Jos olisit kihloissa ja mies pettäisi voisitko antaa anteeksi?

Ei tuollaisen miehen kanssa kannata ainakaan naimisiin mennä, jos kihlausaikanakaan ei malta pitää näppejään erossa muista.

Jos tuossa vaiheessa jo on uskoton, miten ikinä voisi luottaa siihen että on uskollinen? En hyväksy uskottomuutta missään muodossa, vaikkei oltaisi edes kihloissa.

Suhdetta en kuitenkaan jatkaisi

Suhdetta en kuitenkaan jatkaisi

Toki pitäisi miettiä pidempään, jos olisi lapsia.

Mielestäni ei riipu siitä, ollaanko kihloissa tai naimisissa vaan suhteen pituudesta ja laadusta. Jos on vuosia oltu yhdessä ja toisesta pystyy melko luotettavasti näkemään aidon katumuksen, voisin ehkä antaakin anteeksi.

En usko myöskään siihen, että kerran pettänyt pettää aina uudelleen, koska tunnen monta vain kerran pettänyttä. Jos taas olisin nuori ja kihloissa joitakin kuukausia tuntemani pojan kanssa, tuskin antaisin pettämistä anteeksi.

suhteen pituudesta ja laadusta. Jos on vuosia oltu yhdessä

Luulisi että silloin nimenomaan pettäminen tuntuisi paljon pahemmalta. En todellakaan antaisi anteeksi omalle miehelleni 15 vuoden avioliiton jälkeen toista naista. Sen sijaan olisin voinut antaa anteeksi parin kk:n seurustelun jälkeen.

En itsekään petä toisen luottamusta, niin en pystyisi unohtamaan enkä antamaan anteeksi. Pettäminen ei kuulu oikeaan rakkaussuhteeseen.

suhteen pituudesta ja laadusta. Jos on vuosia oltu yhdessä

Luulisi että silloin nimenomaan pettäminen tuntuisi paljon pahemmalta. En todellakaan antaisi anteeksi omalle miehelleni 15 vuoden avioliiton jälkeen toista naista. Sen sijaan olisin voinut antaa anteeksi parin kk:n seurustelun jälkeen.

Pointtini on jotakin sellaista, että jos on vakaa ja muuten hyvä suhde jota ei tuosta vaan halua heittää romukoppaan, ja tuntee toisen sen verran hyvin että pystyy näkemään onko hän katumuksessaan tosissaan, niin anteeksianto on helpompaa. Jos on oltu pari kuukautta yhdessä ja nuori salli juoksee jo alkuhuumassakin vieraissa, se on mielestäni merkki epäluotettavuudesta.

Lisäksi pariskunnalle voi tulla ongelmia ja vaikeita aikoja, vaikkei naimisissa oltaisikaan.

Jos ei ole vielä yhteistä omaisuutta, lapsia tai muita sitovia tekijöitä ja mies silti ehdottomasti haluaa jatkaa, se on myös merkki jonkinlaisesta aidosta katumuksesta.

mutta en voisi enää koskaan luottaa mieheen. Jotain perustavaa laatua olisi mennyt rikki. Jos haluaisin lapsia, en varsinkaan olisi valmis ottamaan riskiä että mies rikkoisi perheen. Ihan varmasti ongelmia tulee kaikissa parisuhteissa, mutta uskollisuus on minulle sellainen peruskivi, josta en voi tinkiä. Vaikka antaisin anteeksi miehelle, en usko että voisin peittää sitä että en enää kunnioita häntä samalla tavalla kuin ennen.

Tiedän tällaisen tapauksen, jossa mies petti naista jatkuvasti heidän olleessaan kihloissa. Nainen kuitenkin päätti antaa anteeksi ja pysyä miehen kanssa. En usko, että ovat onnellisia eikä mies varmastikaan ole pettämistä lopettanut, koska sillä ei ollut yhtään mitään seurauksia. Katumuksen pitäisi olla todella erittäin poikkeuksellisen suurta, jotta itse vastaavan antaisin anteeksi. Mutta jos on pettänyt useammin kuin kerran, voit olla varma että katumus ei tässä tapauksessa ole poikkeuksellisen suurta! Ja unohtaahan sitä ei voi kuitenkaan, joten aina miettisi mitä mies nyt selän takana puuhaa...

miten joku voi mennä naimisiin tietäen että mies on JO pettänyt. Mitä sellainen nainen ajattelee? Pystyykö hän oikeasti pyyhkimään asian mielestään? Miten pettäjään voi koskaan luottaa?

Nyt kun yhteisiä vuosia on takana jo 20 niin antaisin toki. Vaan paljon saisi mies tehdä töitä sen eteen :) Ei ehkä jaksaisi sen anteeksipyytelyn lomassa uusia heiloja enää katsella :P



Yhteinen historia painaa jo niin paljon. Yksi tai pari pettämistä ei niitä kumoa. Minä elän elämääni niin, ettei tarvi koskaan olla katkera, että olisin elämäni uhrannut toisen eteen ja sitten joku pettäminen tekisi kaiken tyhjäksi. Kaikki vuoeni olen vapaaehtoisesti toiselle antanut ja niistä itse vastineeni saanut.



Tietääkseni minua ei ole petetty. Itse en ole pettänyt.

en vois kuvitella meneväni naimisiin jos tietäisin että mihellä on taipumus pettää.

sen vertaa rakasta että muita haluaa, niin mitä järkeä?



Ei rakastunut ihminen petä.

joten en voisi jatkaa enää suhdetta. Ei miehellä ole aikomustakaan oikeasti anteeksi pyytää ja jatkaa suhdetta, jos on jo useammin pettänyt.

jossa miehellä oli suhde toiseen naiseen, mutta nainen antoi anteeksi ja he menivät naimisiin. En tiedä miten tarina päättyy, mutta ihmettelen miksi nainen antoi anteeksi ja miten pystyi enää katsomaan miestä kunnioittaen.

Se jää kaihertamaan.. joka ikinen poikain viikonloppu, ryyppäjäiset, laivareissut, festarit ihan mitkä vaan, joissa itse et ole mukana. Se kotona olevan osa ei ole mukava, kun koko ajan saa miettiä ja pelätä, että kuinka käy tällä kertaa.. sortuuko mies. Sitten valvoa ja odotella tuleeko kotiin vai ei. Aamuisin tuskissaan odotella sitä puhelinsoittoa, että kuulee millä mielellä mies on, ja jos sekin venyy pitkälle yli puolen päivän, niin ahdistaa ja lujaa.



Luottamusta on todella todella vaikea saada takaisin, vaikka luulisitkin taas luottavasi, niin heti ensimmäinen poikkeava tilanne saa kaiken palautumaan taas mieliisi.

Mies ei ole sitoutunut, eikä kunnioita sua ap. Se ei muutu miksikään naimisiin menolla. Mies tulee pettämään sua siihen asti, kunnes jätät hänet. Pyytelee vaan anteeksi siinä välissä, katuu enemmän sitä, että jäi kiinni.

vasta viiden vuoden jälkeen menimme kihloihin ja naimisiin. Olimme 16v naimisissa ja mies petti ja avioliitto loppui, sitä kertaa ei edes pyytänyt anteeksi ja eron syy ei varsinaisesti ollut pettäminen toisen naisen kanssa vaan muuten luottamuksen meno.

Ei se jää kaikkia kaivertamaan. Ei kannata yleistää. Ja joskus pettäjä voi oppia virheestään!