Narsismia koko elämä...

Mioten paljon olet kantanut korteasi kekoon, vbai oletko vain hiljaa tarkkaillut muita osallistumatta oman perheesi elämään?



Kerro jotakin? Itse olen oikeasti jättänyt narsistisen miehen tosi liian myöhään. Lapset menivät täysin piloille, kun minulla ei ollut tilaa ja rohkeutta olla sellainen kuin olin, vaan kaikki tyrmättiin.



Ja kyseessä olivat täysin normaalit asiat, kuten opiskelu ja nyt jo entiset ystävät, jotka saivat samaan aikaan esikoisensa kuin mekin tai minä.



Olen sinua 6 vuotta vanhempi, mutta tiedän todella mistä puhun.



"Katinka"

Olen asiasta puhunut vaimoni kanssa useasti. Välillä tilanne paranee, mutta pian palataan entiseen menoon. Heti kun teen jonkun "virheen" (=tiskaan väärin, laitan jonkun esineen väärään paikkaan tms.)



Tiedostan olevani osa ongelmaa sillä tapaa, että olen itse liian kiltti, palvelen muita ja hautaan helposti omat tarpeeni. Mutta uskon, että en tekisi niin ainakaan yhtä paljon, jos puolisoni olisi normaali ihminen eikä yrittäisi hallita ja määrätä koko ajan.



Millaiseksi teidän lapset menivät (piloille)?



Kiitos vastauksestasi, Katinka!

Olen kolmevitonen mies. Isäni on voimakkaasti narsistinen tyyppi ja äitini läheisriippuvainen uhri. Minä olen äitini tyyppiä, hiljainen uhrautuja, kiltti ja alistuva. Hiljalleen olen oivaltanut, että olen naimisissa hyvin narsistisen naisen kanssa. Hän vaatii koko ajan huomiota itseensä, suuttuu jos asiat eivät mene hänen haluamallaan tavalla jne. Minun osakseni on jäänyt näiden narsististen tarpeiden tyydyttäminen. Nyt alan olla lopussa ja tyhjä, en jaksa enää kuunnella häntä saati hyppiä hänen pillinsä mukaan. Eikä tässä vielä kaikki. Lapsemme on hyvin itsekeskeinen. Hänellä on ollut sopeutumisongelmia ja häntä on tutkittu, mutta mitään ei ole löytynyt. Epäilen, että kyseessä voi olla narsistinen luonnehäiriö... Olen isäni kanssa hyvin vähän tekemisissä, koska kanssakäyminen on vaikeaa. Mutta kun olen aina vaimoni ja tyttäremme kanssa, tuntuu välillä, että koko elämäni on ollut ja tulee olemaan narsismia...narsististen ihmisten sietämistä ja heidän loputtomien tarpeidensa tyydyttämistä. Se on raskas taakka kantaa. Onko kohtalotovereita? Miten olette saaneet elämäänne tolkkua; voiko asioille tehdä jotain vai onko ainoa vaihtoehto ottaa ero ja aloittaa uusi elämä?

narsisti. Saa aina muut puolelleen ja on oikukas ja toisille näyttää kiiltokuva naamaa, mutta jos joku ei pelaa hänen sääntöjen mukaan, niin saa kärsiä ja joutuu kaikkien mustalle listalle, sillä on kerännyt ympärilleen suojamuurin ihmisistä jotka palvovat häntä ja pitävät suunnilleen pyhimyksenä. Minut aina nolaa muiden edessä tai kehuu muka minua kun samalla kerää itselleen psteitä... Vaikea selittää. Alkaa itkeä hysteerisesti jos nostaa jonkin hänen ongelma-alueen pöydälle. On tehnyt sitä aína ja saanut sillä tavalla perheen varpailleen. Tänä päivänä kukaan suvussa ei uskalla kritisoida häntä millään tavalla vaan nielevät kaiken. Kerännyt myös ympärilleen liudan "puolustajia", joita kohtaan kyttäytyy niin korrektisti ja ylikiltiksi, että häntä pidetään maailman kilteimpänä ihmisenä. Minun ystäviäni hän on aina ominut itselleen, mutta vain niitä jotka lisäävät hänen suosiotaan tai joista voi olla hyötyä palvelusmielessä. On myös minun miesystävistäni erityisen kiinnostunut ja käyttäytyy heitä kohtaan niin täydellisyyttä hipovasti, sillä hän kaipaa miesten huomiota. On myös omien ystäviensä miesten suosiossa ja uskottelee itselleen, että jos ei tämä ystvä olisi tämän miehen kanssa niin se mies olisi hänestä kiinnostunut... Hän on niin mielistelevä, että minä näen sen läpi, mutta muut eivät näe, sillä haluavat uskoa sulopuheita.

