voi kuinka paljon vähemmän murhetta äideillä olisikaan

Minulla kolme lasta, joista kaksi jo aikuisia ja yksi 10v.



En imettänyt ketään noista kuin pari viikkoa. Kaikki ovat täysin terveitä, ei allergioita, ei korvatulehduksia koskaan, monin tavoin lahjakkaita lapsia ovat he kaikki.



En tosin osaa väittää, miten muuten olisi, jos olisin imettänyt, mutta en ainakaan mitään haittaa ole havainnut sillä, etten imettänyt.



Sen sijaan olen monesti todellakin miettinyt, miksi allergiset tai sairaan äidit imettävät lapsiaan ja siirtävät kaikki allergeeni siihen pieneen vauvaansa vain siksi, että joku on sanonut, että äidinmaito on parasta mahdollista ravintoa.



Tosin en voi mitenkään todistaa sitä, että se menisi maidosta, voihan se mennä suoraan geeneistäkin ,jos on tuollaisia ongelmia.



Mutta vastaukseni tarkoitus olikin kertoa, ettei imettämättömyys ole mitenkään huonoa asia.

niin kyse on tietysti ihan vain itsekkyydestä. Myös itsekkäillä äideillä (olen itsekin varsin itsekäs monella tavalla) on onneksi yleensä ihan terveitä ja onnellisia lapsia.



Mutta imetyksen tilastollista merkitystä lapsen hyvinvoinnin kannalta ei tee tyhjäksi se että joku kertoo että hänen imettämätön lapsensa on terve kuin pukki. Yksittäiset esimerkit eivät kumoa tilastollisia korrelaatioita.

niin kyse on tietysti ihan vain itsekkyydestä. Myös itsekkäillä äideillä (olen itsekin varsin itsekäs monella tavalla) on onneksi yleensä ihan terveitä ja onnellisia lapsia. Mutta imetyksen tilastollista merkitystä lapsen hyvinvoinnin kannalta ei tee tyhjäksi se että joku kertoo että hänen imettämätön lapsensa on terve kuin pukki. Yksittäiset esimerkit eivät kumoa tilastollisia korrelaatioita.

tätä ketjua. Ap:llä oli paha synnytyksenjälkeinen masennus ja sen lisäksi väsyin imetykseen. Lääkärin kehotuksesta lopetin imetyksen. Tietysti se oli vain itsekkyyttä, tietysti tietysti. Sitähän ne imetysfanaatikot haluvatkin saada jokaisen imettämättömän äidin uskomaan :)

mutta mä en ala pyytelemään keneltäkään anteeksi sitä, että mä imetin pitkään ja jopa pidin siitä.

mutta mä en ala pyytelemään keneltäkään anteeksi sitä, että mä imetin pitkään ja jopa pidin siitä.

mä kritisoin ainoastaan imetysfanaatikkoja. Sinä et kuulosta sellaiselta. Imetysfanaatikko on sellainen, joka puuttuu muiden imetykseen ja jauhaa sitä levyä imetyksen terveyshyödyistä niin että höyry tulee suusta ja korvista.

Jokainen, jolla on jotakin korviensa välissä osaa kyllä tehdä eron.



Harrastuksensa kullakin, toisella imettäminen, toisella joku muu, josta lapsi nauttii ihan yhtä paljon. Ei pullolapset kärsi, jos sylitellään ihan yhtä paljon ja varsinkin pulloiän jälkeen tunnetaan rakkautta ja yhteenkuuluvuutta.



Itse olisin imettänyt, jos mieheni ei olisi kieltänyt sitä henkisesti minussa - eli jo raskausaikana hakkui tissini lehmän utareiksi. Siitä syystä olin häveliäs, enkä kehdannut imettää, vaikka olisin niin halunnut.



Toivottavasti Herran antaa minulle anteeksi? Lapset tosi terveitä kaikki - mitä nyt pojalla henkisiä häiriöitä johtuen isänsä käytöksestä ylipäätään.



Oma äitini pulloruokki minua 60-luvulla, kun piti mennä töihin 3 kk synnytyksen jälkeen. En koe itsekään mitenkään kärsineeni. Kellään meillä ei mitään allergioita, astmaa tms. kuitenkaan.

