Pikku-kolmosesta haaveilevat...
Haaveissa siis kolmas lapsi. Mutta kun mielessä pyörii kaikenlaisia ajatuksia siitä, että voidaanko vielä hankkia yksi lapsi, riittääkö aika, rahat, jaksanko vielä vauva-ajan valvomiset....
Onko muilla kolmannesta haaveilevilla samanlaisia ajatuksia? Tai teillä, kenellä on jo kolme muksua, miten arki kolmen kanssa sujuu.
Meillä nuorimmainen on nyt kolme ja puoli vuotias. Olen salaa haaveillut jo kaksi vuotta vielä yhdestä vauvasta. Mutta mies on ollut sitä mieltä, että kaksi riittää. Nyt on kuitenkin väläytellyt " ehkä vielä yksi lapsi" ajatuksiaan...
Itselläni vauvakuume kovenee päivä päivältä... Työnteosta ei meinaa tulla mitään, kun koko ajan ravaan täällä nettisivuilla ja pyörittelen kuvia ja juttuja vauvoista! Kaduilla näen vain isoja massuja ja voin melkein jo tuntea vauvan tuoksun nenässäni...
Kommentit (32)
samanlaisia ajatuksia täälläkin, jotenkin ns. järjellä tätä kolmatta kuumeilen. Tietää jo mitä tuleman pitää, eli ei aina niin auvoista, etenkin ne yöt ja muutenkin.
Omaa jaksamista oon pohtinut kun ikääkin jo lähempänä 35 kuin 30....ikäero lapsiin (nyt 6&7v.) on siinä mielessä sopiva että pystyisi paremmin paneutumaan vauvaan, mutta toisaalta taas olis ikäeroa niin paljon ettei sillä tavalla leikkiseuraa olisi toisilleen. Ja kun nämä ekat ovat kuin paita ja peppu, aina yhdessä niin hyvässä kuin pahassa, mutta seuraa heistä on tosiaan aina ollut . eli eipä ole pahemmin tarvinnut leikkiä varsinaisesti lasten kanssa.
Ja sitten oon paljon pohtinut että voisiko käydä vielä niin hyvä onni että saisi terveen lapsen ja kaikki menisi hyvin, kun jo kaksi niin ihanaa lapsukaista on saanut...
Ja tietty auto pitäisi vaihtaa isompaan jne., talossa onneksi on vielä tilaa yhdelle. Rahatilannekin huolestuttaa koska haluaisin sitten olla kotona ekat 3 vuotta jos vauva siunaantuisi niin sitä että miten rahat riittää...
Noh, uskon että asioilla on tapana järjestyä!
täälläkin. Kolmatta haluttaisiin mutta mietityttää paljon.Meillä myös 6 ja 7 vuotiaat kotona. Kotiin mahtuu kyllä, ei ole siitäkään kiinni. Vaan tällä hetkellä ei mulla ole vakituista työpaikkaa, niin sit menis tää määräaikainenkin alta. Ja sen myötä todennäköisesti saada se vakituinen työ. No monella ei ole vielä esikoistakaaan tässä iässä, joten vois ihan hyvin odottaakin. Sit lasten ikäero taas venyis... Ei ole helppoja asioita miettiä ja pohtia, mikä olis loppujen lopuks se paras ja oikea vaihtoehto.
Kyllä niin tutulta kuulostaa teidän ajatukset.
Meillä on kaksi pientä, 7,5kk ja 2v tällä hetkellä ja hurjalta tuntuu, että miten jaksaisin kolmen alle kolmevuotiaan kanssa. Mä kun joudun olemaan joka toisen kuukauden yksin lasten kanssa, ukko kun on laivalla töissä. Oon yrittäny ajatella, että kolmonen menee jo ihan rutiinilla ja kahdella ois just tosiaan seuraa toisistaan. Meillä on niin paljon ikää, että kauaa ei voinut päätöksentekoa lykätä joten kolmoselle on lupa annettu tulla, jos on tullakseen. Sittenhän se nähdään miten pärjätään..
Meillä on just tuo auto- ja tilakysymys päällimmäisenä " murheena" , talossa kyllä neliöitä riittää, mutta huonejärjestely ei oo oikein sopiva useammalle lapselle.
