Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Reilu 2v ei välillä siedä isää lähelleen

Vierailija
27.07.2010 |

Miten pitäisi toimia, kun reilu 2v on välillä ja joissakin tilanteissa todella isävastainen? Esim. päiväunille nukuttamisessa, vain äiti kelpaisi. Kun mies meinasi että nukutaan viikonloppuna päiväunet yhdessä, lapsi itki ja huusi sängyssä aivan valtavasti. Lopulta menin katsomaan, isänsä vieressä naama punavalkoisena kädet tiukasti nyrkissä nyyhkytti että äiti tulee, isi menee pois. Mies on ennenkin nukutellut, ettei pitäisi olla niin erityinen tilannekaan. Sama kun herää päiväunilta, mies ei saa katsoakaan lapseen päin pitkään aikaan. Sitten kun lapsi on virkeä, leikkii isän kanssa iloisesti.



Miten suhtautua? Niinkö että minä teen suosiolla ne mihin lapsi ei isää halua, vai pidetäänkö "päämme" että lapsi ei määrää kuka tekee mitäkin milloinkin? Mietin välillä myös, onko mies lapselle liian ankara tai jotain, voiko olla sellaista luottamuspulaa? Mistä tietäisi onko asiaan kuuluvaa vai eikö?

Kommentit (7)

Vierailija
1/7 |
27.07.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

ainakin kun mies on se joka käy töissä ja me ollaan pojan kanssa kotona, niin on huomattu että isille ollaan vihaisia kun ei ymmärretä miksi se on päivät pois kotoa. Saatta teidänkin kohdalla olla sitä? Ollaan selitetty että isi on töissä jotta voidaan ostaa ruokaa ja esim uusia leluja.



Tietty se vielä että yleensähän äiti kuitenkin hoitaa lapsia enemmän ja siitä syystä yleensä vain äiti kelpaa, vaikkei isässä mitään vikaa olisikaan. Joskus kun kelpaa vain äiti olen suosiolla mennyt itse, joskus taas jos mies esim menee nukuttamaan poikaa illalla ja poika sanoo että "äiti tulee", olen sanonut että äidillä on äitien töitä (kotitöitä) ja nyt iskä nukuttaa. Kyllä poika on sen ymmärtänyt.







Vierailija
2/7 |
27.07.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

meidän lapsilla on ollut samanmoista, mutta eipä ihmeemmin heidän vaatimuksiin suostuttu,

pian taas tilanne palasi entiselleen, että kumpi vaan kelpasi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/7 |
27.07.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

kun mies tulee töistä, sinä lähdet pois, ja lapsi tottuu pikkuhiljaa että rutiinit tekee myös isi!

ei sun kovin montaa päivää ja koko ajan pois tartte olla, mutta ihan oikeesti totuttelette että isin kans tehdään myös hommia!

kyllä: pidätte päänne! helpottaa kummasti monet asiat!

Vierailija
4/7 |
27.07.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Harmittaa, kun mies ei aina oikein ymmärrä että lapsen kiukuttelut kuuluu asiaan ja sitten pahentaa tilannetta omalla käytöksellään - vähän ikään kuin ilkeilee lapselle, joka sitten tulee tietysti äitin "turviin". Olen koittanut selittää, että miehen tulee olla positiivinen ja kannustava suhteessa lapseen, muttei aina tunnu menevän perille..

Vierailija
5/7 |
27.07.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Siis meillä kun on isä osallistunut aina lapsen perushoitoon, tietenkin töissä käyvänä äitiä vähemmän. Mutta vaihtanut vaippaa, kylvettänyt, vienyt ulos ja rasvaillut.. eli ei ole mitään uutta ja ihmeellistä että isä tekee jotain! Syöttäminen ollut aina enemmän mun heiniä, mies ei oikein osaa suhtautua huonosti syövään lapseen ja saa ruokailusta ison shown aikaan, silläpä se on jäänyt mulle ja lapsi osaakin nykyään näyttää että äiti syöttää. Mutta muut jutut.

Vierailija
6/7 |
27.07.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

näitä tää viestiketju sille ja sano että miettii hetken sisällään ja sanoo sit mitä mieltä on!

oon sitä mieltä että nyt lapsen on oltava enempi isänsä kans, isän tottua kiukuttelevaan lapseen ja oppia myös syöttämään lasta!!!

mies päässyt ihan liian vähällä!

toi on niin tosi että tottakai se lapsi osaa "turvaan" hakeutua, jos joku ei häntä ymmärrä!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/7 |
27.07.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mies ei tosiaan aina ihan sisäistä lapsen kiukuttelua jne. mutta esim päiväuninukuttamistilanteessa tekee mielestäni kaiken aivan kuin pitää - on rauhallinen, lukee sadun, juttelee ja sanoo että nukutaan tässä yhdessä. Silti lapsi aloittaa valtavan itkuhuutoshown. Iltanukuttelut isän kanssa menee taas aivan hyvin. Syöttämisasia on sellainen, johon en ole saanut miehen kanssa tolkkua vaikka olen tuhannesti selittänyt - mies hermostuu jos lapsi ei syö kunnolla, lapsi aloittaa pelleilyt, mies keskittyy omaan syömiseensä jne.. Olen monesti yrittänyt selittää miehelle, mutta ei.

Mies loukkaantuu jos sanon että hän päässyt liian helpolla, pitää yrittää enemmän, kokee että tekee jo nyt niin paljon lapsen kanssa. Mutta johtuneeko tuosta sukupuolesta (kun ei ole äiti..) ettei oikein osaa olla aina empaattinen ja kärsivällinen lapsen suhteen. Varmasti osa miehistäkin sen taitaa, mutta ehkä äidit yleensä niitä empaattisempia emoja?

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yhdeksän kuusi kahdeksan