Jos äiti väsyy imettämiseen, on syy paljon monimutkaisempi kuin vain itsekkyys. Onhan se helppoa norsunluutornista jaella tuomioita, jos vaikkapa itselle se imetys on ollut helppoa tai on voinut hampaat irvessä imettää ja pysäyttää muun elämänsä, jotta se saataisiin onnistumaan. On helppo miettiä, että miksi ei-imettävät ovat niin laiskoja. Näin itsekin mietin ekan lapseni jälkeen ja muistan sanoneeni ystävälleni, että vaikka miten olisi väsyttävää, taistelisin sen ekat kolme kuukautta. Oma imetykseni sujui hyvin.



Olikin ihan oikein, että ei sujunut enää kakkosen kohdalla. Ei sujunut sairaalassa eikä sujunut kotona. Pumppasin maitoa tuttipulloon yöt läpeensä, en saanut nukuttua, isompi lapsi oli täysin heitteillä, kun vaan pumppasin ja yritin imettää päivät päästytysten. Aika nopeasti tuohon väsyy, siihen, että maailmassa ei ole muuta kuin rinnat ja rintapumppu ja huutava lapsi, jolle 15 minuutin taistelun jälkeen oli pakko tarjota pulloa, ja esikoinen, joka itkee, kun äiti ei huomaa.



Ja kaiken tämän taistelun päälle lastenlääkärit toteavat, että pidän lastani nälässä. Meidän imetys kesti kaksi kuukautta. Se ei ollut täysimetystä ja loppui, kun lastenlääkäri julisti sen loppuneeksi. Imetystuesta vielä edellisenä iltana kehotettiin jaksamaan, koska "enhän halua olla noita laiskoja äitejä, jotka laittavat oman mukavuuden lapsen hyvinvoinnin tielle". Oli ehkä helpottavaakin nähdä lastenlääkärin ilme, kun kuuli tämän (tosin sitten täräytti sen, että lapseni nälkiintyy ja otetaan huostaan, jos jatkan imetystä).



Ihan vaan itsekkyydestä loppui meidänkin imetys. Itsekkyydestä siinä mielessä, että en halunnut lapseni kuolevan pois (kahden kuukauden aikana oli saavuttanut vasta syntymäpainonsa ja tosiaan joka imetyksen jälkeen annoin lisämaitoa), itsekkyyttä, koska halusin välillä nukkua, syödä ja elääkin, itsekkyyttä, koska halusin olla läsnä vanhemman lapseni elämässä. Jos olisin ollut viisas, olisin tajunnut jo kuukauden jälkeen, että tämä ei onnistu, mutta niin ne ympäristön paineet ja paheksunta saavat vaan kaiken uhallakin jatkamaan ja yrittämään.



Joo, onneksi on tilastot, joihin voi aina vedota. Kyllä ne yksittäistapaukset ovat sitten harvinaisia. Oma lapseni kasvaa korvikkeella hienosti ja on ottanut ikätoverinsa kiinni. Tervekin on. Tilastollinen ihme siis.



Miksi ihmeessä pulloa antavaa äitiä pitää kutsua itsekkääksi? Jos se imetys ei suju, uhkaa lapsen tai äidin terveyttä tai perheen hyvinvointia, ei siinä ole mitään itsekästä. Itsekkäiksi äideiksi kutsuvat ovat niitä, jotka yrittävät nostaa itseään ylemmäksi muita vain, koska heillä jokin asia sujuu paremmin kuin toisilla. Jokainen äiti itse määrittelee oman perheensä hyvinvoinnin rajat. Joku toinen varmasti sinnittelisi pidempään kuin toinen. Itsekin jossittelen vieläkin ja mietin, jos vain en olisi totellut lääkäriä ja yrittänyt vielä pari viikkoa... Mutta minä voinkin jossitella, kysymys on minun elämästäni. Muut äidit voisivat keskittyä omaansa ja lakata luokittelemasta ja tuomitsemasta toisia. Jos imetys ei suju, se ei suju ja on aivan turha alkaa etsiä syyllisiä. Vain todella harva suomalainen äiti ei imetä ulkonäöllisistä syistä, ja heitä ehkä voisi kutsua itsekkäiksi.



Minä kutsun terroristiäideiksi kaikkia niitä, joiden mielestä oma tapa on aina se paras tapa, ja siihen vielä etsitään tilastot avuksi nolaamaan se äiti, joka ei yllä samoihin saavutuksiin.

neuvolaoppaisiin joita neuvolassa jaetaan :). ihan vain kokemukseksi siitä, että äidit eivät ottaisi paineita siitä jos eivät onnistu kaikessa niinkuin saduissa onnistutaan.

kantapäänkin kautta.

T. 8

t. äiti, jolla vasta kolmannen lapsen kanssa oikeesti sujuu imetys, ja jopa nautin siitä!