Ja omista peloista suurin on se, että riittääkö kaikille yhtä paljon huomiota jatkossakin. Mä en kestäis sitä, että joku jäis paitsioon.
Ois kyllä kiva, jos joku useamman lapsen äiti kertois selviytymistarinansa! =)
Mulla oli määräaikainen duuni kun esikoisesta jäin äitiyslomille ja siihen putkeen sitten tein toisen ja olin kotona miltei 5 vuotta. Työhönlähtö oli iso kynnys kun piti tosiaan hankkia ensin se työ =0, mutta toisaalta koin kotona olon siinä mielessä rauhalliseksi että ei tarvinnut murehtia että mitähän pomo sanoo kun olen näin pitkään kotona...nyt kun mulla on vakkari työ ja vielä miesvoittoinen ala jossa ei tosiaan hyvällä katsota " lomailevia" äitejä niin ahdistaa jo etukäteen miten uskallan olla pois sitten ne kolme vuotta.
Mutta niinhän se on että pitää ajatella itseään ja perhettään, sen olen ainakin jo oppinut tähän ikään mennessä.
Vielä siitä että kun odotin esikoista niin tyhmänä kerroin työnantajalle että olen ihan alussa raskaana kun olisin saanut vakkaripaikan niin enpä saanutkaan, vaan määräaikaisen sitten mammaloman alkuun. kiittelivät kovasti että olin niin rehti että kerroin ja lupasivat että työt kyllä odottaa kunhan palailen taas työelämään. No, kun palailin ei ollut todellakaan puhettakaan että olisin päässyt takaisin sinne, kyllä rupesi potuttaa. Nyt meinaan olla sitten kunnolla itsekäs jos kolmosen vielä saan. Viis pomoista ja firmasta....
Mutta vaikeita asioitahan nämä on pohtia!
Täälläkin kolmannesta haaveillaan. Meilläkin mies oli pitkään sitä mieltä,että kaksi lasta on sopiva määrä. Meillä on lapset 4 ja 7 v. Itse olen aina haaveillut kolmesta lapsesta. Aikani suostuteltuani sain miehenkin ylipuhuttua. Sitten aloimme miettiä sopivaa ajnkohtaa työtilanteeni ym. suhteen. Tulimme siihen tulokseen,että esikoisen aloittaessa koulun olisi hyvä aika jäädä viimeistä kertaa äippälomalle. Meillä olikin tosi hyvä tuuri ja tärppäsi heti. La ois ollu syyskuussa eli täydellinen ajoitus. Valitettavasti se oli kohdunulkoinen raskaus.
Aiemmin ajoituksia pohdiskellessamme olimme ajatelleet,että ihan loppu vuodesta emme lasta haluaisi. Kohdunulkoisen jälkeen moiset ajatukset unohtuivat ja jatkoimme heti yritystä. Tulinkin taas heti raskaaksi ja la ois ollu marrasjoulukuun vaihteessa. Ikävää vaan,että se osoittautui osittaiseks rypäleraskaudeks. Sen jälkeen tuli puolen vuoden yrittämiskielto,joka alkaa olla kärsitty. Hyvin pian(itse asiassa jo tällä viikolla!) päästään taas tosi toimiin. Enää ei ole mitään väliä mihin aikaan vuodesta kolmas lapsi syntyisi kunhan edes syntyisi!
Kolmannen kohdalla kyllä joutuu pakostakin miettimään kodin tilaratkaisuja ja autoasioita tarkemmin. Minä olen kyllä sitä mieltä,että sopu sijaa antaa ja eihän ennenkään kaikilla lapsilla ollut omia huoneita. Rahaa kolmas lapsi ei alkuun paljoa kuluta,kun vaatteet, lelut ym. tarvikket ovat jo olemassa ja vielä ihan käyttökelpoisia.
Ensimmäisen jälkeen tuli pohdittua kovasti,että riittääkö rakkautta yhtä paljon toisellekin lapselle. Nyt se lähinnä huvittaa. Rakkaus ei ole rajallinen määrä vaan kasvaa koko ajan ja varmasti piisaa kaikille lapsille ja vielä miehellekin! Eniten huolettaa nyt se,että voisiko meillä olla niin hyvä tuuri,että saisimme vielä kolmannen terveen lapsen vai onko se liikaa pyydetty..
