Lue keskustelun säännöt.
Minua kohdellaan kuin toisen luokan kansalaisena, koska mieheni on ulkomaalainen
03.08.2010 |
Ja minun oletetaan jokapaikassa osallistuvan keskusteluun maahanmuuttajista vain sen vuoksi, koska olen naimisissa ulkomaalaisen miehen kanssa.
Mua ei huvita aina puhuu maahanmuuttajista!
Kommentit (34)
kaverini jotka paasaa kuinka paljon ne vihaa mamuja (erityisesti jotaa somaleita) ja sit niitä jotka tekee rikoksia... sit ne kattoo mua ja sit tokasevat vaan tietävästi: Siis ei millää pahalla. Sanon vaa heti et ei mitää kyl mä ymmärrän, vaik en tosiaan ymmärrä ja käy pikkuhiljaa vituttaa tuommoset.
Mulla siis mies Irakista.
Ja en siis itsekään ole mikään somalifani :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En koe, että minua kohdeltaisiin noin, vaikka mieheni on myös maahanmuuttaja.
Mieheni on kyllä arvostetussa työssä, ehkä se vaikuttaa asiaan. Ja olemme tosi onnellisia yhdessä.
soppaan joudun ympäristön taholta olisin ehkä miettinyt kahteen kertaan menenkö ulkomaalaisen kanssa naimisiin.
Mutta eihän sitä tullut silloin rakastuneena edes ajatelleeksi :(
Myös omien lasten puolesta haarmittaa ja huolestuttaa. Miten he tulevat pärjäämään tässä yhteiskunnassa :(
Onkohan olemassa jotain yhteisöä, missä vaihtaa muiden samassa tilanteessa olevien kanssa ajatuksia?
Ei se varmaan, että sinulta kysellään maahanmuuttaja-asioista tarkoita automaattisesti arvostelua. Ehkä ajatellaan sinulla olevan tietoa asiasta, ja mielipiteitä. Kokemusta ainakin.
Mutta jos jotenkin muutoin koet huonoa kohtelua, se on ikävää.
Onko suhteenne muutoin kunnossa, ja tasa-arvoinen? Oletko tyytyväinen itseesi, työhösi ja koulutukseen ja ulkonäköön, entä mieheesi? Ehkä tunnet alemmuutta ja se näkyy käytöksessäsi ja olemuksessasi?
Tuttavapiirissäsi on juntteja tai sitten vain asut junttilassa?
Minullakin on ulkomaalainen korkeakoulutettu aviomies. Miehestä kyllä näkee selvästi, että hän ei ole kotoisin Suomesta. Lähinnä tosijuntit sitä ovat ihmetelleet ja vanhemman ikäluokan maalaiset kun eivät ole aikaisemmin ulkomaalaisia tavanneet sieltä suunnasta (Olen itsekin maalta, ettei siinä mitään).
En usko, että koulutetut ihmiset jaksaisivat asialla vaivata päätään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
keskustelu on lähinnä sellaista, että tyyliin haukutaan kaikki ulkomaalaiset varkaiksi ja sossun tuilla eläjiksi.
Jaa sitten odotetaan, että mitäs sanottavaa mulla on.
Olen luonteeltani aika hiljainen ja ujo, joten ehkä se tulkitaan sitten alemmuuden tuntoisuudeksi.
Mutta oikeuttaako toisen ihmisen hiljaisuus siihen, että sitä ja sen valintoja saa halveksua.
Työkaveri ovat pääosin aika juntteja. Olen joskus miettinyt, että pitäisikö minun väkisin kouluttautua johonkin "korkeampaan" ammattiin, että säästyisin junteilta.
En ole tyytyväinen työhöni, enkä koulutukseeni. Ulkonäkönikin kanssa on vähän niin ja näin.
Mieheni on ihan ok. Olemme olleet yhdessä jo kohta 13 vuotta. Onhan meillä joskus riitoja ym. mutta iana niistä on selvitty.