"mutta niin ne ympäristön paineet ja paheksunta saavat vaan kaiken uhallakin jatkamaan ja yrittämään."

Sehän se vasta itsekästä onkin,että antaa ympäristön sanella ja laittaa muiden mielipiteet lapsen ja oman hyvinvoinnin edelle.Että vaikka lapsi nälkiintyy,niin ne muitten mielipiteet ratkaisee..Mutta älä käsitä väärin-sut oli aivopesty imetysfanaatikkojen toimesta!En siis syytä sua mistään..Mutta nämä fanaatikot on aivan yhtä vinksahtaneita,kuin kaikki muutkin fanaatikot-oli ne sitten uskonnollisia,viherekofanaatikkoja tai mitä tahansa!Heille pitäs antaa palautetta,että melkein tapattivat lapsesi nälkään!Vie lääkärin todistus heille näytille!Ehkäpä sitten joku tajuaa parantaa tapansa eivätkä jatka tuota hullua aivopesuaan enää.

"

Sehän se vasta itsekästä onkin,että antaa ympäristön sanella ja laittaa muiden mielipiteet lapsen ja oman hyvinvoinnin edelle.Että vaikka lapsi nälkiintyy,niin ne muitten mielipiteet ratkaisee..Mutta älä käsitä väärin-sut oli aivopesty imetysfanaatikkojen toimesta!En siis syytä sua mistään..Mutta nämä fanaatikot on aivan yhtä vinksahtaneita,kuin kaikki muutkin fanaatikot-oli ne sitten uskonnollisia,viherekofanaatikkoja tai mitä tahansa!Heille pitäs antaa palautetta,että melkein tapattivat lapsesi nälkään!Vie lääkärin todistus heille näytille!Ehkäpä sitten joku tajuaa parantaa tapansa eivätkä jatka tuota hullua aivopesuaan enää.

Toimin siis koko tämän kaksi kuukautta neuvolan, neuvolalääkäreiden ja imetystuen neuvojen varassa ja heidän tarkkailussaan. Kävin aluksi vauvan kanssa parin päivän välein punnituksissa. Sitten kun paino lähti hiukan nousuun, tuli viikon tauko ja silloin se taas oli laskenut ja kävin taas parin päivän välein. Se oli yhtä nousua ja laskua edestakaisin. Kun sairaalan lastenlääkäri antoi tuomionsa, neuvolassa paheksuttiin mutta ei tietenkään annettu mitään ristiriitaista neuvoa vaan vähän vain hämmästeltiin, että näinkö toimittiin. Neuvolan ehdotuksesta pumppasin maitoa vielä yhden kuukauden mutta sitä en kertonut neuvolatädille, että hänen ehdottamansa kahdeksan pumppauskerran sijaan pumppasin vain neljä kertaa enkä lainkaan öisin. Miten ihmeessä olisin voinut hoitaa vanhempaa lastakin, syöttää pullosta nuorempaa ja vielä pumpata joka välissä?

Lapseni oli varsin hyväkuntoinen, kun lastenlääkäri hänet tarkisti. Ei siis ollut kuivumista (koska annoin myös pullosta), mutta kaikki saatu energia meni elintoimintojen ylläpitoon eikä mitään riittänyt painon nousuun. Paino oli tosi hitaasti lähtenyt nousuun ja siis oli saavutettu kuukauden ahkeralla 3 tunnin syöttöväleillä, mutta nousua oli siis tullut hitaassa tahdissa eikä ikäänsä nähden lainkaan riittävästi (neuvolassa ja imetystuessa päiviteltiin juuri tätä, että kun painohan oli jo nousussa, eivät tajunneet, että 2 kk vanha vauva ei voi painaa 3.5 kg eli syntymäpainonsa verran!)

Joka kolmas tunti syötin vauvan. Siihen meni tunti. Ensin tarjosin yhtä rintaa noin 15 minuuttia, sitten vaihdoin toiseen. Välillä söi ihan ok, varsinkin viimeisen kuukauden, välillä kyllä protestoi ja se oli hirveää taistelua, missä yritin saada rinnan herumaan pumpun avulla sopivaksi nirsolle vauvalleni (välillä ei tullut tarpeeksi lujaa, välillä suihkusi liikaa). Noin puolen tunnin imettämisen jälkeen hain pullon ja syötin (siihen meni hyvällä tuurilla vain 20 minuuttia, usein yli puoli tuntia). Sen jälkeen keitin pumpun (jos olin sitä joutunut käyttämään) ja vasta sitten nukkumaan. Oli aika katkonaisia öitä! Vauvani vaikutti syövän hyvin, mutta lastenlääkäri selitti, että puolen tunnin ja joskus jopa tunnin imetyksen jälkeen vauvalla ei ollut voimia juoda tuttipullosta, ja ihan 20-30 millin juomiseenkin meni se 20 minuuttia ja loput sitten jätti, jolloin luulin, että oli saanut vatsansa täyteen. :( Lastenlääkäri sanoi myös, että minulla ja vauvalla ei ole normaalia suhdetta, koska en tajua vauvani viestintää. :( Kaiken tämän kuuleminen oli elämäni hirvein hetki!!! :(