Itse olen alkanut sanoa mielipiteeni avoimemmin kun hän käyttäytyy tökerösti minua kohtaan (tai muita) ja huomaan että hän ovelasti on mustamaalaamassa minua peheen keskuudessa ja tahallaan jättää ulkopuolelle kun joku yhteisistä ystävistä on esim. tulossa kaupunkiin ja olettaa että vietämme yhdessä aikaa, niin hän ei koskaan "muista" kertoa minulle, vaan saan jälkikäteen kuulla. Ystävät saavat käsityksen etten ole kiinnostunut heidän seurasta ja lopulta käy niin, että jään ulkopuolelle, enkä viitsi tyrkyttää itseäni, sillä hän tekee selväksi sen, ettei minua kaivata:(. Tätä "omimista" on aina tapahtunut. Nyt olen sen vasta tunnustanut itselleni. Hän on myös erittäin ovela eikä koskaan pistä itseään likoon vaan esittää pyhimysta ja heittäytyy aina marttyyriksi. Minusta saa aina kuvan,e ttä minä olen se ilkeä "sisarpuoli" vaikka todellisuudessa hän on se joka ei koskaan liikuta varvastakaan kenenkään puolseta jos ei siitä ole hänelle hyötyä. Kehuskelee myös häpeilemättä saavutuksillaan niin että ihmettelen miten ihmiset voivat pitää hänestä, mutta ilmeisesti hänellä on niin paljon valtaa ystäväpiirinsä ansiosta, että ihmiset eivät hänelle uskalla sanoa mitään, ettei joudu ulkopuolelle.

Anteeksi väärinkirjoitukset, mutten nyt jaksa korjata.

Tämä vaivaa minua todella ja harmittaa, että siskoni, jota olen aina henkeen ja vereen puolustanut, voi noin kylmästi kääntää selkänsä minulle, kun uskallan häntä kritisoida ja kylmällä korrektilla käytöksellään saa minut näyttämään syntipukilta. Ihmiset nkevät vain sen mitä haluavat nähdä, eikä hyvää tahtoa palkita...

Joskus opiskelijana kävin YTHS:n psykologilla. Ei siitä oikein apua ollut silloin, en tosin oikein itsekään hahmottanut ongelmaani silloin vaikka vaimoni kanssa ja tuolloin seurustelinkin.



Olen kyllä terapiaa miettinyt, mutta niihin taitaa olla aika vaikeaa päästä.

Joskus opiskelijana kävin YTHS:n psykologilla. Ei siitä oikein apua ollut silloin, en tosin oikein itsekään hahmottanut ongelmaani silloin vaikka vaimoni kanssa ja tuolloin seurustelinkin. Olen kyllä terapiaa miettinyt, mutta niihin taitaa olla aika vaikeaa päästä.

ap:lta kysytään terapiasta!Eikö se narsisti sitä tarvitsis!Ap tarvitsee itselleen vaan uskoa ja jämäkkyyttä.

kokemuksesta voin kertoa että narsistin uhri hyötyy enemmän terapiasta kuin narsisti. ainakaan parisuhdeterapiasta ei ole minulla ollut apua, koska narsisti ei ymmmärrä omia tekemiään vääryyksiä



itse olen saanut apua psykologilta, selkiyttää omia tunteita ajatuksia kun voi puhua ulkopuolisella ammattilaiselle.

Itselläni on valitettava kokemus vastaavanlaisesta nuoresta pimusta työkaverina, joka sotki paitsi työpaikan sisäiset kuviot, myös minun työ- ja yksityiselämäni terveyttä myöten - ilman minkäänlaisia omantunnontuskia.

Kuvauksesi narsistia palvovasta ihmismuurista on äärimmäisen osuva. Palvojat ovat usein hyväksyntää vailla olevia kilttejä tyyppejä, jotka kuvittelevat osuneensa kultasuoneen, kun narsisti alkaa huomioida heitä.

Samoin narsistin itsensä käyttäytyminen, kun hän huomaa olevansa alakynnessä: voi sitä kyyneltulvaa ja itsesääliä. On suorastaan uskomatonta, että niin harva näkee niin ristiriitaisen ihmisen lävitse kuin mitä narsisti pahimmillaan on!

Seurasin sivusta, kuinka tuo pimu veti puolelleen yhden henkilön toisensa jälkeen töissä; etenkin sellaisia, joita oli itse avoimesti halveksinut heidän selkiensä takana.

Hän yritti jopa aikansa pomppia pomon silmille, koska oli ilmeisesti tottunut saamaan tahtonsa läpi asiassa kuin asiassa, oli realistinen tilanne millainen tahansa. Kun ei onnistunut tehtävässään, hän haukkui ja nimitteli esimiestä selän takana niin pahasti, ettei se enää kuulostanut normaalilta ja uhkasi alinomaa oikeustaistelulla pomoa vastaan, "jotta akka saisi kunnon opetuksen".

Edellisestä työpaikastaan hän oli lähtenyt oikeustaistelun jälkeen, minkä näin jälkeenpäin ajateltuna olisi pitänyt herättää epäilyksiä muissakin kuin meissä kolmessa, jotka työpaikalla näimme hänen lävitseen ensimmäisestä viikosta lähtien.

