Miten puuttua asiaan?

Kaikkea sitä aikuinen voi laittaa lapsen kärsimään. Mielestäni sinun pitäisi tehdä selväksi lapsen isälle, että lapsi saa sanoa äitiään äidiksi, ja aiot tämän myös lapselle kertoa.



Jos ei onnistu, en tiedä mitä tehdä.



Lapsen ei pitäisi joutua ratkomaan aikuisten ristiriitoja.



Onko tämä juttu tosi?

isäksi, että nuoremmat lapset sitten oppis myös... mua ei kuitenkaan sano lapsi koskaan äidiksi?? miksi??? onhan meilläkin lapsia, miten ne on oppinut mua kutsumaan äidiksi?



Toisaalta en mä ees haluisi että mieheni lapsi kutsuis mua äidiks, koska mä en ole sen äiti.

koska lapsesi on ottanut asian esille ja pahoittanut siitä mielensä.



Koeta ensin kuitenkin rauhoittua ja juttelet sitten miehellesi siitä rauhallisesti. Ei tuo nyt nimittäin äitiyttäsi tuhoa, lapsellesi olet edelleen äiti, vaikka isä koohottaakin älyttömyyksiä.



Todennäköisesti eksäsi nyksä on oikeastikin narissut miehelleen, että "meidän Piltti ei opi kutsumaan minua äidiksi, kun lapsesi kutsuu minua Pirkoksi, eikä äidiksi".



Eli otat sen esille miehesi kanssa siinä sävyssä, että "lapsemme on aika ihmeissään tuosta teeskentelystä, sillä kuten hyvin ymmärrät, hänellä on vain yksi äiti ja se olen minä - oletko nyt ihan oikeasti sitä mieltä, että minäkin voin sitten pakottaa lapsemme sanomaan mahdollista tulevaa poikaystävääni ISÄKSI ja kieltää lasta kutsumasta sinua isäksi?"

laittaa lapsi sanomaan isälleen, että jatkossa kutsuu minun uutta miestäni isäksi =D. Hyvä idea. Mutta joo, en todellakaan pitäisi lasta pelinappulana. Tosin lapsi on aika välkky itsekin. On minulle joskus sanonut, että eihän hän "Mattiakaan" sano isäkseen, koska ei hänen isänsä ole.

Olipas kiva lukea ymmärtäväisiä vastauksia. Tämä nyt ei ole edes älyttömin juttu lapsen isältä ja vaimoltaan. "Välillä" tuntuu, että heillä todellisuudentaju hämärtyy täysin. Itsestäni tämä tuntuu kurjalta, kun vuosia kärsin huonossa suhteessa narsistisen miehen kanssa ja nyt eron jälkeen hän käyttäytyy kuin minä olisin johonkin syyllinen! Miksi ei voisi olla normaalit välit?! Tai kiukuttelisi edes suoraan minulle eikä lapselle selittelisi näitä outoja aivotuksiaan.

Mieleen tuli vielä nämä perinteiset keskustelut lapsen kanssa, "ero ei ole sinun vika" jne. Jos lapsi haluaisi keskustella tilanteesta. Ehdottomasti kuitenkin lähtisin siitä, että sinä kuuntelet lasta ja hänen huoliaan, etkä kaada omia huoliasi hänen niskaansa.