" Vääränkokoinen" lapsi

Poika on vasta vajaat 2-vuotias, mutta nyt jo huomataan lyhyys ja luullaan usein nuoremmaksi. Muuten aivan normaalisti kehittynyt, mutta pätkä (pituuskäyrällä siellä -1,5 tietämissä). Minua ei haittaa, mutta joskus ärsyttää.

6,5 vuoden iässä kun olikin kasvanut vuoden aikana vain 5 senttiä (olisi pitänyt kasvaa vissiin 6-7 cm). me yritettiin pitää naama peruslukemille miehen kanssa, mutta vähän naureskeltiin jälkikäteen.

Lääkärikin oli sitä mieltä ettei syytä huoleen. Poika on lyhyt, 118-119 cm. mutta so what??? Olemme me vanhemmatkin lyhyitä...

lapseni oli vuoden aikana kasvanut " liikaa" .

Silti hän oli lyhyempi kuin kukaan ystävieni lapsista saman ikäisenä.

Sitä sitten hämmästeltiin neuvolassa ja ½ vuoden päästä tarkistettiin pituus.

" Yllättäen" mitään ei ollutkaan vialla.

Neuvolan tädille ei tullut mieleen että aiemmin, vauva-iässä olisi saattanut tapahtua mittausvirhe...



No, tämä kokemus ei ehkä ollut ihan se mitä ap tarkoitti.

Mielestäni 118-119cm on ihan normaalikoko 6-vuotiaalle.

Mua nolotti ja suututti ja ärsytti, koska en kokenut itseäni mitenkään oudoksi muuten, mutta sitten pituudesta nousi aina terkalla käydessä hirveä haloo. Vanhempani ovat tosi lyhyitä, joten miten voidaan olettaa, että minustakaan kovin pitkä olisi tullut? Olen nyt 158 cm.

Jos vielä kolmivuotiaana kasvu jatkaa samaa " megakäyrää" lähetetään kuulemma tutkimuksiin.



Mutta olen kyllä ihan iloinen että tarkkaillaan, sillä " liikakasvun" taustallahan voi olla esim aivokasvaimia tms.



Meidän poika oli kaksivuotiaana tollasen ison kolmivuotiaan kokonen ja on nyt taas kuudessa kuukaudessa kasvanu 5 senttiä...



On kyllä tosi sopusuhtanen ja olen itsekin ollut sellainen aikaisin ja nopeasti kasvava lapsi, eli en oo kauheen huolissani.

mieltä, ei kulkenut muka tarpeeksi 0-käyrällä kuten ennen.

POIka on ollut erityistarkkailussa koska paino putosi yhtäkkiä roimasti oi silloin jotain -9 käyrällä ja koko elämänsä on ollut -2 nornaaleihin verrattanuta.

Söi huonosti allergiotten takia ja kävimme ravitsemusterapeutilla kahdesti ja lääkärissä.

Nykyisin syö hyvin,mutta painaa edelleen alle 12kg kuukausi sitten painoi 11kg300grammaa.

Ei erotu porukasta ,mutta kun syliin nostaa niin tuntee epämukavasti kuinka luut törröttää.ei tunnu pehmeälle niinkuin muu vauvat tai taaperot.

On se laiha, eikö se nyt syö (söin normaalisti) jne. Nyt olen aikuisena edelleen hoikka ja tyytyväinen olotilaani kun ylipainoa ei ole. Mutta lapsuus ja nuoruus oli kurjaa aikaa. Murrosiässä olin yhtä luuta ja nahkaa, kun toisilla oli jo upeat muodot...

Vierailija:

mieltä, ei kulkenut muka tarpeeksi 0-käyrällä kuten ennen.

juu kyllä ne on käyrineen aina sönköttämässä.. meillä tuli ja kauhee katastrofi kun toisiks nuorin muksuista oli laihtunu muutaman 100 g ja pituutta ei ollut tullut yhtään lisää..=(.. lekuri vielä urputti.. no muksu on alkanu kävellä liikkua enempi.

olin lapsena todella hoikka vaikka söin vähintäänkin normaalisti...

