Rohkaiskaa synnytyspelkoista

Sattuuhan se toki, mutta kyllä sen kestää, lääkkeitä on olemassa, ja niitä voi tarpeen tullen saada. Toisaalta, kipu on "hyvää kipua", tietää, että se loppuu kun vauva on syntynyt, eikä se mitään ylitsepääsemätöntä ole, ei kukaan muuten tekisi montaa lasta, jos se olisi sietämätöntä ;) Minäkin tollo olen tehnyt kolme lasta, joista kaksi ilman mitään kivunlievitystä..



Suotta sitä on murehtia etukäteen, mitä voisi sattua tai mennä pieleen, olemme kuitenkin siinä onnellisessa asemassa, että synnytykset hoidetaan turvallisessa ja asiantuntevassa hoidossa, jossa apu on lähellä.

Sitäkään on vaikea etukäteen mennä sanomaan mikä on kivuliain vaihe, kaikki kokee senkin eri tavalla, ja toisaalta juuri se hetki, kun itse olen kokenut kipua eniten, kun vauvan pää syntyy, on se hetki joka kestää melko vähän aikaa, ja kun vauva on sylissä, tietää, että se oli sen arvoista, ja pian se unohtuu kokonaan ;)



Onnea tulevaan :)

kun ajattelee sen edistävän sitä syntymää.



Kipulääkitystä otat tietty, niin ei ole ihan niin tuskaisaa.



Ei kaikki repeä. Pelkopoli olis kyllä ollut hyvä käydä katsomassa.

Synnytys onkin voimakas kokemus ja sitä saakin pelätä etukäteen. Itseni kuitenkin yllätti synntyksen aikana se, kuinka keho hoiti homman ja minä yritin vaan hengata mukana. Kipua/repeämiä voi olla paljon tai ei juuri ollenkaan, riippuu niin ihmisestä. Itselläni oli kivulias synnytys ja emätin, klitoris ja koko alapää repesi peräaukkoon asti. Kyllä siitä vaan selvis ja aika kultaa muistot. Nyt toivottavasti toinen tulossa ja synnytys pelottaa enemmän kuin ekalla kerralla mut nyt tiedän, et siitä selviää. ;] Tsemppiä! Luota vain kehoosi ja kätilöiden ammattitaitoon!

tiedän mihin olen joutumassa. Kyse ei ole ensimäisestä lapsesta. Olen myös revennyt kunnolla ja synnyttänyt yhden ilman kipulääkitystä, joten aina ei voi olla varma että kipulääkettä saa. Pelottaa silti.

Ne ammattitaitoiset (ollaan asiakasystävällisyydestä sitten mitä tahansa mieltä, kuten täällä yleensä...) ihmiset ovat siellä sinua ja vauvaasi varten - ennen kaikkea vauvaasi. Jos synnytyksessä joku meinaa mennä pieleen, sinut "kylmänviileesti" leikataan auki ja se vauva otetaan sieltä ulos vatsan kautta. Sori, saattaa kuulostaa hurjalta :D , mutta ihan tosi, vauvan henki on äärettömän tärkeä ja sen eteen tehdään kaikki. Sen suhteen voinet olla rohkein mielin.



Itseäni pelotti myös ihan hirveästi se vaihe, kun vauva tulee ulos, mietin miten järjetöntä kipua se voikaan olla! Supparit tuntui etukäteen ajateltuna ihan kestettävissä olevilta. Mutta ans olla kun ne supistukset alkoivat... Se kipu oli kaunistelematta ihan hirveää! Jälleen, anteeksipyyntö - ei ole todellakaan tarkoitus peloitella! Olin nimittäin kuitenkin tyytyväinen sen jälkeen päästessäni ponnistamaan, eikä se itse syntymä sattunut itselläni läheskään niin paljon. Tällä tarkoitan, että se repeämiskipu ei ole niin suurta, pelottavaa ja inhottavaa kuin etukäteen olin luullut. Ja ne supistukset, no ne oli kuin järjettömät selkäkivut itselläni, mikä tuntui järkeen "helpommalta" kestää. Kova selkäkipu vs. repeämiskipu alapäässä, näin mä sen ajattelin. :)



Lisäksi, mulla synnytys oli käynnistetty, eikä 1,5 vrk aikana tapahtunut mitään ennen kuin sitten rytinällä parissa tunnissa koko homma oli ohi, joten en ehtinyt saada ajoissa kivunlievitystä. Kun synnytys etenee normaalisti, saat sitä mukaa lievitystä kipuihin, eivätkä ne supistuksetkaan varmasti ole yhtä tuskallisia. Ja jo ilokaasu auttaa uskomattoman paljon supistuksiin!



Toki ymmärrän että kaikki nuo pelottaa, jokaista synnyttävää äitiä ne pelottavat. Eipä siinä auta kuin luottavaisin mielin hypätä virtaan, mä kuitenkin luulen että sulla menee ihan hyvin. :)



Anteeksi vielä nuo "pelottelupuheet", mutta niin kamalaa kuin se itselläni olikin, ei se siltikään ollut mitenkään erityisen kamalaa! Ei niin kamalaa, etten mä toista olisi yrittämässä... ;) Kukaanhan ei kai voi väittää, että se kivutonta olisi, mutta hitto kun sä saat sen vauvan syliisi... Mikä kipu, missä? :) Onnea koitokseen!