nelikymppiset, olitko 25-vuotiaana energisempi kotitöiden suhteen kuin nyt?

pienen yksiön siivous tuntui aina ylivoimaiselta urakalta

Vaikka mulla oli silloin vauva ja 2-vuotias lapsi, niin jaksoin enemmän kuin nyt. Olen itsekin ihmetellyt, miten olen niin väsynyt ja lässähtänyt.

koskaan en ole saanut mitään tyydytystä kotitöiden tekemisestä.

yksikseni. Mahdoinkohan siivota koskaan kunnolla. :)

Itse muistan, että siivouspäivää pidin kerran viikossa. En muista, että olisin mitenkään intoileva ollut siitä. Tykkäsin että oli siistiä.



Nykyään mies siivoaa ja minä olen apurina jos jaksan.

Vasta vähän vaille nelikymppisenä vaatimustasoni kodin siisteydessä ja taloudenhoidon laadussa kohosi nykyiselle tasolle. Hankin silloin jopa mankelin, jolle aiemmin naureskelin. Nykyään käytän paljon aikaa kodinhoitoon ja nautin siitä, vaikken mikään varsinainen siivousfriikki olekaan.

esikoisen kanssa äitiyslomalla oli tylsää ja siivosin ja siivosin ja hoidin vauvaa, oli niin kylmä talvikin ettei ulos päästy.



Nykyisin en siivoa kuin kerran kuukaudessa tai en edes silloin.

joten suuri syy nykyiseen jaksamattomuuteen on ylipainossa. Kyllä silti huomaan että on tullut myös "vanhuuden" mukanaan tuomaa laiskistumista. Ei ole enää niin "lapsenomaisen" innostunut uusista jutuista kuin vielä 25-veenä oli. Silloin minulla ei ollut vielä lasta, joten nykytilanne ei ole oikein vertailukelpoinen.

ja ylimääräistäkin sen verran että voi tilata vaikka kevätsiivouksen tai ikkunanpesijän jos ei vaikka huvita

mahtuivat niin pieniin ympyröihin. asuin yksiössä yksin. työssäkäynnin lisäksi ei ollut mitään rasitteita. Nyt asun omakotitalossa, jossa iso puutarha ja lapsiakin vielä paimennettavana. Vaikea sanoa, olenko energisempi. Jos nyt asuisin yksiössä yksin niin ehkä jaksaisin enemmän kuin silloin jaksoin. Nyt kun kuitenkin joutuu tekemään enemmän töitä ihan joka arkipäivä, niin tuntuu että olen väsyneempi kuin 25-vuotiaana. Luulen, että se johtuu vain vastuun ja työmäärän lisääntymisestä.