No aika ja vuosirenkaat ovat tämän " ongelman" korjaneet:(

Mutta jokaista terkkarin punnitusta pelkäsin jo etukäteen, kun tiesin, että narinaa tulee ja käsky äidille soittaa terkalle.

puolitoistaveen kanssa keväästä lähtien. Poika on ollut vähän nollakäyrän alapuolella, ylti just ja just -1:een. Jotenkin alkoi tulla sellainen tunne, että surkuttelivat poikaa nimenomaan sen takia, että on poika. Mieshän ei saa olla lyhyt... Tytön kanssa ei varmaan oltais näin paljon juostu, kun mäkin olen vain 160 cm " pitkä" . Nyt onneksi lastenlääkäri sanoi, että todennäköisesti poika on vaan lähtenyt seuraamaan mun kasvuani eikä isänsä, joka on pidempi. Mutta saa nyt nähdä, miten lapsi lähtee kasvamaan, oli kuulemma isänsäkin lapsena pieni rääpäle. :)

Typerää suhtautumista sellainen" minun lapseni on täydellinen" -totta kai jokainen lapsi on omille vanhemmilleen juuri sopiva, mutta ei ne tahalaan lasta kiusaa ja tee tutkimuksia. totuushan on, että siellä taustalla saattaa olla paljon vakavia asioita, sairauksia ym. Itse en kieltäytyisi yhdestäkään kontrollista (ainakaaan tuossa iässä!). tuli vaan mieleen, että miten näin negatiivisesti suhtautuvat ihmiset kestävät tulevaisuuden haasteet, lasten kanssa kun niitä väkisin tulee. Onko se sitten se " meissä ei ole mitään vikaa, muissa kylläkin" -asenne jolla pärjää pitkälle, tuskin.

ja jouduin sairaalaan kaikenmaailman mittauksiin. Olisivat halunneet antaa jotain hormonihoitoa, mutta tajusivat luojan kiitos että olin vain kehityksessä edellä. Kuukautiset alkoivat jo kymmenvuotiaana ja sen jälkeen en oikeastaan enää kasvanutkaan. nelosluokan tarkastuksessa olin 160cm, mutta se olen myös tällä hetkellä 27-vuotiaana.

Olisipa siinä tainnut mennä kroppa vaan turhaan sekaisin niistä hormoneista. Lääkäreiden kauhea show ja pelottelu kuulosti pienestä lapsesta pahalta. Neuvolasta on jäänyt mieleen jokavuotiset " pöydän alle kasvamaan" -kommentit. No, tiedämpä omaa lastani suojella tuolta.

Tekisi mieli tehdä sama kuin Hesarin toimittaja lopulta teki, antaa olla.

Tämä on ennaltaehkäisevää terveydenhoitoa parhaasta päästä. Aika vaikea alle 170cm miesten on perustaa perhe. Ei naiset sellaisia tappeja katsele. Olen töissä työpaikassa jossa on paljon miehiä ja kaikki alle 170cm ovat naimattomia joten jonkinlaista tilastotiedettä tämäkin.

kun elimellistä vikaa ei ole, niin pienin ruokavaliomuutoksin ja liikunnan lisäämisin saamme tuloksia varmasti aikaan ilman terapeuttejakin.

Hyvin aktiivinen tyttö - syö kuin hevonen mutta laittaa kaiken pituuskasvuun ja kuluttaa loput. Neuvolassa eivät usko, että tyttö syö. Tarkistivat tarhasta (!) kun vanhempien sana ei kelvannut.



Joku kommentoi että ammatti-ihmisiin pitäisi luottaa. Eipä taida voida. Lapsi on samasta puusta veistetty kuin äitinsä. Pitkä ja hoikka. Minäkin syön kuin hevonen.

painoakin oli melkein 60kg, voi kauhistus. Teini-ikä meni lihavuutta surressa.