Eli kyllä, olen sitä mieltä, että imetykseen liian fanaattisesti suhtautuvat osaavat hämärtää ihan järkevänkin ihmisen suhteellisuuden tajun. Kyllähän nyt luulisi, että sitä huomaa, jos oma vauva jää nälkäiseksi...

Neuvolassa korostettiin aina äidinvaistoa ja luottamusta omiin rintoihin. Vauvani suostui pääasiassa syömään vain rintakumin avulla, ja koko ajan neuvolasta kehotettiin luopumaan niistä, joten energiaa meni siihenkin, kun yritin saada vauvan syömään ilman niitä, vaikka söi siis niiden kanssa ihan hyvin.

Lopputuloksena oli hyvää tarkoittavien ihmisten takia äiti, joka ei kyennyt lainkaan kuuntelemaan omia vaistojaan. Surullista.

Vissi ero!



Taidat olla niitä norsunluutornilaisia... Parempia ihmisiä kuin meikäläinen.



Viestisi sisältö: jos et osaa imettää, et osaa kasvattaa lapsiasikaan.



Tajusin... Ja kertoo paljon sinusta.

" Sehän se vasta itsekästä onkin,että antaa ympäristön sanella ja laittaa muiden mielipiteet lapsen ja oman hyvinvoinnin edelle.Että vaikka lapsi nälkiintyy,niin ne muitten mielipiteet ratkaisee..Mutta älä käsitä väärin-sut oli aivopesty imetysfanaatikkojen toimesta!En siis syytä sua mistään..Mutta nämä fanaatikot on aivan yhtä vinksahtaneita,kuin kaikki muutkin fanaatikot-oli ne sitten uskonnollisia,viherekofanaatikkoja tai mitä tahansa!Heille pitäs antaa palautetta,että melkein tapattivat lapsesi nälkään!Vie lääkärin todistus heille näytille!Ehkäpä sitten joku tajuaa parantaa tapansa eivätkä jatka tuota hullua aivopesuaan enää.