Tuttua varsinkin maaseudun pikkupaikkakunnilta. Jos menen sukulaisteni luo kylään niin perheeni heikosti tuntemat ihmiset saattavat tulla kyselemään, että mistä maasta se sinun miehesi taas olikaan. Vastauksen kuultuaan sitten vääntävät kaikki negatiivisimmat asiat ties mistä pakolaisista tms. (Mieheni ei ole ollut pakolainen tai turvapaikanhakija).
Saattavat naureskella stereotyyppien perusteella, että kyllä minäkin saan kohta mieheltä turpaani ja kuljen rätti päässä jne. tai väittää, että mieheni yliopistopaperit on jostain banaanivaltiosta ostettu (Ihan Euroopassa on opiskeltu ja hänellä on hyvä työ).
Oikeastaan melko huvittavaa, koska mieheni tai parisuhteeni ei mahdu yhteenkään stereotyyppiin ja meillä menee todella kivasti yhdessä. Me kummatkin valmistuttu yliopistosta ja meidän parisuhteemme ei todellakaan ole uusi. En ole muuttunut mieheni vuoksi ulkoisesti tai sisäisesti, joten mitään valituksen aihetta ulkopuolisilla ei pitäisi olla.
Tuollaisista typeristä ihmisistä ei tarvitse välittää mitään eli kannattaa jättää heidät omaan arvoonsa. He elävät omassa hyvin pienessä maailmassaan. Suomesta kyllä löytyy järkevämpiäkin yksilöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
keskustelu on lähinnä sellaista, että tyyliin haukutaan kaikki ulkomaalaiset varkaiksi ja sossun tuilla eläjiksi. Jaa sitten odotetaan, että mitäs sanottavaa mulla on. Olen luonteeltani aika hiljainen ja ujo, joten ehkä se tulkitaan sitten alemmuuden tuntoisuudeksi. Mutta oikeuttaako toisen ihmisen hiljaisuus siihen, että sitä ja sen valintoja saa halveksua. Työkaveri ovat pääosin aika juntteja. Olen joskus miettinyt, että pitäisikö minun väkisin kouluttautua johonkin "korkeampaan" ammattiin, että säästyisin junteilta. En ole tyytyväinen työhöni, enkä koulutukseeni. Ulkonäkönikin kanssa on vähän niin ja näin. Mieheni on ihan ok. Olemme olleet yhdessä jo kohta 13 vuotta. Onhan meillä joskus riitoja ym. mutta iana niistä on selvitty.
ei ole koskaan varastanut mitaan etteka ela sossun tuilla vaan kaytte tyossa. ja etta sinusta tuollainen yleistaminen ei ole sivistynytta.
keskustelu on lähinnä sellaista, että tyyliin haukutaan kaikki ulkomaalaiset varkaiksi ja sossun tuilla eläjiksi. Jaa sitten odotetaan, että mitäs sanottavaa mulla on. Olen luonteeltani aika hiljainen ja ujo, joten ehkä se tulkitaan sitten alemmuuden tuntoisuudeksi. Mutta oikeuttaako toisen ihmisen hiljaisuus siihen, että sitä ja sen valintoja saa halveksua. Työkaveri ovat pääosin aika juntteja. Olen joskus miettinyt, että pitäisikö minun väkisin kouluttautua johonkin "korkeampaan" ammattiin, että säästyisin junteilta. En ole tyytyväinen työhöni, enkä koulutukseeni. Ulkonäkönikin kanssa on vähän niin ja näin. Mieheni on ihan ok. Olemme olleet yhdessä jo kohta 13 vuotta. Onhan meillä joskus riitoja ym. mutta iana niistä on selvitty.
ei ole koskaan varastanut mitaan etteka ela sossun tuilla vaan kaytte tyossa. ja etta sinusta tuollainen yleistaminen ei ole sivistynytta.
Mun miehellä on vielä aika kovan työntekijän maine. Eli ei ole mikään laiska.
Mutta silti ihmiset jaksaa kaivella jotain negatiivista kaikesta. Siis ihan kaivamalla kaivaa! Ja tulkita kaikkea väärin.
Jos ei miehestäni niin sitten minusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
usein vain kuuntelen ja sanon, että jaa vai semmosta. Yritän näyttää vain siltä kuin olisin tyhmä enkä tajuaisi mitään.