Onni onnettomuudesa oli se, että tuo pimu oli määräaikaisessa työsuhteessa, eikä häntä enää voitu pitää meidän työpaikalla. Hän siirtynee jo ensi viikolla jatkamaan hommiaan uudessa työympäristössä. Jää varmaan ikuiseksi arvoitukseksi, näkevätkö nuo uudet ihmiset (pimun uudessa työympäristössä) hänen todellisen minänsä vai ainoastaan sen, minkä haluavat nähdä, kuten osuvasti ilmaisit.

Itse en tunne enää tuota ihmistä kohtaan mitään. Olin aikani katkera hänelle, mutta kiitos yhden läheisen työkaverin, palasin maan pinnalle takaisin nopeammin kuin olin luullut. Ai mitä narsisti minulle teki? Sanotaan pähkinankuoressa näin, että antoi palaa, koska uskalsin pistää hänelle kampoihin..!

On tarpeeksi harmillista, jos työ"kaveriksi" osuu narsisti, mutta kahta kauheampaa kaikki on taatusti narsistin läheisille.

En osaa muuta kuin toivottaa voimia sekä ap:lle että sinulle! Onneksi on sentään tällaisia paikkoja olemassa, jossa voi anonyymisti puhua tämäntapaisista asioista. Sekin on omalla tavallaan helpotus; väliaikainen kenties, mutta kuitenkin.

epäilen syvästi läheiseni olevan...

narsisti. Saa aina muut puolelleen ja on oikukas ja toisille näyttää kiiltokuva naamaa, mutta jos joku ei pelaa hänen sääntöjen mukaan, niin saa kärsiä ja joutuu kaikkien mustalle listalle, sillä on kerännyt ympärilleen suojamuurin ihmisistä jotka palvovat häntä ja pitävät suunnilleen pyhimyksenä. Minut aina nolaa muiden edessä tai kehuu muka minua kun samalla kerää itselleen psteitä... Vaikea selittää. Alkaa itkeä hysteerisesti jos nostaa jonkin hänen ongelma-alueen pöydälle. On tehnyt sitä aína ja saanut sillä tavalla perheen varpailleen. Tänä päivänä kukaan suvussa ei uskalla kritisoida häntä millään tavalla vaan nielevät kaiken. Kerännyt myös ympärilleen liudan "puolustajia", joita kohtaan kyttäytyy niin korrektisti ja ylikiltiksi, että häntä pidetään maailman kilteimpänä ihmisenä. Minun ystäviäni hän on aina ominut itselleen, mutta vain niitä jotka lisäävät hänen suosiotaan tai joista voi olla hyötyä palvelusmielessä. On myös minun miesystävistäni erityisen kiinnostunut ja käyttäytyy heitä kohtaan niin täydellisyyttä hipovasti, sillä hän kaipaa miesten huomiota. On myös omien ystäviensä miesten suosiossa ja uskottelee itselleen, että jos ei tämä ystvä olisi tämän miehen kanssa niin se mies olisi hänestä kiinnostunut... Hän on niin mielistelevä, että minä näen sen läpi, mutta muut eivät näe, sillä haluavat uskoa sulopuheita.

Itse olen alkanut sanoa mielipiteeni avoimemmin kun hän käyttäytyy tökerösti minua kohtaan (tai muita) ja huomaan että hän ovelasti on mustamaalaamassa minua peheen keskuudessa ja tahallaan jättää ulkopuolelle kun joku yhteisistä ystävistä on esim. tulossa kaupunkiin ja olettaa että vietämme yhdessä aikaa, niin hän ei koskaan "muista" kertoa minulle, vaan saan jälkikäteen kuulla. Ystävät saavat käsityksen etten ole kiinnostunut heidän seurasta ja lopulta käy niin, että jään ulkopuolelle, enkä viitsi tyrkyttää itseäni, sillä hän tekee selväksi sen, ettei minua kaivata:(. Tätä "omimista" on aina tapahtunut. Nyt olen sen vasta tunnustanut itselleni. Hän on myös erittäin ovela eikä koskaan pistä itseään likoon vaan esittää pyhimysta ja heittäytyy aina marttyyriksi. Minusta saa aina kuvan,e ttä minä olen se ilkeä "sisarpuoli" vaikka todellisuudessa hän on se joka ei koskaan liikuta varvastakaan kenenkään puolseta jos ei siitä ole hänelle hyötyä. Kehuskelee myös häpeilemättä saavutuksillaan niin että ihmettelen miten ihmiset voivat pitää hänestä, mutta ilmeisesti hänellä on niin paljon valtaa ystäväpiirinsä ansiosta, että ihmiset eivät hänelle uskalla sanoa mitään, ettei joudu ulkopuolelle.

Anteeksi väärinkirjoitukset, mutten nyt jaksa korjata.

Tämä vaivaa minua todella ja harmittaa, että siskoni, jota olen aina henkeen ja vereen puolustanut, voi noin kylmästi kääntää selkänsä minulle, kun uskallan häntä kritisoida ja kylmällä korrektilla käytöksellään saa minut näyttämään syntipukilta. Ihmiset nkevät vain sen mitä haluavat nähdä, eikä hyvää tahtoa palkita...