Tulipas pitkä romaani,kun en ole aikoihin tänne kirjoitellut.
Mukavaa nähdä että meillä kolmansia lapsia haluavillakin on täällä oma pino =)
Meillä on 3,5v. ja 1,5v. pojat ja itse menin juuri töihin takaisin. Olin 4 vuotta kotona ja oli kyllä iso kynnys lähteä työelämään,mutta kannatti! Tosin nyt olisin jo valmis jäämään kotiinkin ;D
Aluksi meillä oli soutamista ja huopaamista kummallakin, siis mulla ja miehellä uuden vauvan yrityksestä, mutta nyt meillä on kummallakin vauvakuume ja yrityksissä on. Saa nähdä koska tärppää jos tärppää. Ollaan nyt 1,5 vuotta " tehty" hommia.
Tilaa meiltäkin löytyy, mietityttää oma ja puolison jaksaminen. Esikoisella on mukava uhma päällä ja pienemmälläkin jo nostaa päätään. Sitten vielä vaipparumba yms. Entäs kuinka lainat maksellaan jos jään kotiin?! Kaipa nämä asiat järjestyy, nyt on vain päällimmäisenä ajatus, että pitäisiköhän taas kerran käydä ostamassa raskaustesti? :D
Näyttäispä plussaa vihdoinkin!!!
Mukavia syyssäitä toivottaen Henna ja pojat
Meillä on 1v. ja 2,5v. lapset entuudestaan ja kolmatta kuumeilen kovasti. Olisin valmis jopa yrittämään, mutta mies ei kuumeile yhtään. Voiko toinen enää selvemmin olla sitä mieltä, ettei todellakaan halua. Kokoajan vielä kuitenkin elättelen toivoa, mutta saa nähdä kääntääkö miehen päätä mikään.
Meillä tosin esikoinen on jo 15 v (tyttö).
Pikkuveljet ovat 3 v 3 kk sekä 1 v 8 kk. Vauvakuumetta olen potenut enemmän ja vähemmän jonkusen kuukauden, mutta viime viikolla alkoi yrittely, haaveenamme pikkuNelkku :)
Arki on sujunut hyvin, kolmenkin kanssa, vaikka kieltämättä viimeksi tuota kuopusta kuumeillessamme mietimmekin, että mitähän tuleman pitää. Pojilla on ikäeroa 1 v 7 kk.
Huolta ja murhettakin on riittänyt...
kuopuksella on synnynnäinen poikkeama selässä, mikä tuli täytenä yllätyksenä pojan ollessa vasta 1 vrk:n ikäinen. Alkuvaikeuksista ja murheista huolimatta kaikki on mennyt varsin hyvin :)
Poika on tyytyväinen ja iloinen, eikä vaikuta mitenkään tuskaiselta sairaudestaan huolimatta. (sairaus ei näy mitenkään ulospäin, mutta on sikäli " vaikea" , että isoon leikkaukseen ollaan menossa pian)
Keskimmäisellä on puheviivästymä, mikä on vasta tutkimusten alla.
Aloimme epäillä jotakin " viivästymää" tuossa talvella, ja edistystä on kuitenkin tapahtanut puheessa, eikä puheenymmärtämisessä ole vikaa.
Ja kaiken kukkuraksi sairastuin kuopuksen syntymän jälkeen itse reumaan, mikä sekin on ollut melkoisen " väsyttävää" , mutta lääkityksen avulla elämä on alkanut taas hymyillä :)
Esikoinen auttaa paljon veljien hoidossa, ja pojista on paljon seuraa toinen toisilleen :) Vilinää ja vilskettä riittää, mutta se on vaan tuonut lisäeloa huusholliimme :)
Vielä tänne mahtuisi yksi pikkuinen, jota siis nyt kovasti kuumeilemme ;)
Asunto vaihtui isompaan (3 h+k+s ---> 4 h+k+s), auto pysyi samana---> hyvin mahtuu tilavaan farkkuun 3 lasta.
Eipä järin suuria muutoksia, mitä nyt pyykkiä ja tiskiä lisää.
