Teen "huonompaa" työtä jotta lapsen hoitopäivä olisi lyhyempi. Mitä mieltä olet?

Lapset on pieniä vain hetken, joten ura voi odottaa!

Minä teen huonompaa työtä, jotta pääsen helpommalla. Ja koska sitä parempaa työtä ei ole. Luulen kyllä, ettei mahdollisuuteni saada sitä parempaa työtä tällä tyylillä kasva.

Lapsen ja perhe-elämän kannalta ratkaisu on ollut hyvä ja toimiva, mutta voi olla, että itselläni tulee vaikeuksia päästä etenemään "parempiin" töihin myöhemmin. Mutta näin ei siis tarvitse olla asian laita kaikilla aloilla.

hankin itselleni kevyen, stressivapaan, huonosti palkatun ja osa-aikaisen työn läheltä kotia, koska en halunnut matkustaa jatkuvasti, enkä pyöriä siinä hiivatin oravanpyörässä koko elämääni ja katua vanhana. Nyt minulla on paljon vapaa-aikaa ja lasten hoitopäivät ovat lyhyitä, mutta meillä on kuitenkin riittävästi rahaa elämiseen ja pieneen ylimääräiseenkin. Minun ei tarvitse tehdä ylitöitä, eikä käkkiä yötä myöten koneella, eikä stressata siitä, mitä jonkun muun rahoille tapahtuu. Elämä on todella hyvää!



Olet varmasti ap tehnyt juuri oikean ratkaisun!

Itsekin ajattelen, että lapset on pieniä vain kerran, ja että se menee etusijalle. Lähipiiristäni (onneksi en kovin monelta kuitenkaan) olen saanut hieman eriävää mielipidettä ja hämmästystä osakseni siitä, että "tyydyn" tulevaan työhöni enkä havittele sitä mitä voisin saada.



Minuakin mietityttää, kelpaanko enää oman alani markkinoille sitten myöhemmin. Meillä myös toinen lapsi haaveissa, joten työllistymisyritykseni omalle alalleni joutunevat odottelemaan mahdollisesti useamman vuoden, kerran nyt en niitä havittele. Toisaalta taas, kuten sanoin, lapsi menee tässä asiassa tällä hetkellä edelle. :)

Kiitos vielä oikein kovasti teille vastanneille rohkaisevista mielipiteistä! Tuli heti paljon parempi mieli! =) Pysyn siis tiukasti omassa kannassani ja pyrin elämään tyytyväisenä ;)

itsellesi paremman työn.

Pitkälle yli kolmikymppisenä alkaa kyllä olla vaikea päästä enää "omalle alalle ylempiin tehtäviin", jos työkokemusta on niukalti tai ei ollenkaan, ellei sitten ole sosiaali- ja terveydenhuolto-alalla tai jossain, missä työvoimalle on aina kysyntää.

Minä toimin aivan samoin. Tai nyt kun lapset ovat hieman kasvaneet, niin vaihdoin hieman vaativampaan. Se ei kuitenkaan liiaksi haittaa perhe-elämääni. Olen ajatellut, että sitten joskus, kun lapset ovat vielä isompia voisin keskittyä paremmin uraani, mutta toisaalta tuleeko sellaista aikaa koskaan. Kyllä minulle on kuitenkin tärkeämpää lasteni ja muutenkin perheeni hyvinvointi kuin pätemiseni työelämässä.

Minuakin mietityttää, kelpaanko enää oman alani markkinoille sitten myöhemmin. Meillä myös toinen lapsi haaveissa, joten työllistymisyritykseni omalle alalleni joutunevat odottelemaan mahdollisesti useamman vuoden, kerran nyt en niitä havittele. Toisaalta taas, kuten sanoin, lapsi menee tässä asiassa tällä hetkellä edelle. :)

Tuskin työllistymisessä omalle alalle myöhemmin on mitään ongelmia. Se jo osoittaa sinusta jotain, että ylipäätänsä teet töitä. Ylläpidät myös osaamistasi samalla opiskelemalla. Se osoittaa johdonmukaisuutta ja suunnitelmallisuutta. Tulevissa työhaastatteluissa sinulla on hyvät perustelut näille ns. välivuosille uraputkesta. Enemmänkin niissä katsotaan kieroon sellaisia, joilta löytyy "tyhjiä aukkoja", eli ei ole loogista selitystä sille miksi on ollut esimerkiksi poissa työelämästä.

Ja ehdottomasti valintasi kuulostaa oikealta! Et kuitenkaan joudu kokonaan olemaan pois työelämästä, ja ainahan se työ jotain sinulle opettaa ja kehittää joitakin taitoja, vaikkei se ihan koulutustasi vastaavaa olisikaan.

Tsemppiä :)

olisiko miehesi ollut järkevämpää muuttaa työtään, koska käyttää päivässä 2-3 tuntia pelkkiin työmatkoihin??!

ja itse niistä valinnoistaan kantaa vastuun. Miksi siis kuunnella muiden mielipiteitä. Antaa ihmetellä. Eivät he elä sinun elämääsi ja kanna ratkaisujesi jälkiseuraamuksia.