Joskus on helpompi näytellä tyhmää kuin alkaa sanomaan vastaan :C
Nyt kannattaa kaikkien juosta karkuun ja kovaa :)
14 rupeaa täällä naimaan kohta julkisesti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarkkailepa, miten on lastesi laita.
Mielipiteesi voisi olla äitini - hän kun ei joutunut kulkemaan eri näköisenä kaupungilla.
Tuli muuten juuri mieleen, että äitini ei koskaan halunut liikkua lastensa, siis minun ja sisarteni, seurassa julkisissa liikennevälineissä, enkä muista, milloin olisimme tavanneet muualla kuin kotona ja sukulaisten luona. Hän siis vähintäinkin alitajuisesti häpesi (?) lastensa tummuutta (huom - kyse "ihan tavallisista ranskalais-suomalaisista eurooppalaisista kristityistä (!) lapsista, joilla sattui olemaan isänsä perua mustat hiukset.
Niin "onnellinen" kuin vanhempiemme liitto heidän vakuutteluiden mukaan olikaan (nyt isä on jo kuollut), muistan äitini kulkeneen aina ystäviensä ja kollegoittensa kanssa teattereissa-konserteissa-leffoissa-kahviloissa. Liekö siinäkin sitten syynä halu sittenkin sulautua massaan?
Eipä häntä tietenkään kohdeltu muukalaisena yksin kulkiessaan.
Meitä puolestaan on milloin haukuttu mustalaisiksi, milloin miksikin. Surullisin tapaus, vaikkakin kaiketi vähäinen sellaisenaan, oli, kun Turun torilla 80-luvulla penkille istahtaessani vanhempi rouvashenkilö pongahti jaloilleen ja alkoi sähistä: kaikkialle te mustalaiset kehtaatte tullakin istumaan, hyi häpeä.
Nuorena tyttönä en osanut reagoida muuten kuin piipittämällä: en minä ole mustalainen.
Siinä sitä repimistä lähimmäisen kohtelusta.
En koe, että minua kohdeltaisiin noin, vaikka mieheni on myös maahanmuuttaja. Mieheni on kyllä arvostetussa työssä, ehkä se vaikuttaa asiaan. Ja olemme tosi onnellisia yhdessä.
toisen luokan kansalaisena, jos joku sitä yrittäisi niin täältä kyllä pesis!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
afrikassa ja maahanmuuttajien keskuudessakin.
somaaleja vihataan myös afrikassa ja maahanmuuttajien keskuudessakin.
Sehän sitten oikeuttaakin vihan "somaaleja" kohtaan jos et ole ainoa, joka heitä vihaa. Uskomatonta logiikkaa.
Myös minun mieheni on eurooppalainen maahanmuuttaja, ja minun puolestani saisi painua takaisin sinne mistä on tullutkin. Tosin tämän on vain oma henkilökohtainen mielipiteeni eikä ole yleistettävissä kehenkään muuhun maahanmuuttajaan. Eikä minua ainakaan ole kohdeltu huonosti mieheni eri kansallisuuden takia, enkä usko lapsianikaan sorretun.
enkä ole kenenkään mamun kuullut valittavan huonosta kohtelusta, mutta meitä on kyllä mamujen puolelta kohdeltu huonosti esim syljetty nuorien tyttöjen päälle, varasteltu, uhattu, kiristetty, mutta ne ovat vain yksi porukka
Tosin asumme pääkaupunkiseudulla ja tuttavapiirimme muodostuu fiksuista ihmisistä :-) Vieraiden ihmisten mielipiteistä en välitä.
Tunnemme olevamme niin perisuomalainen perhe, että en osaa ajatella maahanmuuttajakeskustelun koskettavan meitä millään tavalla. Inhoan sossupummeja, olivatpa he suomalaisia tai ulkomaalaisia. Lähinnä minua ärsyttää kaikkien ulkomaalaistaustaisten niputtaminen samaan "kastiin" sosiaalietuuksia väärinkäyttäviksi turvapaikanhakijoiksi.
