Sanoin: Mä haluan perheen sun kanssa, Mies: Mä haluan oluen.

taidattepa olla oikeassa... Auttaako tässä nyt yhtään, että mies sitoutui seurustelusuhteeseen hyvin nopeasti ja oli avoliittoon valmis jo paljon ennen minua.

Ehkä juuri siksi aikailee nyt?

Oma mieheni oli aika samanlainen (me oltiin kyllä nuoria) ja on edelleen, kaikissa isoissa päätöksissä. Ole usein sanonut, että ei hmiselämässä tuole asioihin 100 % varmuutta ja jumalallista ilmoitusta, vaan on vaan joskus edettävä ja tehtävä niitä päätöksiä. Tämä lähinnä aiheista "aletaanko yrittää lasta", "ostetaanko asunto, jota on katseltu".

SAmaa oli havaittavissa avioitumisenkin kanssa, kierteli ja kaarteli, vaikka periaatteessa piti sitä selvänä hommana. Lopulta vaadin päätöksen siitä, tehdäänkö se seuraavana kesänä...

Mutta: tuon tyyppisen miehen kanssa elävänä olen eri mieltä siitä sitoutumiskammosta. Voi olla sitäkin, mutta jos mies on samaa kaliberia kuin omani, kyse voi olla vain hitaasta päätöksenteosta. Ja äkillisiin ilmoituksiin "haluan perheen sinun kanssasi" vastauksena on juuri noita panikoivia huumorivastauksia oluesta ;). Hitauden ja tietynlaisen jörrityksen vastapuolena on 100 % luotettavuus ja vastuunkanto.

Juttele asiasta niin, että mies ymmärtää huolesi. Ja ymmärsin, että näin olette tehneetkin. Tuon tyyppinen mies ymmärtää varmaan selkeitä syitä, kuten biologisen kellosi tikityksen ja halun sada omia lapsia. Ja sen, että naiselle avioliitto on monesti sosiaalisesti merkittävä sitoutumisen merkki.

Nyt minulla on ihana mies ja perhe :) Hän tekee edelleen töitä ja harrastaa ja on sinkku, tuosta on 12 vuotta. Mies on nyt 45 vuotta.

niin kuskaa sille kalja!

Itse olen nyt 32v ja ollut viimeisen 8 vuotta saman miehen kanssa, yhteen muutettiin kahden vuoden elostelun jälkeen ja kihlat tuli kuvioihin 3 vuoden jälkeen. Kun oltiin yhdessä 7 vuotta oltu, päätettiin ruveta yrittämään lasta, nyt meillä kohta 5kk tyttö. Naimisiin ei olla aikaiseksi saatu edelleenkään mennä ja oikeastaan tässä vaiheessa mulle on jo ihan sama ollaanko avoliitossa vai naimisissa. Mutta sen haluan sulle sanoa, että jos esim. naimisiin haluut niin kannattaa vaan ottaa itseään niskasta ja mennä(jos siis mies suostuu/haluaa) koska sitten kun ootte olleet pidemmän aikaa niin ei vaan yksinkertaisesti saa enää aikaiseksi jos on lapsia ja kaikkee.

joilla on lapsia miehen kanssa ja haluavat naimisiin, mutta mies ei halua avioitua.



Nyt selvisi, että he syntyvät ap:n kaltaisista, jotka tekevät ne lapset, vaikkei miestä huvittaisi edes perhe-elämä.



Asiat ratkeaisivat ja miehet luokitteltuisivat automaattisesti, jos pimppaa (ja mahdollisesti lapsia) suotaisiin vain mieheille, jotka ovat sitoutuneet myös parisuhteeseen.

Seurusteli parikymppisenä yhteensä 5v erään miehen kanssa. Oltiin sitten muutettu yhteenkin, asuttu noin vuosi. Perheestä oltiin puhuttu, mutta mies jatkuvasti empi. Sanoi ettei ehkä halua lapsia.



Ajattelin sen olevan vain sitä ikää, että naiset on valmiita perheeseen ehkä miehiä aiemmin. Mietin josko odottaisin muuttuuko miehen mieli.



Sitten yhtenä iltana - itseasiassa mun synttärijuhlien jälkimainingeissa - mies mutisi mulle nukkumaan käydessään "kyllä mä haluun sun kanssa sen perheen, kyl mä haluun sen kokee". Olin hämmentynyt, iloinen viesti joo mutta tapa millä se tuli oli niin tympeä, kuulla noin iso asia nyt humalaisen viinan lehahtamalla äänellä.



Oottelin sitten seuraavaa päivää ja mitä mies sanoisi. En halunnut painostaa. Ja seuraavaa päivää. Ja sitä seuraavaa. Seuraavaa viikkoa.. sitten en enää jaksanut vaan otin asian puheeksi: mitä olet nyt miettinyt siitä mitä sanoit silloin synttäreinä yöllä?