Ajattelimme ensin, että mitä tästä tulee, kaksi pientä lasta jne., mutta ilmeisen hyvin on mennyt, kun jo uutta vauvaa teki mielemme :)
Hyvät ovat kokemukseni kolmen lapsen äitinä olosta (hoitovapaalla olen ollut kaiken aikaa), ja vielä mieluummin olisin pian neljän äiti ;)
(ja edelleenkin mieluusti pitkään kotiäitinä)
meilläkin oloisi " kaikki hyvin" nyt. Lapsille omat huoneet (jos kolmas lapsi 2 joutuisi jakamaan huoneen tai olisi edessä uuden asunnon hankinta mikä pk-seudulla ei ole halpaa), lapset terveitä ja muutenkin alkaa helpottamaan pikkukakkosen osalta. Eli elämä tästä varmaan alkaisi vähitellen kaikinpuolin helpottumaan (näin minulle on koeneemmat kertoneet)...
Mutta, joteknkin koen, ettei tämä voi olla vielä tässä tämä meidän perhe, jotain puuttuu... meilläkin olisi kaikki " tarvikkeet" vauvaa varten vielä tallessa ja hyvä kuntoisia. Eli tässä alkuvaiheessa ei kulujakaan kauheasti tulisi - mutta toisasia on, että kyllä 3 " maksaa" enemmän kuin kaksi. Ei kaikkea voi kierrättää ja harrastukset ym. + ruoka.... mutta ei kaikkea voi rahassa mitata.
Myös mietityttää työpaikan suhtautuminen asiaan, olen ollut kotona 2/03 alkaen ja jos tässä vielä kolmannen hankkisi... meillä töissä kun ei näihin edellisiinkään lapsiin kauhean positiivisesti suhtauduttu... ikäeroa en lapsille yli 3 vuotta halua - ihan rahallisista syistäkin kun tulisi vielä ihan hyvät päivärahat kun kakkosen päiväraha tuli 2002 vuoden tuloilla, jolloin olin vielä koko vuoden töissä. Ja nythän saisi saman päivärahan kuin edellisestä jos ikäeroa ale 3 v. Sen tiedän, että jos tuohon samaan työpaikkaan palaan, niin enää sieltä en äippälomale jää (tai ainakin nyt siltä tuntuu).
Myös tuo auto mietityttää ja muutenkin kulkeminen - selvästi on vähentynyt mun liikuminen esim. keskustaan (asumme Helsingissä) ja ememmän ollaa lähipiirissä. Myös lomamatkat ja tapahtumat + tarjoukset ovat 2 aikuista + 2 lasta. Irlannissa muuten 2 aikuista + 5-6 lasta (joissain paikoissa :) ).
Myös monet harrastukset lapsen kassa ovat 1+1 ja jotkut 1+2 mutta harvoin jos koskaan 1+3....
Niin ja sitäkin mietin, että tuleekohan sen kolmannen jälkeen taas vauvakuume ja haluaisi neljännen - mitä luulette?
me (= minä ja mieheni) ainakin puhuimme, että " kolme saa riittää.." eli kuopuksen syntymän jälkeen olimme lähes varmoja, että enempää ei tule, mutta kappas vaan....mieli muuttuu ;)
Mä puhuin tossa kesällä jo miehelleni varovaisesti, että " jos se neljäs vielä..." , mutta mies ei tuntunut lämpeävän ajatukselle...kunnes viime viikolla sanoi, että " tehdään vaan se neljäskin..." ;)
Joten mieli voi muuttua. Tai meidän kohdallamme ainakin ;)
Nyt taas " vannotaan" , että " se yksi vielä..." , mutta tiedä sitten kuinka iso suurperhe meillä joskus onkaan ;)
No, jos nyt ensin se yksi vielä... :)
Ei, oikeasti tottapuhuen....en ole katunut kolmannen hankintaa, vaikka kaikenmoista vastoinkäymistä on elämässämme ollutkin (kertomani, + muitakin asioita), mutta onni lapsistamme ja toisistamme on vaan lisääntynyt :) :)
Mies usein sanookin, että " lapsien hankinta/saaminen meidän perheessämme on vaan onnen maksimalisointia" :)
Ja tähän yhdyn minäkin.