Tosin asumme pääkaupunkiseudulla ja tuttavapiirimme muodostuu fiksuista ihmisistä :-) Vieraiden ihmisten mielipiteistä en välitä. Tunnemme olevamme niin perisuomalainen perhe, että en osaa ajatella maahanmuuttajakeskustelun koskettavan meitä millään tavalla. Inhoan sossupummeja, olivatpa he suomalaisia tai ulkomaalaisia. Lähinnä minua ärsyttää kaikkien ulkomaalaistaustaisten niputtaminen samaan "kastiin" sosiaalietuuksia väärinkäyttäviksi turvapaikanhakijoiksi.
Ehkä tämän takia kannattaisi osallistua 'maahanmuuttajakeskusteluun' - mitä sillä sitten kukakin tarkoittaa.
Itse ainakin olen kokenut, että jos alan puhua omista ongelmistani, niin ne aina liittyvät siihen, että mieheni on ulkomaalaistaustainen. Ei ole somali, ei edes afrikkalainen, eikä edes muslimi - aina kaikki ulkomaalaistaustaisten ongelmat niputetaan näihin kolmeen asiaan, siksi mainitsin. En enää puhu ongelmistani - jotka muuten eivät liity parisuhteeseen, eivätkä mieheen millään tavalla, mutta koska mulla on tuo ulkkismies, niin minulla ei voi olla muita asioita elämässäni.
Vaikka asun pk-seudulla, minun ystäväni ovat koulutettuja ja fiksuja, samoin perheeni, huomaan, että suhtautuminen on erilaista kuin jos puhuisin suomalaismiehen vaimona samoista asioista (kokemusta on). Myös työpaikallani pimitin viimeiseen asti, että mieheni on muualta. Sitten kun tämä asia tuli ilmi, keskustelujen sävy muuttui. Jokainen mietti, että mitä onkaan sanonut aiemmin ja keskustelun vapautuneisuus muuttui. Ja työpaikallani nyt ainakin luulisin olevan fiksua porukkaa, kaikki koulutettuja ja alana sellainen toisten ymmärtäminen ja opettaminen.
Minusta Suomessa ei vain ole normaalia suhtautumista ulkomaalaisiin, olivat ulkkikset sitten somaleja, kiinalaisia tai mitä tahansa, töissä tai pummeja. Esimerkiksi miestäni on haukuttu neekeriksi, vaikka on ihan eri 'rotua', eri maanosasta.
En koe että minua kohdeltaiisn kakkosluokan kansalaisena, mutta sanoisin, että suhtautuminen ei ole ongelmatonta. Välillä se on myös tarpeettoman positiivista, esim. kun jotkut pelkäävät saavansa rasistin leiman.
Tämän kanssa on elettävä, en tiedä miksi siitä olisi vaiettava tyyliin 'olemme perisuomalainen perhe' -linjan alle. Totta kai olemme ja olette, mutta se onkin vaikea saada muiden ymmärtämään. Kai se vaikeneminen on ainoa keino. Jotenkin mua vain kismittää, että en voi rennosti kertoa, että minun mies on kusipää, kun työkaveri kertoo omista harmeistaan miehen kanssa. Minun mieheni on aina se ulkomaalainen kusipää, jonka kusipäisyys johtuu ulkomaalaisuudesta - työkaverin mies taas on 'tyypillinen mies'.
Tämän kanssa on elettävä, en tiedä miksi siitä olisi vaiettava tyyliin 'olemme perisuomalainen perhe' -linjan alle. Totta kai olemme ja olette, mutta se onkin vaikea saada muiden ymmärtämään. Kai se vaikeneminen on ainoa keino.
Minun kokemukseni on se mitä kirjoitin. En koe "vaikenevani" millään tavalla. Meidän elämämme nyt vaan on niin tavallista, että en voi uskoa, että se olisi sen tavallisempaa suomalaisen miehen kanssa. En myöskään oikeasti koe mieheni ulkomaalaisuuden vaikuttavan ystävieni, tuttavieni tai työkavereitteni suhtautumiseen minuun.
21
Se on OIKEIN!