Eihän se muistanut sanoneensa mitään. Oli ihan hämmentynyt ja toisti vain ettei tahdo ehkä koskaan lapsia.



Pakkasin kamat ja läksin saman tien. Olin niin pettynyt. Nyt vuosia myöhemmin olen tosi onnellinen tuosta päätöksestä, nyt on mies, lapsi, toinen matkalla. Lisäksi semmoinen mies joka puhuu, kun tuo aiempi oli kyllä kiltti ja mukava mutta jotenkin semmoinen perusjäyhä. Nykyinen on ihana ja tunteellinen kiltti mies.

mitä toi 31 oikein meinaa? En mä mitään lapsia ole tekemässä ensin ja sitten itke häiden perään? Mähän tässä juuri pohdin, että tuleeko sitä päivää edes, että niitä lapsia mun kanssa tehdään.



Itsellä siis takana se pitkä suhde, jossa en itse ollut valmis edistysaskeleihin (ei ollut oikea mies). Eli kai mä nyt vaan pelkään, että se paha karma tulee boomerangina takaisin. Ja mun taas olisi nyt niin helppo tehdä päätökset, kun vertaan niitä tohon edelliseen suhteeseen ja oon varma, että tähän suhteeseen ne lapset haluan.



Se järjen ääni, joka kehottaa tässä suhteessa pysymään, on juurikin tuo eräs aiempi kommentti: Kaksi vuotta on oikeasti mustakin aika lyhyt aika vielä.

ei hyvältä kuulosta!

ei hyvältä kuulosta!

Lähde siitä, että parisuhteessa puhutaan rehellisesti. Mies ei myöskään halua sitoutua sinuun. Taustalla voi tietysti olla itsensä suojelemista vanhojen suhteiden traumoilta. Mieti rauhassa, jos ja kun mies ei halua sinuun sitoutua eikä perustaa kanssasi perhettä, niin mitä ajattelet, kun ehkä vuosia myöhemmin lopulta päädytte eroon juuri tämän syyn takia. Tuntuuko sinusta silloin, että olet tuhlannut parhaat vuotesi?



Minusta teidän pitäisi keskustella suoraan asiasta. Jos sinä ehdottomasti haluat lapsia, suosittelen miehen vaihtoa.



Tiedän monia naisia, jotka harmittelevat, että roikkuivat vuosia suhteessa, jossa mies ei halunnut hankkia lapsia, mutta nainen oli ajatellut, että kyllä sen mieli muuttuu vielä. Se ei muutu.

Jotenkin myöhemmin harmittaa, miten "sokea" olin. Olisi pitänyt hälytyskellot soida (tai soihan ne, mutta jatkettiin silti), kun mies ei vuosienkaan jälkeen halunnut edes kihloihin/naimisiin, vaikka vannoi rakkauttaan joka käänteessä. Jos ei tuossa ajassa ala olla varma yhteisestä tulevaisuudesta (kun parisuhteessa ei ollut mitään muita ongelmiakaan), niin ei sitä varmuutta sitten tulekaan. Vihdoin tajusin sanoa heipat ja löysin uuden miehen. Parin vuoden päästä olin tämän kanssa kokenut jo kihlat/häät ja esikoisen syntymän. Että kyllä ne asiat tapahtuvat OIKEAN ihmisen kanssa, joka oikeasti niitä asioita myös haluaa.

sitten joku aikaraja asettaa. Puol vuotta, max vuosi.



Ja kun ei näiden asioiden tarvitsis edes vielä tapahtua. Riittäisi, kun toinen sanoisi, että haluaa niiden tapahtuvan edes joskus.

tuhlaat vain aikaasi. Mies ei halua sitoutua.

Vakavasti ottaen, oletko itse päällekäyvän innokas? Miehestä saattaa tuntua, että kirjoitat hänen elämäänsä omin päin, ilman että hänellä on sananvaltaa. Etsi mies, joka valmiiksi haluaa naimisiin ja lapsia, ei sen väliä kenen kanssa, eli joka on samassa tilanteessa kuin itse olet (ikää alkaa olla, biologinen kello tikittää ja vielä ehtis näyttää yhden päivän prinsessalta silleen uskottavasti, kun mennään naimisiin). Niitäkin miehiä on, mutta jos sellaiset eivät kiinnosta, anna nykyisen miehesi päättää asiasta itse. Saattaa riittää, että maltat olla esim. kuukauden hiljaa aiheesta.

sun mies on vaan hämmentynyt tuossa tilanteessa yhtäkkiä ja yrittänyt kääntää sen miehekkäästi huumoriksi, niinkuin sanot ei osaa ilmaista itseään. Jotkut ihmiset on vaan syystä tai toisesta passiivisia näissä elämän ratkaisuissa ja tarvitsevat sen, että toinen osapuoli on aloitteellisempi ja ovat kuitenkin lopputulokseen oikein tyytyväisiä. Itse varmaan parhaiten tiedät, millainen tuntuma sulla on teidän suhteesta.