Ihanat lapset, ja ihana mies, joten onnellisempi en voisi olla ;D
Heippa!
Täällä palstalla satunnaisesti olen pyörinyt ja haaveillut kolmosesta.Kotona olen ollut esikoisen syntymästä saakka.Lapset syntyneet tyttö -02 ja poika -04. Ja vielä lisää pitäisi saada, vaikka hullunmyllyä tämä välillä on nytkin.Mies oli ensin vastaan,mutta sitten hän suostui mukaan.En tiedä miksi,mutta on todella ollut innoissaan!
Tein viime la aconilla haamuplussan ja aion tehdä huomenna uuden testin.Menkat ei ole vielä alkaneet.Olen ihmeen rauhallinen ja realistinen!Outoa.....Kerron sitten lisää ku teen huomenna testin...
Näin on tapana sanoa meilläpäin.
Itselläni on veli ja sisko,miehelläni kaksi siskoa. Aina on jotenkin ollut ajatuksissa kome lasta itsellekin. Kun sitten saimme ensin pojan ja kolmen vuoden päästä sille pikkusiskon, tuntui, että ehkä nämä riittää. Koko ajan tytön kasvaessa olen kuitenkin käynyt kamppailua itseni kanssa aiheesta. Mielessä on pyörinyt juuri näitä samoja juttuja. Raha, jaksaminen jne jne.
Välillä oltiin jo ihan varmoja, että perhe on tässä.
Kuume alkoi nostaa päätään kevättalvella ja koko kesän asia vaivasi minua. Onhan esikoinen menossa ensi syksynä kouluun, ja tyttökin täytti jo 3v. Mietin, uskallanko ottaa asia keskusteluun miehen kanssa, jos tuleekin tyrmäävä EI.
No sain sitten suuni auki, ja mieheni oli sitä mieltä, että mieluummin sitten heti, jos ollenkaan. Päätöstä mutkistutti vielä työkuvioni. Elokuulla jätettiin sitten yhteistuumin pillerit hakematta.
Nyt on kaksi eripituista kiertoa takana ja uuteen innolla. Heinäkuulla on syntynyt nuo kaksi edellistäkin ;)
Autoasia on mielessä päällimmäisenä. Meillä on Opel Astra farkku, mutta sinne ei mahdu takapenkille kolmea istuinta. Esikoiselle haluaisin vähintään korokkeen vielä muutamaksi vuodeksi. Millaisia autoja teillä?
Kolmatta toivovat voi milloin tahansa aloittaa KoTo-väen pinon. Sen alle voidaan sitten kokoontua vahtamaan kuulumisia.
Meerinaippa: Varovaiset onnittelut!!! Sinä muistaakseni rohkaisit minuakin silloin aloittamaan yrityksen, kun kovasti vielä pohdin asioita. Kiitos hyvältä on päätös tuntunut. Toivottavasti tulen pian perässä!
Itselläni kuume vaan kasvaa päivä päivältä... Isäntä oli pari viikkoa sitten ihan yli-innostunut, nyt on kuume kyllä laantunut... Taisin liikaa miettiä ääneen näitä huoliani, sain miehenkin ajattelemaan ;o)
Elikkäs meillä on meneillään sellanen juupas eipäs vaihe. Toivottavasti saan pitää pääni ja ensi syksynä meilläkin olisi uusi vauva! Meillä esikoinen alottaa ens syksynä eskarin, olis ihanaa olla kotona.
Mieheni siskokin on jo " puuttunut" tähän harkinta-asiaan, soitti pari päivää sitten ja sanoi, että nyt kyllä teette sen kolmannen ja äkkiä. On kuulemma viemässä muutaman viikon päästä kirpparille tavaroita ja pitäis saada tietää äkkiä säästääkö vauvanvaatteita vai ei!! Mua rupes naurattamaan, kun ukko kierteli ja kaarteli asiaa eikä osannut vastata mitään järkevää. Eli harkitsee kyllä vakavasti tätä kolmatta, mutta pelkää näitä samoja asioita mitä minäkin.