Jos koet, että on hyvä ratkaisu jättää uran rakentaminen lapsen takia ja tehdä toinenkin niin asia on OK. Mutta älä kosta sitä sitten jälkeen päin lapselle ja vingu sille, että sun takia mun eläke on pienempi ja en päässyt etenemään ja ole kiitollinen kun uhrasin oman tulevaisuuteni.



Eli ole sinut oman ratkaisusi kanssa, minkä sitten teetkin.



Minä olen tehnyt hyviä ja huonoja ratkaisuja. Eli huonot tein nuorena kun en jaksanut lähteä lukemaan vaan lähdin helpon rahan perään. Minulla on raskas ja huonopalkkainen työ. Toisaalta työttömänä ei ole tarvinnut olla, eikä taistella työpaikoista ja mielistellä työnantajia. Ovat suorastaan taistelleet minusta aina.



Olen ollut kotiäitinä, tehnyt puolikkuutta, osittaista hoitovapaata yms. Eli olemme hävinneet rahassa isoja summia siksi, että olemme halunneet lapsilla olevan aikuinen läsnä mahdollisimman paljon.



Minusta ei tule rikasta, en etene uralla, eikä kukaan kunnioita minua, koska olen vain se duunarimamma, joka ei etene urallaan kun sillä ei edes ole sitä.



Mutta tämä onkin minun elämää ja olen tyytyväinen siihen.

eli noin 80km yhteensä. Lähempänä ei ole miehelleni työtä, johon kannattaisi vaihtaa nykyistä työtään. Tämä sen vuoksi, että nauttii siitä mitä tekee, työnantaja on luotettava ja työpaikka tulevaisuuden kannalta turvallisen oloinen. Tätäkin vaihtoehtoa mietittiin aiemmin, mutta hylättiin se, koska näin on meistä parempi. :)



Kiitos taas vastanneille!

Toivon että vielä joskus saan oman alani töitä vaikka nyt tällä hetkellä jättäydynkin niistä. Olen nauttinut kotona olemisesta ja lapsen kanssa arjen touhuamisesta tosi kovasti, ja mielestäni lapsen kanssa mahdollisimman paljon oleminen on tällä hetkellä minulle kaikkein tärkeintä.



Vaikka itse uskoisi tekevänsä oikein, niin kummasti sitä vaan toisten eriävät mielipiteet meinaa saada itsensäkin ajoittain epävarmaksi. Pitää muistaa pitää tiukasti kiinni omistaan! ;) Jokaisella on kuitenkin oma elämänsä, ja mikä ratkaisu sopii kullekin. Tämä ratkaisu voisi jollekin toiselle olla tyystin väärä, jos ei sitä itselleen oikeaksi kokisi!



terv. Ap



Antoisa keskustelu! :)

Minä teen huonompaa työtä, jotta pääsen helpommalla. Ja koska sitä parempaa työtä ei ole. Luulen kyllä, ettei mahdollisuuteni saada sitä parempaa työtä tällä tyylillä kasva.

toisaalta mun kiinnostus mitään uraa kohtaan on tällä hetkellä hyvin lähellä nollaa, joten on kaikille parempi että pitäydyn näissä nykyisissä töissä. Minä (laiska) pääsen helpommalla, lapsella on kivempaa ja uskoisin että perheemmekin toimii paljon paremmin näin.

Uraohjus & pieni lapsi -yhdistelmä kuulostaa tällä hetkellä aika painajaiselta! Onhan ne jotkut kotonakin 10 vuotta ja väittävät ettei "ura" siitä kärsi - tuskin tästäkään sen suurempaa katastrofia tulee.

Sitäpaitsi meillä on lainat maksettu joten mihkäs tässä hätä on.

Miten voit valita oman alan töiden ja tulevan työsi välillä, kun ei sulle ole oman töitä vielä edes tarjottu? Oman alan töistä olisi varmaan mielekkäämpää jäädä sit sille toiselle äittärille ja hoitovapaalle, kun saisit kunnon äittärirahat. Ja olisi se oman alan paikka odottamassa.



Mutta jokaisella omat valinnat. Mä hakemalla hain oman alan paikan, tein 2 lasta ja palasin vastaaviin tehtäviin samaan yritykseen.

vaan työn ja perhe-elämän yhteensovittamisesta. Jos se oman alan työ on niin raskasta ja vaativaa, että ap kokee perhe-elämän kannalta tämän nyt paremmaksi vaihtoehdoksi.



Äitiyslomathan on kaikilla aloilla samat, mutta mitä se elämä sitten on kun palaa äitiyslomalta/hoitovapaalta töihin.

Ennen lapseni syntymää olin määräaikaisessa työssä ja sain onnekseni hyvän äitiyspäivärahan. Toki mahdollinen tuleva äitiyspäivärahani olisi pienempi, mikäli ei jo nyt heti alkaisi tärppäämään ja saisin saman kuin esikoiselta. Raha ei ole kuitenkaan minulle se tärkein pointti. Meille pääasia on tällä hetkellä, että pärjätään ja koitetaan elellä hyvillä mielin! :)



t. Ap

Kaipaatko ap kehuja, vai mitä?

lainausmerkeissä. Mutta ymmärrän ratkaisusi hyvin. Itsekin tekisin mielelläni työtä, joka ei vastaa koulutustani ihan täsmälleen, saadakseni lapselle lyhyemmät hoitopäivät.