarvikekirppikseltä Tampereelta vaatteita hurjaa kyytiä kasvavalle pojalleni ja siellä on jopa mukava käydä!! Tosin sielläkin sivuutan nopeasti vaatepinot ja katselen lähinnä nätisti näytille asetettuja vaatteita.

Ja kuka älypää keksi viedä myytäväksi käytettyjä alusvaatteita?!

kuka tarvii toisen käyttämiä pikkareita yms....huh

Itse vierastan itsepalvelukirppiksiä, niissä joskus inhottaa vaatteet, jotka haisevat homeelta - oikein homeen haju lehahtaa, kun jonkun paikan ohi kävelee - ja sitten vaatteet, jotka ovat täynnä koirankarvoja. Silti sielläkin käyn, koska joskus löytyy sieltäkin hyviä vaatteita.

Sitten on nämä, vaikkapa MLL:n kirppikset, joissa ihmiset ovat itse myymässä. Sieltä on kiva ostella, kun myyjästä jo usein näkee, kantsiiko ostaa vai ei.

lapselle joskus tosin haen vaatteita sieltä. Sitten riennänkin vessaan kiirenvilkkaa desinfioimaan kädet :) Josatin syystä se haju ja tavaran määrä etoo..

Toinen paikka, missä tulee väsynyt olo tunkkaisuuden takia on kirjasto.

Olen säästänyt lastenvaatteissa useita satoja euroja. Lauantaina ostin esim Reima tecin talvihaalarin (viimevuoden malli) ja maksoi 4 euroa. Polvissa vain vähän kulumaa. Samasta pöydästä ostin Reima Tecin toppatakin (ei kulumaa) ja maksoi 5 euroa.

missä ihmisillä on oma pöytä, mihin tuovat tavarat. Mutta sitten sellaiset yksityiset tai yhdistyksien kierrätyskeskukset haisevat ja johtuu varmaan siitä, että vaatteet seisoo monta kuukautta siellä.

Käyn kirppareilla viettämässä aikaa, silloin kun ei ole mitään varsinaista tekemistä. Kuljen ja vilkuilen, pysähdyn ainoastaan niiden pöytien ääreen, joissa vaatteita ei ole pengottu hujan hajan. Kirpparireissu kestää minulla enintään 20 minsaa per kirppari. Että siitäkin voi jo päätellä, kuinka hyvin siellä viihdyn. Joku niissä sekalaisissa pinoissa ja huonoissa tavaroissa masentaa. Kai se, että jollakulla menee todella niin huonosti, että täytyy kirpputorille viedä myyntiin rikkinäisiä leluja (esim. autoja, joista puuttuu pyöriä tms. vikaa), rikkinäisiä vaatteita ja hyvin naarmuisia astioita. Jos kirppareilla myytäisiin pelkästään ehjiä vaatteita, hyväkuntoisia leluja ja käyttökelpoisia astioita, niin silloin kävisin ilomielin kirppareilla. Mutta todellakin nämä kaatopaikkatavaraa pursuavat pöydät masentavat ja toisaalta saavat minut onnelliseksi " minulla sentään ei ole kotona käytössä noin ikäloppuja ja kulahtaneita vaatteita ja onneksi on varaa laittaa rikkinäiset lelut roskiin" . Elämä on.

Ei todellakaan tee mieli ostaa lapselleni nyppyisiä vaatteita. Mä olen pessyt meidän vaatteita miljoona kertaa ja nyt ne ovat käytössä jo toisella lapsellamme eikä nypyn nyppyä.

eräs tuttavani sanoo, että hänelle tulee aina hirveä kakkahätä kirppareilla. Jotenkin se tavaran määrä ja halpojen löytöjen mahdollisuus saa aikaan kiihtymyksen ja kakkahädän. tämän ihmisen siskolle tulee sama reaktio stokkan hulluilla päivillä :D

aiheen vierestä mutta kuitenkin.