Nyt täytyy välillä tehdä töitä, vaikka se niin vaikeaa onkin. Nää ajatukset kun on jossain ihan muualla kun työasioissa ;o)
Meillä lapset 2v8kk(poika) ja pian 11kk(tyttö). Meillä ensin miehellä oli kovakin vauvakuume, jota minä jarruttelin koska mennään keväällä kolmeksi kuukaudeksi ulkomaille. Ja nyt meillä on kummallakin kuume päällä, mutta yritys ihan järkisyistä sovittiin alkavaksi vasta ensi huhtikuusta, ettei tarvi ulkomailla käydä neuvolassa, vai lääkärissäkö sitä siellä käytäisiin.
Innolla odotan että päästään asiaan, sillä 2 lasta ei todellakaan meille tee vielä valmista perhettä.
Tuttua tekstiä, osa kuin suoraan omia ajatuksia lukisi !
Eli meillä aina haaveissa ollut enemmän kuin 2 lasta, mies ollut ehkä enemmän neljän kannalla ja minä kolmen. Tällä hetkellä mieskin puhuu että kyllä ne kolme varmaan sitten meille riittää.
Itselläni on 5 vuotta vanhempi veli ja aina kaipasin sitä siskoa. Äitinikin olisi halunnut kolme lasta mutta isälle olisi yksikin riittänyt. Mieheni on taas nelilapsisesta perheestä.
Nyt esikoinen, tyttö on aloittanut 1. luokan ja poika täytti kesällä 4 ja minä jo jouduin toteamaan että meidän perheessä ei ole enää vauvaa.
Alunperin tarkoitus olisi että ehkäisy olisi jätetty pois keväällä-06 mutta kas kummaa vauvakuume yllätti minut täysin kesällä eikä ole pois lähtenyt. Miehen sain ylipuhuttua niin että nyt ehkäisy lopetetaan joulukuussa eli enää kahdet menkat ja sitten pääsee piinailemaan !
Aiemmat raskaudet ovat alkaneet ensimmäisestä yrityksestä mutta tuskinpa tällä kertaa, ikää pian itselläni 33 ja mies samanikäinen.
Minäkin joskus mietin että olisi mukava olla kotona kun esikoinen aloittaa koulun mutta nyt tuntuu että ensi vuosi on vielä parempi koska nykyinen iltapäiväkerho on vain 1-luokkalaisille eikä se tokaluokkalainenkaan niin kauhean iso ole.
Kaikille kovasti plussaonnea jotka jo yrityksen ovat aloittaneet !
Kuin minun suusta oli sun tekstis. Meillä esikoinen aloitti koulun nyt ja kakkonenkin meni eskariin. Tuntuu pahalta hyväksyä että tässäkö tämä sitten oli? Vauvoja ei tosiaan enää ole, kumpikin lapsi on jo niiiiin isoa...onneksi vielä kotona äidin syli kelpaa, koulussa ei puhettakaan että äiti saisi poijan kädestä ottaa kiinni (tyhmä äiti päästä irti =0).
Kolmosta ollaan yritetty nyt kesä/heinäkuun vaihteesta eikä tunnu tärppäävän, omaa ikäänikin jo olen alkanut epäillä että eikö näin vanha (34) ennä hedelmöity, hitto vie!!
Osaisiko joku meistä " perustaa" KoTo-ryhmän? Minä oon niin surkea näissä tietokone hommissa että en osaa..olis kiva jos olis ihan oma virallinen porukka kun meitä näin paljon kuitenkin on?
t. mariadee
Hei, ilmoittaudun mukaan pikkukolmosen kuumeilijoihin. Toista yrityskiertoa mennään ja ennestään on 8 v ja 4 v lapsoset. Tuttuja ajatuksia tosiaan edellisissä kirjoituksissa!! Eka lapsi oli ns itsestään selvyys, toisen lapsen kohdalla keskusteluja käytiin vain että koska tehdään, mutta tämä kolmas onkin jo kimurantimpi tapaus. Välillä on päiviä että sormet ristissä toivon, että ei olis tärpännyt ja kuitenkin käyn täällä kuumeilemassa useamman kerran päivässä :-) Kyllä se syntymä ja vauva-aika kuitenkin vielä kerran täytyy kokea, tai kadun sitä myöhemmin että ei olis edes yritetty.