Toimin siis koko tämän kaksi kuukautta neuvolan, neuvolalääkäreiden ja imetystuen neuvojen varassa ja heidän tarkkailussaan. Kävin aluksi vauvan kanssa parin päivän välein punnituksissa. Sitten kun paino lähti hiukan nousuun, tuli viikon tauko ja silloin se taas oli laskenut ja kävin taas parin päivän välein. Se oli yhtä nousua ja laskua edestakaisin. Kun sairaalan lastenlääkäri antoi tuomionsa, neuvolassa paheksuttiin mutta ei tietenkään annettu mitään ristiriitaista neuvoa vaan vähän vain hämmästeltiin, että näinkö toimittiin. Neuvolan ehdotuksesta pumppasin maitoa vielä yhden kuukauden mutta sitä en kertonut neuvolatädille, että hänen ehdottamansa kahdeksan pumppauskerran sijaan pumppasin vain neljä kertaa enkä lainkaan öisin. Miten ihmeessä olisin voinut hoitaa vanhempaa lastakin, syöttää pullosta nuorempaa ja vielä pumpata joka välissä? Lapseni oli varsin hyväkuntoinen, kun lastenlääkäri hänet tarkisti. Ei siis ollut kuivumista (koska annoin myös pullosta), mutta kaikki saatu energia meni elintoimintojen ylläpitoon eikä mitään riittänyt painon nousuun. Paino oli tosi hitaasti lähtenyt nousuun ja siis oli saavutettu kuukauden ahkeralla 3 tunnin syöttöväleillä, mutta nousua oli siis tullut hitaassa tahdissa eikä ikäänsä nähden lainkaan riittävästi (neuvolassa ja imetystuessa päiviteltiin juuri tätä, että kun painohan oli jo nousussa, eivät tajunneet, että 2 kk vanha vauva ei voi painaa 3.5 kg eli syntymäpainonsa verran!) Joka kolmas tunti syötin vauvan. Siihen meni tunti. Ensin tarjosin yhtä rintaa noin 15 minuuttia, sitten vaihdoin toiseen. Välillä söi ihan ok, varsinkin viimeisen kuukauden, välillä kyllä protestoi ja se oli hirveää taistelua, missä yritin saada rinnan herumaan pumpun avulla sopivaksi nirsolle vauvalleni (välillä ei tullut tarpeeksi lujaa, välillä suihkusi liikaa). Noin puolen tunnin imettämisen jälkeen hain pullon ja syötin (siihen meni hyvällä tuurilla vain 20 minuuttia, usein yli puoli tuntia). Sen jälkeen keitin pumpun (jos olin sitä joutunut käyttämään) ja vasta sitten nukkumaan. Oli aika katkonaisia öitä! Vauvani vaikutti syövän hyvin, mutta lastenlääkäri selitti, että puolen tunnin ja joskus jopa tunnin imetyksen jälkeen vauvalla ei ollut voimia juoda tuttipullosta, ja ihan 20-30 millin juomiseenkin meni se 20 minuuttia ja loput sitten jätti, jolloin luulin, että oli saanut vatsansa täyteen. :( Lastenlääkäri sanoi myös, että minulla ja vauvalla ei ole normaalia suhdetta, koska en tajua vauvani viestintää. :( Kaiken tämän kuuleminen oli elämäni hirvein hetki!!! :( Eli kyllä, olen sitä mieltä, että imetykseen liian fanaattisesti suhtautuvat osaavat hämärtää ihan järkevänkin ihmisen suhteellisuuden tajun. Kyllähän nyt luulisi, että sitä huomaa, jos oma vauva jää nälkäiseksi... Neuvolassa korostettiin aina äidinvaistoa ja luottamusta omiin rintoihin. Vauvani suostui pääasiassa syömään vain rintakumin avulla, ja koko ajan neuvolasta kehotettiin luopumaan niistä, joten energiaa meni siihenkin, kun yritin saada vauvan syömään ilman niitä, vaikka söi siis niiden kanssa ihan hyvin. Lopputuloksena oli hyvää tarkoittavien ihmisten takia äiti, joka ei kyennyt lainkaan kuuntelemaan omia vaistojaan. Surullista.

jonka voit lyoda noiden fanaatikkojen kurkkuun.

Upea kirjoitus.

kun pulloruokkioita tuntuu kuitenkin olevan enemmän. Minä olen imettänyt ja kokenut sen helpoksi, muttei tulisi mieleenkään kommentoida muiden vauvojen syömistä.



Meilläpäin perhekerhoissa on imettäjät ja pulloruokkijat sulassa sovussa keskenään.

Imetyksen puolesta ei saisi puhua, neuvoja imetyksen onnistumiseen ei saisi antaa, imetyksen hyödyistä ei saa mainita.

Imetin lastani 1v2kk. Tosi terve lapsi, ei allergioita, eikä muitakaan sairauksia.



Nukkui rintamaidolla puolivuotiaaksi asti kahdeksan tunnin yöunia, ei tullut mieleenkään lopettaa imetystä. Lisäksi rinnat olivat aina mukana ja maito sopivan lämpöistä :). Edullista lähiruokaa Lisättäkööt etuihin sen, että vauva tuoksui hyvälle.



Jokainen tyylillään.

Olin kuullut, että sattuu aluksi ja voi tulla verta, mutta se kuinka vaikeaa ylipäätään oli saada vauva rinnalle imemään, tuli yllätyksenä. Pelkäsin jokaista syöttökertaa. Pelkäsin, koska vauva taas herää.



Imetys lähti sujumaan ja imetin yli vuoden. Välillä tuli kipuja ja vaikeuksia.



Eivät kaikki imettävät ja imettäneet äidit ole sellaisia, joilla kaikki sujui helposti, imettäminen oli ihanaa jne. Ei kannata tehdä sellaista yleistystä. Osa imettävistä on kokenut myös monenlaista hankaluutta, turhautumista, väsymistä, pelkoa. Ei pidä yleistää.

Eikä sillä enää näytä edes mitään merkitystä olevan.

Ruokinta on ruokintaa. Tapahtui se tissillä tai tuttipullolla.

kysytään, mutta toisen tilanne huomioiden. Jos toistaa saman asian monta kertaa, niin sitten on jo jankkaava fanaatikko. Jos neuvo on toiselle sopiva ja hyödyllinen, hän ymmärtää sen yhdestä kerrasta. Tarpeettoman neuvon toistaminen on jo kiusaamista