Jos tämä kolmonen sitten joskus tärppää niin meillä sitten on lapsiluku täynnä, leikkikaverit saa kyllä etsiä naapurista sillä sitä ei tehdä. Alkaa ikäkin jo tulla vastaan (36v), kaikella kunnioituksella n. 40v äideille.
Se oma pino Kotoille olis kyllä ihan kiva, kun tämä ryhmä aina välillä jää unohduksiin kunnes sitten joku tekee uuden avauksen. Hauskaa viikonloppua kaikille!
Unohdan aina sekunnin päästä luettuani mitä muut olivat kirjoittaneet joten en muista kaikkea kirjoittaa mitä olin suunnitellut.
Eli nuo pohdiskelut autoista, asunnosta ym.
Mä en ole osannut koskaan kauhean järkevästi näitä asioita miettiä tai suunnitella mutta aina ovat asiat järjestyneet.
Esikoinen tuli meille hieman yllätyksenä ehkäisystä nimeltään " varmat päivät " , ovulaatio sattui olemaan 12 päivää myöhässä juuri siinä kierrossa. Molemmilla oli opinnot kesken, mies oli itseasiassa aloittamassa uusia opintoja toisella paikkakunnalla ja asunto oli aika pieni kaksio. Kaikki meni tosi hyvin, viikot olin esikoisen kanssa kahdestaan 2,5 vuoden ajan kunnes saatiin isä takaisin kotiin toukokuussa-01 ja siinä kohdassa alkoikin minun seuraava äitiysloma ja poika syntyi heinäkuussa. Sitten olin 3 v kotona lasten kanssa ja olin enemmän kuin valmis työelämään kesällä-04. Minulla taisi olla jonkinsortin kolmenkympin kriisi meneillään siinä kohdassa koska omassa ammatissani en ollut ehtinyt kuin käväistä lasten välissä ja työelämä pelotti tosi kovasti ja pelkäsin että mahtaako kukaan minua edes enää palkata.
No hyvin kävi, sain töitä heti toissakesänä kun hain ja työsuhde muutettiin aika pian määräaikaisesta vakituiseksi. Asuntokin on vaihtunut vuosien saatossa, ensin kaksiosta kolmioksi ja nyt meillä on aika pieni 4 h + k. Isompaa meille tuskin tulee jollei lotossa onnista.
Eli ensimmäistä kertaa kaikki puitteet kunnossa, autokin vaihettu farmariin ja toivoa sopii että 3 mahtuu takapenkille. Kaksi lasta joutuu siis samaan huoneeseen jossain vaiheessa mutta näin se vaan on.
Eihän näitä asioita oikeasti voi kauheasti suunnitella. Kyllä mua oikeasti paljon enemmän nyt jännittää että tuleekohan sitä edes raskaaksi, tuleeko keskenmeno ja mitä sitten jos lapsi ei olekaan terve.
Joo nyt tuli vähän liikaakin tätä tekstiä.. Mä en myöskään ole mikään atk-ekspertti joten jos joku vaan osaa paremmin meille ryhmän perustaa niin olisi tosi mukavaa.
Olen saapunut vuosien jälkeen tälle palstalle haaveissa juuri tämä kolmas lapsi ja ajatukset samat. Minulla on vielä hormonikierukka, mutta tekisi mieli poistattaa se...
Kaksi lasta on meille tullut tupsahtanut enkä oo kauheesti pohtinu mahtuuko ne meille tms. :) Mutta kolmannesta oon ollut jostain syystä paljon epävarmempi. Enää ei oo riittäny se, että haluaa vauvan, vaan on tullut pohdiskeltua tosi paljon, että millaisella ikäerolla edellisiin, mahtuuko autoon, miten turvaistuimet, pitäisikö olla isompi asunto jne. Välillä hirvittää, että miten voin kuvitella jaksavani kolmannen vauva-ajan tai taas aloittaa alusta koko vauvarumba, juuri kun edellisten kanssa se hellittää... Jne.
Mut onhan kolme lasta jo vähän eri juttu kuin kaksi. Tää yhteiskunta on muokattu aika paljon kaksilapsisille perheille. :) Meillä lapset siis nyt 2 ja 4v.